Tarinankertoja

Tässä muutaman viime vuoden aikana olen kuullut aika monta kertaa seuraavat kysymykset:
- Miten sä uskallat? 
- Eikö sua yhtään pelota?
- Mitä jos kaikki menee ihan plörinäksi?
- Siis meinaatko sä nyt ihan oikeesti tosissas muuttaa sinne loppuelämäksesi?
- Miten sä pystyt elämään tolleen (etäsuhteessa)?
- Eiks toi oo ihan kauheen vaikeeta ja hankalaa?

Hei vaan kaikille,

Olen Sanna, tällä hetkellä 25-vuotias nainen, joka pyrkii koko ajan aikuistumaan mutta silti ajattelee, ettei ole muuttunut kovinkaan paljoa siitä kun oli 20-vuotias. Tosin tässähän on siitä vasta 5 vuotta, eli ei mitään hätää. Katsotaan mikä fiilis on 5 vuoden päästä. Olen matkailun ammattilainen (ainakin amk tutkintotodistus niin väittää) ja syksyllä 2012 muutan Suomesta Hollantiin.

Uskallan, koska jos elämältään haluaa jotain, se on pakko yrittää saavuttaa, On pakko tehdä jotain, eikä vain odottaa, että elämä järjestyy itsekseen. Tuossa etusivulla on Kate Winsletin lausahdus, jonka jostain joskus bongasin ja se kolahti jo silloin. Ja joka kerta kun sen luen (hoen sitä kuin mantraa), niin se tuntuu enemmän ja enemmän sopivalta.

"Ultimately, you just have one life. You never know unless you try. 
And you never get anywhere unless you ask." 
Kate Winslet

Eihän sitä ikinä tiedä, jos ei ikinä kokeile! Tottakai pelottaa, koska aina muutokset on pelottavia ja uudet asiat nyt muutenkin pelottaa. Mutta kaikkeen tottuu ja ihminen on sopeutuvainen eläin. Jos kaikki menee plörinäksi Hollannissa, niin palaan joko Suomeen tai kokeilen jotain ihan muuta. Se jääköön nähtäväksi, mutta tiedän että Suomessa on turvaverkko (perhe, sukulaiset, ystävät), jotka auttavat jos sitä tarvitsen.

En ole ennustajaeukko enkä omista kristallipalloa, joten en tiedä missä tulen loppuelämäni viettämään. Tällä hetkellä suunnitelmani on muuttaa Hollantiin ja katsoa miten elämä siellä kehittyy eteenpäin.

Kahteen viimeiseen kysymykseen, toistan sen mitä kirjoitin tossa ylempänä, eli kaikkeen tottuu ja melkein mihin tahansa voi sopeutua.

Joku muuten joskus ihmetteli, että miten voin tykätä enemmän hollantilaisista mansikoista kuin suomalaisista. Kun kotimaisethan on aina niitä parhaita! No hollantilaiset mansikat on Hollannissa kotimaisia ja minä olen siellä ulkomaalainen. Asioita pitää muistaa aina tarkastella oikeassa perspektiivissä ;)

3 kommenttia:

  1. Olen samanikäinen kuin sinä ja muutin viikko sitten myös maahan ja sain myös kuulla paljon noita yo. kysymyksiä :) Viikon jälkeen tuntuu hyvältä työskennellä Hollannissa, hienoja ja avoimia ihmisiä.

    VastaaPoista
  2. Hei! Ja kiitos kivasta blogista =D Tuntuu kuin lukisi omia ajatuksiaan! Minäkin olen viime vuoden puolella Hollantiin muuttanut.

    VastaaPoista
  3. Onko Hollannista kuinka vaikea saada töitä? Ja saako töitä jos Suomessa on käynyt a miksen? Ja minkälaisella englannilla pärjää esimerkiksi Amsterdamissa? Opiskelen siis kokki ja aloitan 3nnen vuotena. Haluaisin tuon jälkeen muuttaa Amsterdamiin ja hakea töihin jonnekin ravintolaan. .. englantini on kyllä aika huono

    VastaaPoista