Kun herää yhtenä aamuna kolmelta, menee nukkumaan joskus vähän ennen yhdeksää, niin onko ihme että herää yössä kaksi kertaa ja viideltä ei todellakaan enää nukuta?
Mihin katosi rytmi ja ennen kaikkea pitkät aamut? Pohjolan yöttömään yöhön? Tosin oli täälläkin yhdeltä yöllä pimeää!
Luin opaskirjasta että saksalla ei kannata yrittää saada palvelua. Vaikka suurin osa tanskalaisista on opiskellut joskus saksaa koulussa ja maat on naapureita, niin asiakasta, joka aloittaa puhumalla saksaa niin katsotaan vähintään kieroon jossei nyt ihan kokonaan dissata röyhkeäksi.
Onneksi ei meille mikään ongelma, englanti kun tulee automaattisesti :)
Eilen italialaisessa ravintolassa ei ollut ollenkaan menua saatavilla muuten kuin tanskaksi. On jännä kuinka pään sisällä (hyvin piilossa) oleva ruotsi ja osittain ehkä hollantikin auttaa ymmärtämään tekstejä. Kyllä siinä ruokalistassakin tosin käännösapua tarvittiin. En olis meinaan ihan heti arvannut että ne sanat tarkoittavat jauhelihaa ja sipulia!
Ruokailun jälkeen käveltiin vielä kauppaan. Ei sillä että olisi jotain tarvittu mutta enemmänkin siksi että ulkomailla ruokakauppojen valikoimien tutkiminen on huippua. Tanskassa ainakin tämä kauppa noudatti suomalaisten supermarkettien valikoimaa. Iloisesti samassa kaupassa vaatteet, elintarvikkeet, juomat, kosmetiikka, eräretkitamineet ja elektroniikkaakin tais löytyä. Kaikkien elintarvikkeiden kohdalla valikoima kymmenen kertaa suurempi kuin Hollannissa.
Edellä mainitun lisäksi tunnetta "kotimatkasta" eli matkalla kotiin :D lisää se että täällä on hirmu suuri määrä suomalaisia tuotteita, ainakin karkkiosastolla! Hyllyt vilisee Fazeria ja Suomessa tehtyjä lakritseja ja salmiakkeja! Täydellistä kunnon suolainen salmiakin himoitsijalle. Myös hirveän monissa tuotteissa on mainittu myös suomeksi nimi ja käyttöohjeet. Hassua :) Hintataso on paljon kalliimpi kuin Hollannissa mutta en voi verrata vielä Suomeen kun ei ole minkäänlaista näppituntumaa paljonko siellä kaikki maksaa. Yritän siis välttää suurempia ostoshimotuksia nyt ja katsoa sitten Suomessa mitä raaskii ostaa. Niitten pakollisten apteekki-, meikki- ja bioskapussiostosten lisäksi!
sunnuntai 14. kesäkuuta 2015
lauantai 13. kesäkuuta 2015
Tunnelmia reissun päältä
Lauantaina herätys aamukolmelta. Puoli kuuden aikaan päästiin lähtemään ja sain tyytyväisenä ajaa ekan pätkän.. Liikenteessä ei ollut juuri ketään ja onneksi kuultiin radiosta ennen lähtöä että alkuperäisellä reittisuunnitelmalla on tie suljettu tietöiden vuoksi. Joten pientä kiertoreittiä ajettiin sujuvasti ylöspäin ja vaan kerran ajoin harhaan. 3km kiepillä selvittiin takaisin oikealle moottoritielle.
Kahden tunnin kuluttua lähdöstä pysähdyttiin ekan kerran ja vaihdettiin kuskia. Sopivasti ennen Saksan rajan ylitystä ja Justin ajoikin koko Saksan pätkän. Onneksi.. Siellä kun ei kaikilla tienpätkillä ole niitä nopeusrajoituksia, niin jengi ajaa just niin lujaa kuin tykkää. Olisin ollut helisemässä. Myös paljon tietöitä joiden ansiosta kaistat on ihan minimaalisen levyisiä ja mutkittelee miten sattuu. Saksan puolella pysähdyttiin kanssa kerran vessatauolle ja syömään lounaseväitä. Huomas taas kuinka mielellään maksaa vessakäynnistä, jos se takaa puhtaan ja siistin vessan.
Hampurin kohdalla seisottiin ruuhkassa pariin otteeseen. Tai ei edes seisottu (onneksi) vaan edettiin etananvauhtia. Justin tosiaan ajoi koko Saksan pätkän, eli pysähdyksineen noin 6 tuntia. Kun päästiin Tanskan puolelle, niin pysähdyttiin taas ja vaihdettiin taas kuskia.
Tai ei edes ihan heti, joten mulle jäi ajettavaksi viimeinen tunnin pätkä. Tanskan puolella tosi hyvät tiet ja rauhallista ajaa.
Saavuttiin tänne Odenseen vähän kolmen jälkeen. Mersun tankki riitti hyvin reiluun 800 km ja käytiin täällä tankkaamassa kun saavuttiin. Noin 88 euroa täydestä tankista, joten kympin verran enemmän kuin Hollannissa.
B&B Odense on siisti ja kodikas majapaikka. Tosin keskustaan on matkaa nelisen kilometriä joten mentiin autolla etsimään ruokapaikkaa. Osa syynsä sillä että täällä on satanut siitä lähtien kun saavuttiin mutta vielä enemmän sen takia että 9h matkan jälkeen on hieman veto poissa. Löydettiin kiva pieni italialainen ja syötiin tosi hyvät pitsat. Huomenna matka jatkuu kohti Ruotsia, Kööpenhaminan kautta tietysti.
Kirjoitusvirheistä ja muotopuoliudesta saa syyttää ihka ensimmäistä kännykkäpostausta 😊
Kahden tunnin kuluttua lähdöstä pysähdyttiin ekan kerran ja vaihdettiin kuskia. Sopivasti ennen Saksan rajan ylitystä ja Justin ajoikin koko Saksan pätkän. Onneksi.. Siellä kun ei kaikilla tienpätkillä ole niitä nopeusrajoituksia, niin jengi ajaa just niin lujaa kuin tykkää. Olisin ollut helisemässä. Myös paljon tietöitä joiden ansiosta kaistat on ihan minimaalisen levyisiä ja mutkittelee miten sattuu. Saksan puolella pysähdyttiin kanssa kerran vessatauolle ja syömään lounaseväitä. Huomas taas kuinka mielellään maksaa vessakäynnistä, jos se takaa puhtaan ja siistin vessan.
Hampurin kohdalla seisottiin ruuhkassa pariin otteeseen. Tai ei edes seisottu (onneksi) vaan edettiin etananvauhtia. Justin tosiaan ajoi koko Saksan pätkän, eli pysähdyksineen noin 6 tuntia. Kun päästiin Tanskan puolelle, niin pysähdyttiin taas ja vaihdettiin taas kuskia.
Tai ei edes ihan heti, joten mulle jäi ajettavaksi viimeinen tunnin pätkä. Tanskan puolella tosi hyvät tiet ja rauhallista ajaa.
Saavuttiin tänne Odenseen vähän kolmen jälkeen. Mersun tankki riitti hyvin reiluun 800 km ja käytiin täällä tankkaamassa kun saavuttiin. Noin 88 euroa täydestä tankista, joten kympin verran enemmän kuin Hollannissa.
B&B Odense on siisti ja kodikas majapaikka. Tosin keskustaan on matkaa nelisen kilometriä joten mentiin autolla etsimään ruokapaikkaa. Osa syynsä sillä että täällä on satanut siitä lähtien kun saavuttiin mutta vielä enemmän sen takia että 9h matkan jälkeen on hieman veto poissa. Löydettiin kiva pieni italialainen ja syötiin tosi hyvät pitsat. Huomenna matka jatkuu kohti Ruotsia, Kööpenhaminan kautta tietysti.
Kirjoitusvirheistä ja muotopuoliudesta saa syyttää ihka ensimmäistä kännykkäpostausta 😊
torstai 28. toukokuuta 2015
Autolla Hollannista Suomeen... Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta!
2 viikkoa loman alkuun.. meillä on tänä vuonna erilaiset lomasuunnitelmat kuin yleensä, mennään nimittäin autolla Suomeen. Ollaan aina toistaiseksi lennetty Suomeen ja vaan kerran aikaisemmin oltu ns. auto&teltta lomalla, silloin suunta oli Belgia, Luxemburg ja Ranska. Lentäminen on aina ollut se oikea vaihtoehto kun lomaa ei ole liikaa tuhlattavaksi matkoihin. Eikä meidän vanha autonrottelo varmaan edes selviäisi tuollaisesta pitemmästä matkasta.
Tänä vuonna on kuitenkin eri fiilikset. Olen ollut nyt yli vuoden samassa paikassa töissä, joten täydet lomat rullaa. Justin on nykyään yksityisyrittäjä, joten sen myötä meillä on nyt myös tuliterä Mercedes Vito-pakettiauto. On myös ollut jo aiempina vuosina, että olisi kiva mennä autolla Suomeen ja sitten viimeistään tyhjentää omat roinat äitin komeroista.
Varattiin molemmat lomaa töistä 2 viikkoa. Mun töiden kannalta parhaat loma-ajat on kesäkuussa ja sitten tokalle kierrokselle syyskuussa, kun perheelliset koululaisineen viettää lomaa heinä- ja elokuut. Justinilla ei ole niin väliä, se kun saa ne aina sovittua. Ja on oikeastaan kiva mennä Suomeen nyt ihan virallisesti kesällä, yleensä tullaan aina jälkijunassa ja puista jo lehdet karisee kun me vasta matkataan "kesälomalle". Tänä vuonna Justinkin pääsee todistamaan keskikesän juhlaa.
Epämääräinen suunnitelma oli alkujaan muotoa: Hollannista, Saksan ja Tanskan kautta Ruotsiin ja sieltä sitten laivalla yli Turkuun.
Tätä nykyä suunnitelma on edelleen sama, mitä nyt yksityiskohdat on tarkentuneet.
Lähdetään lauantaina hyvin varhain aamulla ajelemaan.
Ajetaan ensin Hollannin rajojen sisällä sopivalle korkeudelle ja mennään sitten rajan yli, suunta kohti Hampuria. Hampurista suunnataan vielä ylöspäin, kunnes ollaan Tanskassa. Tanskassa suuntana on Odense, josta olen varannut pikkiriikkisen kahden huoneen B&B:n. Alunperin suunnitelmana oli yöpyä Kööpenhaminassa, se kun vaikuttaa sellaiselta kaupungilta, johon olis kiva tutustua. Siinä vaiheessa kun rupesin googlettamaan ja kysymään majapaikkaa, niin kaikki oli joko täynnä tai sitten törkeän hintaisia. Sitten luovutin ja totesin että yövytään jossain muualla, pääseehän sinne Köpikseen pysähtymään matkalla. Ja jos se on tosi kiva, niin tekee vaikka viikonloppureissun joskus hamassa tulevaisuudessa (lentäen).
Yöpaikka löytyi siis Odensesta, joka vaikuttaa olevan mukavan kokoinen kaupunki sillä Tanskan "keskimmäisellä" saarella. Etten-Leurista Odenseen on noin 815 km ja ilman pysähdyksiä matkaan menisi 8h. Kyseinen paikka on myös H.C. Andersenin kotikaupunki ja sieltä löytyy linna ja eläinpuisto, jossa pääsis lisämaksulla (ja olemalla paikalla oikeaan aikaan) halailemaan kirahveja. Pieni kyynel tähän kohtaan ettei meidän aikataulut salli tätä kokemusta!
Kahden hengen huone jaetulla kylpyhuoneella maksaa 495 DKK eli noin 66.39 euroa. Aamupala lisämaksusta.
Seuraavana aamuna jatketaan matkaa kohti Kööpenhaminaa ja suunnitelmissa on pysähtyä siellä muutaman tunnin ajan. Kierrellä, katsella ja syödä. Kun lähdetään Odensesta kohti Kööpenhaminaa, niin matkalla on yksi julmetun pitkä silta, nimeltään Storebaelt tai jotain sinnepäin. Ylitys maksaa 33 euro. Tanskassa ei muuten taida olla teiden tullimaksuja ollenkaan, ainoastaan näiden siltojen kohdalla. Odensesta Kööpenhaminaan on noin 168km ja sen ajaa vajaassa kahdessa tunnissa.
Kööpenhaminasta jatketaan matkaa Ruotsin puolelle ja näitä kahta maata yhdistää toinen siltapaholainen, Oresund. Tämän sillan ylitys maksaa 47 euroa, joka on mielestäni ihan törkeä hinta.. mutta kai ne rakennuskulut on jotenkin takaisin ansaittava.
Ruotsin puolella meidän majapaikka sijaitsee Jönköpingissä, joka näyttää kartalla suhteellisen isolta maalaiskunnalta mutta googlailun perusteella Jönköping kaupunkina vaikuttaa aika pieneltä. Tai siis ainakin Tripadvisorin ravintola- ja nähtävyyssuositusten perusteella :D Vähän näyttää siltä ettei siellä ole sunnuntai-iltana auki mitään nakkikioskia suurempaa ravintolaa... Kööpenhaminasta Jönköpingiin on noin 332km ja matka-aika ilman pysähdyksiä 3,5h.
Mutta majapaikka siellä on sitten vähän nakkikioskia eksoottisempi. Yövytään nimittäin hevostilalla, jossa on ilmeisesti ratsastuskoulu ja/tai valmennusta, pieni antiikki/sisustustavaraputiikki, hevosia ja hevostallin yläpuolella 4 huonetta, myöskin B&B tyyliin. Arvostelujen perusteella eristys on huonoa ja yössä kuulee niin naapurin kuorsauksen kuin myös hevosten liikuskelun ja höristelyt. Hevosihmisenä odotan mielenkiinnolla ja Justin ei-niin-hevosihmisenä vielä enemmän mielenkiinnolla.. mutta uskallan väittää että ehdottomasti kokeilemisen arvoista. Jotain erilaista! Ja huoneet siellä näyttää enemmän kuin hyviltä. Kahden hengen huone jaetulla kylpyhuoneella maksaa 600 SEK eli noin 64.95 euroa. Aamupala lisämaksusta.
Seuraavana aamuna matka jatkuu sitten Jönköpingistä Tukholmaan. Google mapsin perusteella lyhyin reitti näyttäisi olevan Linköpingin, Norrköpingin ja Södertäljen kautta Tukholmaan. Tuo reitti on 331km ja ilman pysähdyksiä 3,5h. Riippuen lähtöajasta ja matkan pysähdyksistä, saa nähdä mihin aikaan ollaan Värtahamnissa. Mietin tässä että fiksuinta on varmaan jättää auto satamaan ja siitä sitten suunnata joko kävellen tai julkisilla kaupungin keskustaan. Jos aikaa ja mielenkiintoa on. Tietääkö/muistaako joku kumman laivayhtiön satama on lähempänä keskustaa, Vikingin vai Siljan?
Tukholmasta meillä on varattuna laivamatka autopaketilla Turkuun. Lähtee illalla 19:30 ja saapuu seuraavana aamuna klo 7:00 Turkuun. Paluu on seuraavan viikon torstaina, myöskin iltalaivalla. Joten ehditään olla Suomessa 9 päivää. Me varattiin laivamatkat Tallink Siljalta, puhtaasti mun mieltymysten ja muistikuvien perusteella. En edes verrannut Vikingin hintoja. Hintoja oli jännä katsoa etukäteen, kun nettisivujen etusivulla mainostettiin kaikkia tarjouksia ja paketteja, mutta sitten kun menin katsomaan niin en nähnyt mitään alennuksia. Menomatka 2 hengelle, B-luokan hytissä 149 euroa ja auto 71 euroa. Paluumatka 2 hengelle, B-luokan hytissä 153 euroa ja auto 71 euroa. Vasta kun oikeasti varasin ja etenin maksuun asti, niin ruudulle rävähti pakettihinta 300 euro sis. verot ja muut maksut. Eli siis ihan tuntuva alennus, mutta niin jännä ettei sitä mainittu missään! Täällä Hollannissa ainakin on tottunut siihen että kaikki mahdolliset alennukset listataan näkyviin, jotta varmasti tietää paljonko on säästänyt ja voi kehua itseään, siitä kuinka hyvät kaupat tuli tehtyä!
Lisämainintana että varaus mahdollinen ainoastaan luottokortilla. Jonka itselle nyt vihdoin ja viimein tänä keväänä hankin, ihan vaan lomamatkoja helpottamaan.
Turusta eteenpäin ei ollakaan sitten tehty mitään suunnitelmia. Suorinta reittiä Tampereelle tietysti. 9 päivän aikana mahdollisimman paljon perhettä, ystäviä, saunomista, grillaamista, makkaraa ja uintia. Mökillä käyntiä ja mökkimäisissä olosuhteissa käyntiä, terkkuja iskän tynnyrisaunaan!
Paluumatkalle ei ole varattu vielä yhtään mitään majoitusta tai tehty sen enempää suunnitelmia. Pohdinnassa on että jaksaisko ajaa Tukholmasta Saksaan asti ja yöpyä vasta siellä. Mutta ajateltiin että katsotaan ensin miten menomatka sujuu ja päätetään sitten.
Tekstin lomassa mainittuna kuluja, jotka on nyt tiedossa. Varsinaista budjettia meillä ei ole.
Dieselkulut tulee tottakai, yritin etsiä dieselin hintoja eri maiden välillä, mutta en toistaiseksi löytänyt mitään luotettavaa tietoa. Jollain vinkkejä asiaan liittyen?
Sitten tulee tietysti ruokailut ja muut matkan aikana kulutettavat asiat, nähtäväksi jää uppoaako tähän reissuun tämän vuoden lomarahat.
Suunnitelmissa olis kyllä vielä syyskuussa lähteä jonnekin lämpimään :)
Tänä vuonna on kuitenkin eri fiilikset. Olen ollut nyt yli vuoden samassa paikassa töissä, joten täydet lomat rullaa. Justin on nykyään yksityisyrittäjä, joten sen myötä meillä on nyt myös tuliterä Mercedes Vito-pakettiauto. On myös ollut jo aiempina vuosina, että olisi kiva mennä autolla Suomeen ja sitten viimeistään tyhjentää omat roinat äitin komeroista.
Varattiin molemmat lomaa töistä 2 viikkoa. Mun töiden kannalta parhaat loma-ajat on kesäkuussa ja sitten tokalle kierrokselle syyskuussa, kun perheelliset koululaisineen viettää lomaa heinä- ja elokuut. Justinilla ei ole niin väliä, se kun saa ne aina sovittua. Ja on oikeastaan kiva mennä Suomeen nyt ihan virallisesti kesällä, yleensä tullaan aina jälkijunassa ja puista jo lehdet karisee kun me vasta matkataan "kesälomalle". Tänä vuonna Justinkin pääsee todistamaan keskikesän juhlaa.
Epämääräinen suunnitelma oli alkujaan muotoa: Hollannista, Saksan ja Tanskan kautta Ruotsiin ja sieltä sitten laivalla yli Turkuun.
Tätä nykyä suunnitelma on edelleen sama, mitä nyt yksityiskohdat on tarkentuneet.
Lähdetään lauantaina hyvin varhain aamulla ajelemaan.
Ajetaan ensin Hollannin rajojen sisällä sopivalle korkeudelle ja mennään sitten rajan yli, suunta kohti Hampuria. Hampurista suunnataan vielä ylöspäin, kunnes ollaan Tanskassa. Tanskassa suuntana on Odense, josta olen varannut pikkiriikkisen kahden huoneen B&B:n. Alunperin suunnitelmana oli yöpyä Kööpenhaminassa, se kun vaikuttaa sellaiselta kaupungilta, johon olis kiva tutustua. Siinä vaiheessa kun rupesin googlettamaan ja kysymään majapaikkaa, niin kaikki oli joko täynnä tai sitten törkeän hintaisia. Sitten luovutin ja totesin että yövytään jossain muualla, pääseehän sinne Köpikseen pysähtymään matkalla. Ja jos se on tosi kiva, niin tekee vaikka viikonloppureissun joskus hamassa tulevaisuudessa (lentäen).
Yöpaikka löytyi siis Odensesta, joka vaikuttaa olevan mukavan kokoinen kaupunki sillä Tanskan "keskimmäisellä" saarella. Etten-Leurista Odenseen on noin 815 km ja ilman pysähdyksiä matkaan menisi 8h. Kyseinen paikka on myös H.C. Andersenin kotikaupunki ja sieltä löytyy linna ja eläinpuisto, jossa pääsis lisämaksulla (ja olemalla paikalla oikeaan aikaan) halailemaan kirahveja. Pieni kyynel tähän kohtaan ettei meidän aikataulut salli tätä kokemusta!
Kahden hengen huone jaetulla kylpyhuoneella maksaa 495 DKK eli noin 66.39 euroa. Aamupala lisämaksusta.
Seuraavana aamuna jatketaan matkaa kohti Kööpenhaminaa ja suunnitelmissa on pysähtyä siellä muutaman tunnin ajan. Kierrellä, katsella ja syödä. Kun lähdetään Odensesta kohti Kööpenhaminaa, niin matkalla on yksi julmetun pitkä silta, nimeltään Storebaelt tai jotain sinnepäin. Ylitys maksaa 33 euro. Tanskassa ei muuten taida olla teiden tullimaksuja ollenkaan, ainoastaan näiden siltojen kohdalla. Odensesta Kööpenhaminaan on noin 168km ja sen ajaa vajaassa kahdessa tunnissa.
Kööpenhaminasta jatketaan matkaa Ruotsin puolelle ja näitä kahta maata yhdistää toinen siltapaholainen, Oresund. Tämän sillan ylitys maksaa 47 euroa, joka on mielestäni ihan törkeä hinta.. mutta kai ne rakennuskulut on jotenkin takaisin ansaittava.
Ruotsin puolella meidän majapaikka sijaitsee Jönköpingissä, joka näyttää kartalla suhteellisen isolta maalaiskunnalta mutta googlailun perusteella Jönköping kaupunkina vaikuttaa aika pieneltä. Tai siis ainakin Tripadvisorin ravintola- ja nähtävyyssuositusten perusteella :D Vähän näyttää siltä ettei siellä ole sunnuntai-iltana auki mitään nakkikioskia suurempaa ravintolaa... Kööpenhaminasta Jönköpingiin on noin 332km ja matka-aika ilman pysähdyksiä 3,5h.
Mutta majapaikka siellä on sitten vähän nakkikioskia eksoottisempi. Yövytään nimittäin hevostilalla, jossa on ilmeisesti ratsastuskoulu ja/tai valmennusta, pieni antiikki/sisustustavaraputiikki, hevosia ja hevostallin yläpuolella 4 huonetta, myöskin B&B tyyliin. Arvostelujen perusteella eristys on huonoa ja yössä kuulee niin naapurin kuorsauksen kuin myös hevosten liikuskelun ja höristelyt. Hevosihmisenä odotan mielenkiinnolla ja Justin ei-niin-hevosihmisenä vielä enemmän mielenkiinnolla.. mutta uskallan väittää että ehdottomasti kokeilemisen arvoista. Jotain erilaista! Ja huoneet siellä näyttää enemmän kuin hyviltä. Kahden hengen huone jaetulla kylpyhuoneella maksaa 600 SEK eli noin 64.95 euroa. Aamupala lisämaksusta.
Seuraavana aamuna matka jatkuu sitten Jönköpingistä Tukholmaan. Google mapsin perusteella lyhyin reitti näyttäisi olevan Linköpingin, Norrköpingin ja Södertäljen kautta Tukholmaan. Tuo reitti on 331km ja ilman pysähdyksiä 3,5h. Riippuen lähtöajasta ja matkan pysähdyksistä, saa nähdä mihin aikaan ollaan Värtahamnissa. Mietin tässä että fiksuinta on varmaan jättää auto satamaan ja siitä sitten suunnata joko kävellen tai julkisilla kaupungin keskustaan. Jos aikaa ja mielenkiintoa on. Tietääkö/muistaako joku kumman laivayhtiön satama on lähempänä keskustaa, Vikingin vai Siljan?
Tukholmasta meillä on varattuna laivamatka autopaketilla Turkuun. Lähtee illalla 19:30 ja saapuu seuraavana aamuna klo 7:00 Turkuun. Paluu on seuraavan viikon torstaina, myöskin iltalaivalla. Joten ehditään olla Suomessa 9 päivää. Me varattiin laivamatkat Tallink Siljalta, puhtaasti mun mieltymysten ja muistikuvien perusteella. En edes verrannut Vikingin hintoja. Hintoja oli jännä katsoa etukäteen, kun nettisivujen etusivulla mainostettiin kaikkia tarjouksia ja paketteja, mutta sitten kun menin katsomaan niin en nähnyt mitään alennuksia. Menomatka 2 hengelle, B-luokan hytissä 149 euroa ja auto 71 euroa. Paluumatka 2 hengelle, B-luokan hytissä 153 euroa ja auto 71 euroa. Vasta kun oikeasti varasin ja etenin maksuun asti, niin ruudulle rävähti pakettihinta 300 euro sis. verot ja muut maksut. Eli siis ihan tuntuva alennus, mutta niin jännä ettei sitä mainittu missään! Täällä Hollannissa ainakin on tottunut siihen että kaikki mahdolliset alennukset listataan näkyviin, jotta varmasti tietää paljonko on säästänyt ja voi kehua itseään, siitä kuinka hyvät kaupat tuli tehtyä!
Lisämainintana että varaus mahdollinen ainoastaan luottokortilla. Jonka itselle nyt vihdoin ja viimein tänä keväänä hankin, ihan vaan lomamatkoja helpottamaan.
Turusta eteenpäin ei ollakaan sitten tehty mitään suunnitelmia. Suorinta reittiä Tampereelle tietysti. 9 päivän aikana mahdollisimman paljon perhettä, ystäviä, saunomista, grillaamista, makkaraa ja uintia. Mökillä käyntiä ja mökkimäisissä olosuhteissa käyntiä, terkkuja iskän tynnyrisaunaan!
Paluumatkalle ei ole varattu vielä yhtään mitään majoitusta tai tehty sen enempää suunnitelmia. Pohdinnassa on että jaksaisko ajaa Tukholmasta Saksaan asti ja yöpyä vasta siellä. Mutta ajateltiin että katsotaan ensin miten menomatka sujuu ja päätetään sitten.
Tekstin lomassa mainittuna kuluja, jotka on nyt tiedossa. Varsinaista budjettia meillä ei ole.
Dieselkulut tulee tottakai, yritin etsiä dieselin hintoja eri maiden välillä, mutta en toistaiseksi löytänyt mitään luotettavaa tietoa. Jollain vinkkejä asiaan liittyen?
Sitten tulee tietysti ruokailut ja muut matkan aikana kulutettavat asiat, nähtäväksi jää uppoaako tähän reissuun tämän vuoden lomarahat.
Suunnitelmissa olis kyllä vielä syyskuussa lähteä jonnekin lämpimään :)
 |
| Storebaelt Bridge, source. |
maanantai 11. toukokuuta 2015
Kävijäryntäys
Kertokaa joku ihana mullekin, mihin kamalalle juorusivustolle mun blogi on linkitetty :D
Kauhea kävijäryntäys näkyy korkeana huippuna tilastoissa juurikin tänään vaikka blogia ei ole päivitetty kahteen kuukauteen..
mitä mitä, mistä tämä johtuu?
Jos joku tietää, linkatkaa mullekin.
Pikapäivityksenä kerrottakoon että hyvin menee, töissä on kiire ja vapaa-ajalla käyn salilla. Ja muuten löhöilen sohvalla. Päässä pyörivät postausideat on lähinnä sitä että mikä ärsyttää milläkin hetkellä.. esimerkiksi kuinka vaikeaa ihmisten on ymmärtää, että jos lähettää työsähköposteja ja kopioi mukaan joukon ihmisiä (säästääkseen omaa aikaansa, ettei jokaista tarvitse informoida erikseen), niin miksi suurin osa ihmisistä vastaa suoraan minulle eikä osaa napauttaa "vastaa kaikille" nappulaa ja puolet työajastani lähetän muiden ihmisten sähköposteja eteenpäin ja informoin milloin ketäkin milloin mistäkin.
Mukavaa maanantaita!
PS. Tämän säännöllisen viikkotyön ja aina vapaiden viikonloppujen seurauksena on näköjään Karvisen veroinen maanantai-inhotus. En ikinä ymmärtänyt sitä aikaisemmin.. mutta vuoden päivät kestänyt työsuhde on tehnyt tepposensa.
Iloisista uutisista mainittakoon myös että tämä vuoden työsuhde on vaihtunut/jatkunut kokoaikaisena vakituisena työsuhteena. Eli tässä sitten hamaan eläkeikään asti myydään.. venttiileitä? Mulla ei ole ammattisanastoa suomeksi :) In English that would be: Maritime valves!
Kauhea kävijäryntäys näkyy korkeana huippuna tilastoissa juurikin tänään vaikka blogia ei ole päivitetty kahteen kuukauteen..
mitä mitä, mistä tämä johtuu?
Jos joku tietää, linkatkaa mullekin.
Pikapäivityksenä kerrottakoon että hyvin menee, töissä on kiire ja vapaa-ajalla käyn salilla. Ja muuten löhöilen sohvalla. Päässä pyörivät postausideat on lähinnä sitä että mikä ärsyttää milläkin hetkellä.. esimerkiksi kuinka vaikeaa ihmisten on ymmärtää, että jos lähettää työsähköposteja ja kopioi mukaan joukon ihmisiä (säästääkseen omaa aikaansa, ettei jokaista tarvitse informoida erikseen), niin miksi suurin osa ihmisistä vastaa suoraan minulle eikä osaa napauttaa "vastaa kaikille" nappulaa ja puolet työajastani lähetän muiden ihmisten sähköposteja eteenpäin ja informoin milloin ketäkin milloin mistäkin.
Mukavaa maanantaita!
PS. Tämän säännöllisen viikkotyön ja aina vapaiden viikonloppujen seurauksena on näköjään Karvisen veroinen maanantai-inhotus. En ikinä ymmärtänyt sitä aikaisemmin.. mutta vuoden päivät kestänyt työsuhde on tehnyt tepposensa.
Iloisista uutisista mainittakoon myös että tämä vuoden työsuhde on vaihtunut/jatkunut kokoaikaisena vakituisena työsuhteena. Eli tässä sitten hamaan eläkeikään asti myydään.. venttiileitä? Mulla ei ole ammattisanastoa suomeksi :) In English that would be: Maritime valves!
tiistai 24. helmikuuta 2015
Vain Hollannissa, osa 2
Odottelen edelleen niitä viime viikon kuuluisia labratuloksia.
Lupasivat soittaa noin viikon päästä, joten odottelin puhelinsoittoa tänään tai huomenna..
Tänään tulin kotiin töistä noin vartin yli kuusi ja eteisen lattialla makaa siististi kirjekuori omalta lääkäriasemalta. Viesti kaikessa yksinkertaisuudessaan:
Yritimme soittaa sinulle, mutta emme saaneet yhteyttä.
Soita sinä meille.
Kirje on lähetetty eilen. Huomattakoon että, en todellakaan ole missannut yhtään puhelua eilisen tai tämän päivän aikana. Otin puhelimen palaveriinkin mukaan, ihan sen varalta, että jos soittavat.
Ensinnäkin: Valehtelevatko ne soittaneensa, jotta kenenkään ei tarvitsisi roikkua turhaan puhelimessa ja että soitan sitten kun on sopiva hetki?
Toiseksi: Jos ovat soittaneet, niin miksi se ei näy puhelimessani? Miksi eivät jättäneet puhelinvastaajaan viestiä?
Kolmanneksi: Eikö olisi fiksua soittaa toisen tai kolmannenkin kerran, jos kerran asiakkaalle on niin luvattu?
Neljänneksi: Kuka helvetti lähettää soittopyynnön virallisella kirjeellä?
Tää on taas niin tätä, Hollannin meininkiä.
Sama se vaikka en olisi nukkunut viikkoon kun olen vain murehtinut mahdollisia tuloksia (ei ole totta, mutta voisi olla) tai jos vaikka olisin työmatkalla ja tulisin vasta ensi viikolla kotiin, enkä siis näkisi sitä kirjettä kuin ensi viikolla. Tai mitä jos tarvisin pikaista hoitoa/lääkekuuria, mutta kirje hukkuisi postissa eikä kukaan ikinä soittaisi uudelleen.
Ja samaan syssyyn, jos vaivautuu lähettämään sen kirjeen, niin ne tuloksethan voisi vaikka näpytellä siihen kirjeeseen ja lisätä perään, että soita jos on kysyttävää.
Joopajoo.
Lupasivat soittaa noin viikon päästä, joten odottelin puhelinsoittoa tänään tai huomenna..
Tänään tulin kotiin töistä noin vartin yli kuusi ja eteisen lattialla makaa siististi kirjekuori omalta lääkäriasemalta. Viesti kaikessa yksinkertaisuudessaan:
Yritimme soittaa sinulle, mutta emme saaneet yhteyttä.
Soita sinä meille.
Kirje on lähetetty eilen. Huomattakoon että, en todellakaan ole missannut yhtään puhelua eilisen tai tämän päivän aikana. Otin puhelimen palaveriinkin mukaan, ihan sen varalta, että jos soittavat.
Ensinnäkin: Valehtelevatko ne soittaneensa, jotta kenenkään ei tarvitsisi roikkua turhaan puhelimessa ja että soitan sitten kun on sopiva hetki?
Toiseksi: Jos ovat soittaneet, niin miksi se ei näy puhelimessani? Miksi eivät jättäneet puhelinvastaajaan viestiä?
Kolmanneksi: Eikö olisi fiksua soittaa toisen tai kolmannenkin kerran, jos kerran asiakkaalle on niin luvattu?
Neljänneksi: Kuka helvetti lähettää soittopyynnön virallisella kirjeellä?
Tää on taas niin tätä, Hollannin meininkiä.
Sama se vaikka en olisi nukkunut viikkoon kun olen vain murehtinut mahdollisia tuloksia (ei ole totta, mutta voisi olla) tai jos vaikka olisin työmatkalla ja tulisin vasta ensi viikolla kotiin, enkä siis näkisi sitä kirjettä kuin ensi viikolla. Tai mitä jos tarvisin pikaista hoitoa/lääkekuuria, mutta kirje hukkuisi postissa eikä kukaan ikinä soittaisi uudelleen.
Ja samaan syssyyn, jos vaivautuu lähettämään sen kirjeen, niin ne tuloksethan voisi vaikka näpytellä siihen kirjeeseen ja lisätä perään, että soita jos on kysyttävää.
Joopajoo.
tiistai 17. helmikuuta 2015
Vain Hollannissa
Kävin tänään lääkärissä näiden vatsakipujen vuoksi. Otettiin muutama näyte, jotta voitaisiin sulkea pois ne tavallisimmat.
Mutta vain Hollannissa..
Wooot..
... siinä sitten näyteputkiloiden kanssa autolle ja toimittamaan omia näytteitä laboratoriokeskukseen analysoitavaksi.
Hollantilaisittain tehokasta kustannussäästöä vai mitä ihmettä?
Mutta vain Hollannissa..
Joo, tää purkki me analysoidaan täällä ihan itse.
Mutta nämä kaksi putkiloa sun pitäisi viedä tämän lähetelomakkeen kanssa laboratoriokeskukseen.
Ne siellä sitten analysoi ja tutkii nämä kaksi ja ilmoittaa meille tulokset.
Soitan sitten ensi viikolla että mitä niistä löytyi ja että mitä tehdään seuraavaksi, jos löytyy jotain tai jos ei löydy mitään.
Wooot..
 |
| Source |
... siinä sitten näyteputkiloiden kanssa autolle ja toimittamaan omia näytteitä laboratoriokeskukseen analysoitavaksi.
Hollantilaisittain tehokasta kustannussäästöä vai mitä ihmettä?
maanantai 16. helmikuuta 2015
Ei. En ole. Ehei, en varmasti. Juu, ei kuitenkaan. Prkl, jättäkää mut ja mun maha rauhaan!
Onks tää joku juttu, että kun on vakituisessa parisuhteessa ollut useamman vuoden ja on jo ylittänyt tietyn iän, niin joka hemmetin vaivaan tai ilmoitukseen, on kanssaihmisten reaktio sama..
Joo, ihmeellisiä mahakipuja ollut jo pari päivää.
--> Oot varmaan raskaana.
Eiköhän tää kuitenkin oo jotain muuta, kiitos vaan.
Eiku ihan varmasti oot raskaana.
Juu, en ole.
Moi! Mulla olis nyt vähän isompia uutisia, älä säikähdä.
--> Ootko raskaana?!
Eiku sitä vaan, että sain nyt sen työpaikan ulkomailta ja muutan elokuussa.
No onpahan ainakin jotain odotettavaa sitten myöhemmin syksyllä.
--> Voi ihanaa, ootko raskaana?
Öö, eiku me varattiin vihdoinkin lomamatka.
Koska en ole ikinä ollut raskaana enkä ole juurikaan perehtynyt asiaan, mutta valaiskaa nyt joku mua. Ei kai hemmetti raskauden oireisiin kuulu vatsakipu?
Tai sitten mulla on vaan todella epäluuloisia työkavereita sattunut tänne Hollantiin. Tämän hetkiset vatsakivut kun aiheutti täsmälleen samat reaktiot työkavereissa kuin kaksi vuotta sitten hotellilla.
FYI: en ole raskaana, en ole ajatellut tulla raskaaksi nyt ja tällä menolla en myöskään pihahda sanallakaan mihinkään suuntaan, ennen kuin se prkl vauva on ulkona ja osaa itse sanoa heiheit.
Kaikella kunnioituksella ja rakkaudella, mutta kai nyt tämän ikäisen ihmisen elämässä voi muutakin tapahtua?
Joo, ihmeellisiä mahakipuja ollut jo pari päivää.
--> Oot varmaan raskaana.
Eiköhän tää kuitenkin oo jotain muuta, kiitos vaan.
Eiku ihan varmasti oot raskaana.
Juu, en ole.
Moi! Mulla olis nyt vähän isompia uutisia, älä säikähdä.
--> Ootko raskaana?!
Eiku sitä vaan, että sain nyt sen työpaikan ulkomailta ja muutan elokuussa.
No onpahan ainakin jotain odotettavaa sitten myöhemmin syksyllä.
--> Voi ihanaa, ootko raskaana?
Öö, eiku me varattiin vihdoinkin lomamatka.
Koska en ole ikinä ollut raskaana enkä ole juurikaan perehtynyt asiaan, mutta valaiskaa nyt joku mua. Ei kai hemmetti raskauden oireisiin kuulu vatsakipu?
Tai sitten mulla on vaan todella epäluuloisia työkavereita sattunut tänne Hollantiin. Tämän hetkiset vatsakivut kun aiheutti täsmälleen samat reaktiot työkavereissa kuin kaksi vuotta sitten hotellilla.
FYI: en ole raskaana, en ole ajatellut tulla raskaaksi nyt ja tällä menolla en myöskään pihahda sanallakaan mihinkään suuntaan, ennen kuin se prkl vauva on ulkona ja osaa itse sanoa heiheit.
Kaikella kunnioituksella ja rakkaudella, mutta kai nyt tämän ikäisen ihmisen elämässä voi muutakin tapahtua?
 |
| Source |
sunnuntai 15. helmikuuta 2015
Ei karnevaaleja, ei ystävänpäivää.. vaan maailman paras kotiviikonloppu!
Täällä useimmat ihmiset juhlivat tällä hetkellä ihan hulluina karnevaaleja ja aika monet ihmiset oli ihan intopiukassa eilen ystävänpäivätohinoista. Me taas ollaan nautittu maailman parhaasta viikonlopusta, ilman mitään velvoitteita tai pakotteita.
Normaalisti yksi päivä viikonlopusta menee siihen, että olen hevostelemassa puoli päivää ja toisen puolikkaan siitä päivästä siivoan kotona. Se toinen päivä yleensä taas on jotain pakko käydä kaupoilla/kahvittelemassa/ulkona syömässä/jotain kivaa yhdessä.. eli siis pakko _tehdä_ jotain!
Koska hevostelemiset jäi tältä viikonloput väliin, syystä että hevosteluystävä oli muissa tapahtumissa koko viikonlopun, päätin (osittain myös rahallisesti suht tiukan kuukauden suhteen) että mitä jos ei koko viikonloppuna tekiskään yhtään mitään pakollista. Oltaisiin vain yhdessä, rennosti ja chillaten. Lataisi vähän akkuja kotosalla ja tekisi jotain sellaista, mihin ei ikinä tunnu riittävän aikaa. Niinkuin esimerkiksi pyyhkisi pölyjä kaikkien mahdollisten pintojen päältä, niinkuin eilen! Ihan parasta :) kun ei ollut pakko mutta kerrankin oli aikaa.
En tasan ole ikinä ollut mikään hullua rymistelyä ja remuamista rakastava, joten karnevaalit jäi tänäkin vuonna suosiolla väliin. Ystävänpäivä on täällä enemmän sellainen amerikkalaistyylinen rakastavaisten päivä ja jostain syystä suomalainen ystävänpäivä vetoaa omiin fiiliksiin paljon enemmän. Ja tuntuu hassulta että kukkakimput maksaa tuplasti enemmän kuin normaalisti vain yhden päivän takia. Tarkoitus oli ett syötäisiin vain kotona hyvin ja jätettäisiin lahjomiset vähemmälle. Reilun kuukauden päästä juhlistetaan kuitenkin taas vuosipäivää, panostetaan siihen sitten enemmän.
Sain kuitenkin Justinilta rasiallisen käsintehtyjä konvehteja ja ihanan kortin, joten omasta puolestani tarjosin meille eilen mahtavat take away-sushit illalliseksi.
Eilen aamulla heräsin lauantaiseen tapaan salille, sen jälkeen nautittiin pitkän kaavan mukaan aamupalaa. Rupesin kaikessa rauhassa siivoilemaan, todellakin pyyhkien kaikki mahdolliset pölypaikat, keittiön purkit ja purnukat täyttäen ja vielä olohuoneen ilmettä keväistäen. Tykkään vaihdella meidän kasvien, kynttilöiden, tarjottimien ym. sisustusesineiden paikkoja tasaisin väliajoin. Kun alakerta oli puunattu viimeisen päälle, raahustin imurin kanssa yläkertaan ja löysin Justinin kuorsaamasta sängyltä :D Sen sijaan että olisin vetänyt herneen nenään, jätin imurin käytävälle ja kömmin tyytyväisenä peiton alle. Reilu tunti torkkumista lämpimässä, kerkeehän sitä loput siivoamaan myöhemminkin.
Myöhemmin haettiin tosiaan takeaway sushit ja oli kyllä harvinaisen positiivinen kokemus! Useemminkin voisi hakea sushia sen lauantaisen pitsan sijaan. Sohvalla katsottiin peräti kaksi leffaa ja nautittiin oikein perinteisestä lauantai-illasta ilman kummempaa härdelliä.
Tänään nukuttiin pitkään, ilman herätyskelloa kahdeksaan asti ja sitten Sparks herätti. Tönäisin Justinin avaamaan Sparksille oven pihalle ja sen jälkeen vielä tyytyväisenä 2,5 tuntia lisäunta.
Ei huonompaa vaihtelua, yleensä aina on kello soimassa kun on sitä sun tätä hoidettavana.
Tänään loput siivoukset, pyykin pyöritystä ja pyöräilemässäkin käytiin. Ihana auringonpaiste ja vihdoinkin tuntuu siltä että kyllä se kevät ja kesä sieltä tulee. Jotenkin kauhean raskaita nää viimeiset kuukaudet olleet. Tuntuu että parin viimeisen vuoden ajan nää talvikuukaudet on olleet raskaampia kuin aikaisemmin. Hassua sinänsä, kun kuvittelisi että Suomessa asuessa siitä olisi ollut enemmän haittaa, kun siellä se pimeyden aika on vielä pari kuukautta pidempi.
Pitää ehkä useammin ottaa agendaan tämmöinen tyhjä viikonloppu. Ei ole huuhaata, että joskus on hyvä vaan olla <3
Normaalisti yksi päivä viikonlopusta menee siihen, että olen hevostelemassa puoli päivää ja toisen puolikkaan siitä päivästä siivoan kotona. Se toinen päivä yleensä taas on jotain pakko käydä kaupoilla/kahvittelemassa/ulkona syömässä/jotain kivaa yhdessä.. eli siis pakko _tehdä_ jotain!
Koska hevostelemiset jäi tältä viikonloput väliin, syystä että hevosteluystävä oli muissa tapahtumissa koko viikonlopun, päätin (osittain myös rahallisesti suht tiukan kuukauden suhteen) että mitä jos ei koko viikonloppuna tekiskään yhtään mitään pakollista. Oltaisiin vain yhdessä, rennosti ja chillaten. Lataisi vähän akkuja kotosalla ja tekisi jotain sellaista, mihin ei ikinä tunnu riittävän aikaa. Niinkuin esimerkiksi pyyhkisi pölyjä kaikkien mahdollisten pintojen päältä, niinkuin eilen! Ihan parasta :) kun ei ollut pakko mutta kerrankin oli aikaa.
En tasan ole ikinä ollut mikään hullua rymistelyä ja remuamista rakastava, joten karnevaalit jäi tänäkin vuonna suosiolla väliin. Ystävänpäivä on täällä enemmän sellainen amerikkalaistyylinen rakastavaisten päivä ja jostain syystä suomalainen ystävänpäivä vetoaa omiin fiiliksiin paljon enemmän. Ja tuntuu hassulta että kukkakimput maksaa tuplasti enemmän kuin normaalisti vain yhden päivän takia. Tarkoitus oli ett syötäisiin vain kotona hyvin ja jätettäisiin lahjomiset vähemmälle. Reilun kuukauden päästä juhlistetaan kuitenkin taas vuosipäivää, panostetaan siihen sitten enemmän.
Sain kuitenkin Justinilta rasiallisen käsintehtyjä konvehteja ja ihanan kortin, joten omasta puolestani tarjosin meille eilen mahtavat take away-sushit illalliseksi.
Eilen aamulla heräsin lauantaiseen tapaan salille, sen jälkeen nautittiin pitkän kaavan mukaan aamupalaa. Rupesin kaikessa rauhassa siivoilemaan, todellakin pyyhkien kaikki mahdolliset pölypaikat, keittiön purkit ja purnukat täyttäen ja vielä olohuoneen ilmettä keväistäen. Tykkään vaihdella meidän kasvien, kynttilöiden, tarjottimien ym. sisustusesineiden paikkoja tasaisin väliajoin. Kun alakerta oli puunattu viimeisen päälle, raahustin imurin kanssa yläkertaan ja löysin Justinin kuorsaamasta sängyltä :D Sen sijaan että olisin vetänyt herneen nenään, jätin imurin käytävälle ja kömmin tyytyväisenä peiton alle. Reilu tunti torkkumista lämpimässä, kerkeehän sitä loput siivoamaan myöhemminkin.
Myöhemmin haettiin tosiaan takeaway sushit ja oli kyllä harvinaisen positiivinen kokemus! Useemminkin voisi hakea sushia sen lauantaisen pitsan sijaan. Sohvalla katsottiin peräti kaksi leffaa ja nautittiin oikein perinteisestä lauantai-illasta ilman kummempaa härdelliä.
Tänään nukuttiin pitkään, ilman herätyskelloa kahdeksaan asti ja sitten Sparks herätti. Tönäisin Justinin avaamaan Sparksille oven pihalle ja sen jälkeen vielä tyytyväisenä 2,5 tuntia lisäunta.
Ei huonompaa vaihtelua, yleensä aina on kello soimassa kun on sitä sun tätä hoidettavana.
Tänään loput siivoukset, pyykin pyöritystä ja pyöräilemässäkin käytiin. Ihana auringonpaiste ja vihdoinkin tuntuu siltä että kyllä se kevät ja kesä sieltä tulee. Jotenkin kauhean raskaita nää viimeiset kuukaudet olleet. Tuntuu että parin viimeisen vuoden ajan nää talvikuukaudet on olleet raskaampia kuin aikaisemmin. Hassua sinänsä, kun kuvittelisi että Suomessa asuessa siitä olisi ollut enemmän haittaa, kun siellä se pimeyden aika on vielä pari kuukautta pidempi.
Pitää ehkä useammin ottaa agendaan tämmöinen tyhjä viikonloppu. Ei ole huuhaata, että joskus on hyvä vaan olla <3
keskiviikko 11. helmikuuta 2015
Kotimaista tavaraa
On kotimaa ja synnyinmaa.
Synnyinmaa on itsestäänselvästi Suomi, kotimaakin on Suomi vaikka koti sijaitseekin Hollannissa.
Pariin kertaan on kysytty että meinaanko hakea Hollannin kansalaisuutta. Tällä hetkellä sillä ei oikeastaan olisi elämään mitään vaikutusta, kun molemmat maat kuuluu Euroopan Unioon. Ehkä Hollannin kansalaisuus helpoittaisi joidenkin virallisten asioiden hoitamista, mutta kansalaisuuden hakemista vastaan sotii sen kalleus ja ainakin näin päältäpäin katsottuna aikamoinen paperirumba.
Ja näillä eväillä on pärjännyt toistaiseksi hyvin. Tosin ajokortin ja passin uusiminen on vasta edessäpäin, samoin kun naimisiinmeno ja lapset.. ties millaiseen paperisotaan tässä vielä joutuu!
Mutta vaikka kotimaa on Suomi, niin silti kotimaisuus tarkoittaa tällä hetkellä hollantilaista.
Kotimaisen kun ainakin itse miellän tuotteeksi, joka tulee tämän oman maan rajojen sisäpuolelta. Kotimaista ostamalla tukee oman maan kansalaisia ja edesauttaa taloutta. Kotimaista suosimalla voi todennäköisesti luottaa siihen, että tuote tulee jostain läheltä jolloin kuljetuskustannukset ja -haitat on pienemmät kuin kauempaa rahdatulla.
Olen aiemminkin puhunut siitä kuinka ihastunut olen meidän pienten lähituottajien tuotteisiin. On mahtavaa ostaa tuotteita ja tietää tasan tarkkaan, että ne on rakkaudella kasvatettu 10 metriä tuonnepäin, tuolla pellolla. Kotimaisuus kunniaan, lähituotteita aina kuin mahdollista ja jos vielä luomuna saa, niin kyllä kiitos!
Kotimaisuus tuntuu olevan aikamoinen arvo. Tuotteesta ollaan valmiita maksamaan enemmän kun se on kotimainen. Varsinkin suomalaisille, suomalaisuus eli kotimaisuus on useimmiten voittamaton myyntivaltti.
Hehkutin tehneeni viikonlopun parhaan ostoksen, kun sain 50 tulppaanin nipun 5 eurolla. Kommenttina tähän että itse ostin 10 tulppaanin nipun samalla hinnalla.. mutta ne oli kyllä kotimaisia! No niinhän nämäkin oli, mutta suomalaiselle hollantilainen tulppaani ei ole kotimainen.. ainoastaan sille suomalaiselle, joka sattuu asumaan Hollannissa ;)
Suomalainen puhuu myös aina kuinka suomalainen mansikka on maailman parasta!
Taisin itsekin kuulua niihin ennen kuin maistoin meidän naapuritilan mansikoita.. toukokuusta lokakuuhun, aina täydellisiä, makoisia ja riittävän isoja!
Harmittavasti tähän hollantilaistumiseen kuuluu myös piheyden tarttuminen.. helposti tulee ostettua sitä, mikä on tarjouksessa tai mikä on helpoiten saatavilla. Eikä suinkaan aina katsottua sitä mikä on tuotteen kotimaa. Onneksi sentään voi lohduttautua sillä, että espanjalaiset tomaatit on täältä päin katsottuna melkein lähiruokaa.. ainakin verrattuna siihen mitä ne on suomalaisille! Pari tuhatta kilometriä pienempi välimatka tekee kummia..
Synnyinmaa on itsestäänselvästi Suomi, kotimaakin on Suomi vaikka koti sijaitseekin Hollannissa.
Pariin kertaan on kysytty että meinaanko hakea Hollannin kansalaisuutta. Tällä hetkellä sillä ei oikeastaan olisi elämään mitään vaikutusta, kun molemmat maat kuuluu Euroopan Unioon. Ehkä Hollannin kansalaisuus helpoittaisi joidenkin virallisten asioiden hoitamista, mutta kansalaisuuden hakemista vastaan sotii sen kalleus ja ainakin näin päältäpäin katsottuna aikamoinen paperirumba.
Ja näillä eväillä on pärjännyt toistaiseksi hyvin. Tosin ajokortin ja passin uusiminen on vasta edessäpäin, samoin kun naimisiinmeno ja lapset.. ties millaiseen paperisotaan tässä vielä joutuu!
Mutta vaikka kotimaa on Suomi, niin silti kotimaisuus tarkoittaa tällä hetkellä hollantilaista.
Kotimaisen kun ainakin itse miellän tuotteeksi, joka tulee tämän oman maan rajojen sisäpuolelta. Kotimaista ostamalla tukee oman maan kansalaisia ja edesauttaa taloutta. Kotimaista suosimalla voi todennäköisesti luottaa siihen, että tuote tulee jostain läheltä jolloin kuljetuskustannukset ja -haitat on pienemmät kuin kauempaa rahdatulla.
Olen aiemminkin puhunut siitä kuinka ihastunut olen meidän pienten lähituottajien tuotteisiin. On mahtavaa ostaa tuotteita ja tietää tasan tarkkaan, että ne on rakkaudella kasvatettu 10 metriä tuonnepäin, tuolla pellolla. Kotimaisuus kunniaan, lähituotteita aina kuin mahdollista ja jos vielä luomuna saa, niin kyllä kiitos!
Kotimaisuus tuntuu olevan aikamoinen arvo. Tuotteesta ollaan valmiita maksamaan enemmän kun se on kotimainen. Varsinkin suomalaisille, suomalaisuus eli kotimaisuus on useimmiten voittamaton myyntivaltti.
Hehkutin tehneeni viikonlopun parhaan ostoksen, kun sain 50 tulppaanin nipun 5 eurolla. Kommenttina tähän että itse ostin 10 tulppaanin nipun samalla hinnalla.. mutta ne oli kyllä kotimaisia! No niinhän nämäkin oli, mutta suomalaiselle hollantilainen tulppaani ei ole kotimainen.. ainoastaan sille suomalaiselle, joka sattuu asumaan Hollannissa ;)
Suomalainen puhuu myös aina kuinka suomalainen mansikka on maailman parasta!
Taisin itsekin kuulua niihin ennen kuin maistoin meidän naapuritilan mansikoita.. toukokuusta lokakuuhun, aina täydellisiä, makoisia ja riittävän isoja!
Harmittavasti tähän hollantilaistumiseen kuuluu myös piheyden tarttuminen.. helposti tulee ostettua sitä, mikä on tarjouksessa tai mikä on helpoiten saatavilla. Eikä suinkaan aina katsottua sitä mikä on tuotteen kotimaa. Onneksi sentään voi lohduttautua sillä, että espanjalaiset tomaatit on täältä päin katsottuna melkein lähiruokaa.. ainakin verrattuna siihen mitä ne on suomalaisille! Pari tuhatta kilometriä pienempi välimatka tekee kummia..
sunnuntai 8. helmikuuta 2015
Ikävöimisen arvoisia asioita
Joulukuun alussa käytiin Suomessa juhlistamassa itsenäisyyspäivää ja näiden perinteisten sukujuhlien aikana sain kertoilla kuulumisia, vastailla kysymyksiin uudesta työpaikasta ja yleisestä viihtymisestä. Eniten pohdintaa omassa päässä aiheutti kysymys, että mitä oikeastaan ikävöin Suomesta? Uskoakseni olen meidän suvussa ainoa, joka on näin pitkään asunut jossain ulkomailla, ollut poissa Suomesta ja rakentanut elämää omalla tahollaan erilaisen kaavan mukaan. Toki suvusta löytyy useampiakin opiskelijavaihtoon lähteneitä ja muutenkin maailmalla seikkailijoita. Yhtäjaksoista, "oikeaa elämää" Hollanissa on nyt takana jo reilut kaksi vuotta. Oikealla elämällä tarkoitan sitä pysyvää asumista, kun ei olla väliaikaisesti opiskelemassa tai lomailemassa. Kun tämä paikka on nyt se koti, jossa asun ja johon palaan lomalta. Suomessa ei ole enää kotia, on vain ihania kyläpaikkoja ja lomakohteita.
Sama kysymys esitettiin uudelleen tällä viikolla kun olin kahden Suomi-naisen kanssa tiistai-iltana Bredassa syömässä. Onko jotain Suomessa tai Suomeen liittyvää, mitä on oikeasti ikävä?
Oma vastaukseni on varmaan aika yksiselitteinen. Ei oikeastaan.
Ei ole mitään sellaista mitä on oikeasti ikävä.
Koti kun on koti, oli se missä tahansa. Koti on siellä missä on hyvä olla ihan sellaisenaan. Elää sitä tavallista arkea päivästä toiseen.
En osaa kaivata suomalaista ruokaa, täältä kun löytyy melkein jokaiselle ruoalle/ruoka-aineelle melkein vastaava korvaava tuote. Ja ne täällä arki-ruoaksi muodostuneet on ihan yhtä hyviä kuin mitä Suomessa söisin, useimmiten vielä parempia, terveellisempiä ja ennenkaikkea halvempia! Ja sitä suuremmalla innolla niitä himoittuja asioita syön sitten Suomessa.. Saarioisten amerikkalaiset suolakurkut, HK:n herkkumaksamakkara, mustamakkara ja hernekeitto!
Tottahan sitä joskus harmittelee että miksi Suomessa on niin paljon erilaisia laktoosittomia tuotteita kun täältä ei saa muita kuin maitoa ja joskus ehkä jogurttia. Tai miksi Suomessa on kymmeniä erilaisia proteiinituotteita sun muita terveysvaikutteisia elintarvikkeita ja täällä ei ole mitään. Ja sitten taas järki käteen ja katse kaupanhyllyille. Jos haluan syödä terveellisesti, niin se onnistuu täällä ihan peruselintarvikkeillakin! Ei aina tarvitse kikkailla :)
Kuvittelin ikävöiväni saunaa mutta olen nyt reilun kuukauden käynyt aktiivisesti salilla ja siellä on sauna. En vaan ole vielä kertaakaan saanut aikaiseksi mennä saunomaan.. kun ei sille kuitenkaan nyt niin kova tarve ole. Joten kun ehdotettiin että lähdettäisiinkö Rotterdamin merimieskirkolle joku kerta saunomaan, niin tottakai! Mutta enemmänkin on kyse mukavasta seurasta ja siitä että tekee vaihteeksi jotain muuta, kuin siitä varsinaisesta saunomisesta.
Aikani asiaa pähkäiltyäni vastaus on kuitenkin, että todennäköisesti jos jotain kaipaan, niin sitä samanhenkisyyttä mitä voi toisten suomalaisten kanssa tuntea. Samankaltaista huumoria ja kulttuurinymmärrystä. Sitä ettei aina tarvitse ihmetellä ja kummastella ja arvioida, että voi vaan olla. Sitä että joku ymmärtää, että on paljon mukavampaa istua bussissa jos joku ei tunge viereen istumaan jos muuallakin on tilaa. Se etttä joku ymmärtää, että ei todellakaan kadulla tai lenkkipolulla tarvitse tuntemattomille moikkailla. Että on ihan ok joskus sanoa suoraan mitä ajattelee. Ettei aina tarvitse puhua ja smalltalkata, jos ei oikeasti ole mitään puhuttavaa. On ihan ok vaan olla ja istua hiljaa. Toinen suomalainen ymmärtää useimmiten myös sen tarpeen aina silloin tällöin vetäytyä syrjään, että saa hetken aikaa olla ihan rauhassa. Ja kukaan muu ei voi ikinä ymmärtää muumimukien hienoutta, sitä että Fazerin suklaa on maailman parasta, Novitan langasta kudottuja villasukkia, karjalanpiirakoita, ruisleipää ja korvapuusteja. Tai sitä kuinka lunta voi inhota sydämensä kyllyydestä (varsinkin jos sitä sataa täällä) mutta on outoa jos Suomessa ei ole talvella lunta. Koska se nyt vaan kuuluu asiaan.
Ja on aika siistiä puhua kieltä, jota maailmassa puhuu vain muutama muu miljoona ihminen! Aina toimiva salakieli ;) Mutta en kaipaa sitä että saisin päivittäin puhua Suomea. Voinhan aina kommunikoida salakielellä niin halutessani. En kaipaa suomenkielistä televisiota, kirjoja tai lehtiä. Tottakai aina jos niitä on saatavilla, on se vain mukavaa ekstraa!
Mutta tulen niin hyvin toimeen näinkin!
Perhe ja ystävä on tottakai oma lukunsa. Tottakai heitä on ikävä. Ja nähdään ihan liian harvoin, koska kerran tai pari vuodessa nyt on vaan armottoman vähän.
Mutta kun asiaa ei pohdi liikaa, ei tule myöskään tarvetta kieriskellä itsesäälissä ja ihmisikävässä.
Sitäpaitsi totuushan on että mulla on täällä myös perhe ja ystäviä. Huomattavasti pienempi piiri kuin Suomessa mutta tekemistä niissäkin riittää :)
Sama kysymys esitettiin uudelleen tällä viikolla kun olin kahden Suomi-naisen kanssa tiistai-iltana Bredassa syömässä. Onko jotain Suomessa tai Suomeen liittyvää, mitä on oikeasti ikävä?
Oma vastaukseni on varmaan aika yksiselitteinen. Ei oikeastaan.
Ei ole mitään sellaista mitä on oikeasti ikävä.
Koti kun on koti, oli se missä tahansa. Koti on siellä missä on hyvä olla ihan sellaisenaan. Elää sitä tavallista arkea päivästä toiseen.
En osaa kaivata suomalaista ruokaa, täältä kun löytyy melkein jokaiselle ruoalle/ruoka-aineelle melkein vastaava korvaava tuote. Ja ne täällä arki-ruoaksi muodostuneet on ihan yhtä hyviä kuin mitä Suomessa söisin, useimmiten vielä parempia, terveellisempiä ja ennenkaikkea halvempia! Ja sitä suuremmalla innolla niitä himoittuja asioita syön sitten Suomessa.. Saarioisten amerikkalaiset suolakurkut, HK:n herkkumaksamakkara, mustamakkara ja hernekeitto!
Tottahan sitä joskus harmittelee että miksi Suomessa on niin paljon erilaisia laktoosittomia tuotteita kun täältä ei saa muita kuin maitoa ja joskus ehkä jogurttia. Tai miksi Suomessa on kymmeniä erilaisia proteiinituotteita sun muita terveysvaikutteisia elintarvikkeita ja täällä ei ole mitään. Ja sitten taas järki käteen ja katse kaupanhyllyille. Jos haluan syödä terveellisesti, niin se onnistuu täällä ihan peruselintarvikkeillakin! Ei aina tarvitse kikkailla :)
Kuvittelin ikävöiväni saunaa mutta olen nyt reilun kuukauden käynyt aktiivisesti salilla ja siellä on sauna. En vaan ole vielä kertaakaan saanut aikaiseksi mennä saunomaan.. kun ei sille kuitenkaan nyt niin kova tarve ole. Joten kun ehdotettiin että lähdettäisiinkö Rotterdamin merimieskirkolle joku kerta saunomaan, niin tottakai! Mutta enemmänkin on kyse mukavasta seurasta ja siitä että tekee vaihteeksi jotain muuta, kuin siitä varsinaisesta saunomisesta.
Aikani asiaa pähkäiltyäni vastaus on kuitenkin, että todennäköisesti jos jotain kaipaan, niin sitä samanhenkisyyttä mitä voi toisten suomalaisten kanssa tuntea. Samankaltaista huumoria ja kulttuurinymmärrystä. Sitä ettei aina tarvitse ihmetellä ja kummastella ja arvioida, että voi vaan olla. Sitä että joku ymmärtää, että on paljon mukavampaa istua bussissa jos joku ei tunge viereen istumaan jos muuallakin on tilaa. Se etttä joku ymmärtää, että ei todellakaan kadulla tai lenkkipolulla tarvitse tuntemattomille moikkailla. Että on ihan ok joskus sanoa suoraan mitä ajattelee. Ettei aina tarvitse puhua ja smalltalkata, jos ei oikeasti ole mitään puhuttavaa. On ihan ok vaan olla ja istua hiljaa. Toinen suomalainen ymmärtää useimmiten myös sen tarpeen aina silloin tällöin vetäytyä syrjään, että saa hetken aikaa olla ihan rauhassa. Ja kukaan muu ei voi ikinä ymmärtää muumimukien hienoutta, sitä että Fazerin suklaa on maailman parasta, Novitan langasta kudottuja villasukkia, karjalanpiirakoita, ruisleipää ja korvapuusteja. Tai sitä kuinka lunta voi inhota sydämensä kyllyydestä (varsinkin jos sitä sataa täällä) mutta on outoa jos Suomessa ei ole talvella lunta. Koska se nyt vaan kuuluu asiaan.
Ja on aika siistiä puhua kieltä, jota maailmassa puhuu vain muutama muu miljoona ihminen! Aina toimiva salakieli ;) Mutta en kaipaa sitä että saisin päivittäin puhua Suomea. Voinhan aina kommunikoida salakielellä niin halutessani. En kaipaa suomenkielistä televisiota, kirjoja tai lehtiä. Tottakai aina jos niitä on saatavilla, on se vain mukavaa ekstraa!
Mutta tulen niin hyvin toimeen näinkin!
Perhe ja ystävä on tottakai oma lukunsa. Tottakai heitä on ikävä. Ja nähdään ihan liian harvoin, koska kerran tai pari vuodessa nyt on vaan armottoman vähän.
Mutta kun asiaa ei pohdi liikaa, ei tule myöskään tarvetta kieriskellä itsesäälissä ja ihmisikävässä.
Sitäpaitsi totuushan on että mulla on täällä myös perhe ja ystäviä. Huomattavasti pienempi piiri kuin Suomessa mutta tekemistä niissäkin riittää :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)