maanantai 23. kesäkuuta 2014

Se (pieni) ero Hollannin ja Belgian välillä

Sitä jotenkin ennen muinoin aina kuvitteli että Belgia ja Hollanti on yhtä ja samaa. Kun on sama kieli ja samat ruokamieltymykset, samat maisemat ja aina välillä ei edes tiedä, kummassa maassa on. Raja kun kulkee siellä sun täällä ja varsinkin täällä Hollannin eteläosassa, on rajan yli menty ihan huomaamatta.

http://weknowmemes.com/wp-content/uploads/2013/03/border-between-holland-and-belgium.jpg
Source
Sitten sitä erehtyi kuvittelemaan että Belgialla ei ole mitään omaa. Puolet maasta on irtautunut Hollannista ja toinen puoli on ranskalaisten valloittamaa. Tai siltä ainakin tuntuu kun katsoo kartan kielijakaumaa. Belgialaiset on tunnettuja paksuista ranskalaisistaan reilun majoneesin kera, mutta niinhän se on myös hollantilaisten kansallisruokaa. Ja ne kuuluisat suklaat ja vohvelit, olisko kuitenkin enemmän Ranskan peruja?

http://thepetitfour.com/wp-content/uploads/2012/03/real-belgian-fries.jpg
Source

http://www.nieuwsmeteenglimlach.nl/wp-content/patat-meeneem-02.jpg
Nederlandse patat

Kaikkea sitä kuvittelee. Nyt kun on 3 kuukautta tehnyt töitä yrityksessä, jossa puolet työntekijöistä on hollantilaisia ja puolet belgialaisia.. kummasti on karissut suurimmat luulot ja realiteetti iskenyt näpeille!

Jo pelkästään työsopimuksen ehdot ja erilaiset työhön liittyvät käytännöt on erilaisia. Siinä missä Hollannissa on muutama hassu virallinen juhlapäivä, niin Belgiassa niitä virallisia juhlapäiviä on melkein joka kuukausi. Tätä meilläkin sitten kompensoidaan niin, että lomapäiviä on Hollannin työsopparissa enemmän mutta kaikkien virallisten juhlapäivien kanssa, belgialaiset on ihan yhtä paljon vapaalla. Kun Hollannissa kaikki juhlapyhät ja lomat on juhlittu kesäkuuhun mennessä, niin belgialaisilla ne jatkuu ympäri vuoden. Belgialaiset sairaslomalaiset saa rahaa valtiolta kun taas Hollannissa työnantaja maksaa.

Belgialaiset on niuhoja. Ainakin mitä tulee hollannin kielen käyttöön. Belgialaisten mielestä Hollannissa kieltä ei opeteta tarpeeksi ja sen myötä hollantilaiset on auttamattomasti huonompia ja sivistymättömämpiä kielenkäyttäjiä. Kielioppivirheet ja puolihuolimattomat lauserakenteet ja ns. puhekielen ilmaukset käy samantien belgialaisten korvaan. (Voitte kuvitella minkälaista tuskanhikeä pukkaa aina kun pitää toimiston sisällä käydä sähköpostikeskustelua. Puhuessa en jaksa niin välittää.)

http://www.dutchvoicestudio.com/images/dutch_belgium.gif
Source

Belgialaiset on myös varautuneempia kuin hollantilaiset. Tämän tosin kuulin jo ennen kuin aloitin, työhaastattelussa kun aiheesta juteltiin. Siinä missä hollantilaiset on aina samantien "gezellig! feestje!" on belgialainen varautuneempi ja juttu ei luista ilman vastapuolen aktiivista osanottoa. Ainakaan heti.. ja keskenään he on tietysti samantien samaa sakkia.

Koska olen selkeästi "ulkopuolinen" eli en kuulu kumpaakaan leiriin, en ole juurikaan kokenut ongelmia työyhteisössä. Lähinnä jatkuva kinailu on meidän tiimin sisällä kun on 2 belgialaista ja 2 hollantilaista myyntiedustajaa. Me assarit ollaan siinä välillä ja varsinkin kun ollaan molemmat naispuolisia, niin lähinnä hymistellään ja nauretaan vuorotellen molemmille osapuolille. Riippuen kummalta puolelta tulee parempaa läppää :)

http://www.holandiabeztajemnic.pl/wp-content/uploads/2013/05/fot-2-admin.jpg
Source
Vaikka kieli on periaatteessa sama, niin Hollannin hollantia ymmärrän silti paljon paremmin kuin Belgian flaamia, joka on siis hollantia, jota puhutaan Belgian yläosassa Vlaanderin alueella. Myös sanoissa on paljon eroavaisuuksia, sanat lausutaan Belgian puolella eri tavalla ja myös merkityksissä on eroja. Camping on belgialaisittain cAmping ja hollantilaisittain cÄmping. Hollannin kielessä lainataan paljon sanoja englannista ja lausuminen menee usein sinne englannin suuntaan, kun taas Belgian puolella sanoja lainataan ranskasta.

Belgian puolella sanovat toisilleen U, kun taas Hollannissa U käyttäminen on selkeästi teitittelyä, tuntemattomia ja vanhempia ihmisiä kohtaan. Belgialaiset työkaveritkin puhuttelee toisiaan U, mutta toisaalta jos sanon je/jij niin ei kukaan (pomoa lukuunottamatta!) kurtistellut kulmiaan. Yritänkin aina ison pomon kanssa muistaa että U on kova juttu.. tai sitten ylipäätään välttelen puhumista hänen seurassaan ;D

http://worldbeer2.files.wordpress.com/2010/11/belgicamapa3.gif
Source
Hollantilaiset on työntekijöinä rennompia. Kunhan hommat tulee tehtyä, niin välillä voi jauhaa 10min ihan paskaa. Omasta kokemuksestani tuntuu myös että hollantilaiset on työntekijöinä vähän vilunkipeliin taipuvaisia eikä välttämättä kaikkein luotettavimpia. Hollantilainen tekee mieluiten itselleen helpoimman kautta, jos jonkun homman voi ohjeistaa jollekin toiselle, niin yleensä niin tapahtuu.. ja se ohjeistuskin jätetään yleensä puolitiehen. Jos jotain menee vikaan, niin hollantilainen katsoo ensimmäisenä, että kukas muu tässä oli mukana ja että voisko he olla tästä vastuusta. Vilunkipeliin viittaa myös se, että hollantilaiskollegat on jo useamman kerran valehdelleet/neuvoneet valehtelemaan asiakkaalle päin naamaa kun taas belgialainen lähin esimies toteaa, että parempi hoitaa homma helpoimman ja yksinkertaisemman kautta. Ei tarvitse valehdella, mutta ei myöskään kertoa jokaista yksityiskohtaa. Kunhan homma hoituu hyvin ja asiakas on tyytyväinen. Belgialaiset kollegat on myös innokkaampia neuvomaan ja opastamaan kun hollantilainen toteaa, että kyllähän sä nyt ton osaat kun vähän itse etsit.
Disclaimerina todettakoon, että tämä on täysin puolueellinen, oma mielipiteeni, joka on tässä työkokemuks(i)en myötä tällaiseksi muodostunut. Että herne nenään taas.

http://data.boomerang.nl/s/styll/image/ouderwets-gezellig/s600/koninginnedagkopie.jpg
Source
On mukavaa, että työyhteisö ei ole yhdestä puusta veistetty. Tässä saa nauttia molempien hyvistä (ja huonoista puolista) eikä  ole vain yhtä ainoaa, oikeaa tapaa tehdä tulosta. Oma luonteeni taitaa soveltua paremmin belgialaisten joukkoon mutta on hauskaa, että työpaikallakin voidaan nauttia hollantilaisten GEZELLIG!-meiningistä. Muutenhan se olis pelkkää raatamista ;) Ja tottakai lähin esimies kun on puoliksi italialainen, niin siitä saadaan lisää vettä myllyyn. Puhumattakaan siitä yhdestä oudosta suomalaisesta.

http://minorpostcards.fi/wp-content/uploads/2012/11/Sisu-Suomi-map-Sisu-Suomi-kartta_2.jpg
Source

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Suuri, rakas ystävä: Arno

Saanko esitellä, ystäväni Arno..


Arno on reilu parikymppinen Haflinger. Arno on työkseen terapiahevonen, joka auttaa erilaisista ongelmista/vaikeuksista kärsiviä lapsia ja nuoria. Esimerkiksi puhevaikeuksista kärsiviä lapsia, autismia sairastavia jne. Arno työskentelee pääsääntöisesti maanantaista torstaihin ja pari kertaa kuukaudessa myös lauantaisin.

Koska Arno on terapiahevonen, jolta vaaditaan paljon kärsivällisyyttä, rauhallisuutta ja leppoista askellusta, niin Arno ei saa tarpeeksi pitkäkestoista liikuntaa. Arno on hyvin yhteistyökykyinen ja innokas työskentelijä, mutta osaa olla myös itsepäinen ja näyttää mieltään. Mieluiten Arno työskentelee yhden lempi-ihmisen kanssa ja sitten kun Arnon on voittanut puolelleen, niin Arno on valmis tekemään kaikkensa tuon ihmisen eteen.


Näillä hienoilla myyntipuheilla mut houkuteltiin kokeilemaan Arnoa. Kuulemma Arno tarvitsee ihmisen, jonka kanssa voi rakentaa hyvän luottamussuhteen ja sitä kautta jaksaa paremmin omassa työssään. Arno tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja perustaitojen hiontaa. Asioita, joita terapiaan tulevat lapset eivät voi antaa ja joihin firman työntekijöillä ei ole aikaa/halua.

Arnon paras kaveri on Frutske, vuonohevonen (norjanvuonohevonen), hollanniksi Fjordenpaard. Myös Frutske on terapiahevonen. Frutskea on jo useamman vuoden ratsastanut Marloes, jonka tunnen Justinin isän kautta. He olivat joku aika sitten jutelleet ja oli tullut puheeksi, että minäkin ratsastan ja Marloes oli ilmeisesti kertonut tilanteesta, että Arnolle etsitään vakituista ratsastajaa viikonlopuille. 1 + 1 = 2.


Me ollaan Arnon kanssa nyt kolme kertaa tavattu ja hierottu tuttavuutta. Ollaan myös jo pariin kertaan käyty metsälenkillä ja reenattu kentällä. Oman sydämeni olen menettänyt jo tälle laiskanlötkeälle mutta ah, niin itsepäiselle herralle. Arno kenties tarvitsee vielä vakuuttelua sen suhteen, että olen sen kaveri. Vaikka minkäänlaisia ongelmia ei ole ollut, niin tottakai yhteistyöhalukkuus ja erityisesti apujen kuunteleminen kehittyy sitä enemmän, mitä enemmän tullaan tutuiksi.


Ensimmäisen kuukauden eli tämän kesäkuun saan reenata, tutustua ja mutustella ilmaiseksi, että onko tämä mun juttu. Heinäkuun alusta sitten saan myös rahallisesti osallistua eli maksaa 50 euroa kuukaudessa "vuokraa". Ei huono diili, kun periaatteessa saisi käydä niin usein kun haluaa, kunhan pitää mielessä terapian aikataulut ja sen asiakkaat. Mutta toistaiseksi käydään Marloesin kanssa yhdessä, kerran viikkoon.


Käyn edelleen ratsastustunnilla tallilla kerran viikossa, mutta nyt huomaa ihan selkeästi sen eron, mikä on tuntiratsastuksessa ja siinä jos on oma hevonen. Meillä ei Arnon kanssa ole aikarajoituksia, voidaan reenata kaikenlaista tarpeen mukaan ja ajan kanssa, käydä metsälenkeillä ja milloin mitäkin. Meillä menee Marloesin kanssa helposti 3-4 tuntia kerralla ja aika menee ihan huomaamatta. Kyllä siinä jää auttamatta tuntiratsastus toiseksi, mutta toisaalta on hyvä reenata myös ihan opastuksen alaisena ja saada sitä jatkuvaa kommenttia, kaikesta mitä tekee. Mulla on nyt kolmas ratsastuksenopettaja tämän vuoden aikana, enkä tiedä onko tämä nykyinen vähän turhan kriittinen ja ankara. Viimekin tunnilla sai jonkun pikkutytön itkemään kun hän ei halunnut laukata mutta opettaja vaatimalla vaati.. No tunteja on kuukauden verran jäljellä, ennen kuin tallilla alkaa kesäloma.


Lisäksi samaa tallipihaa asuttaa Mila, joka on terapiayrityksen omistajan oma hevonen, eikä millään tavalla sopiva terapiahevoseksi sekä Issy, joka on hieman liian lihava shetlanninponi, mutta myös lauhkea kuin lammas lasten kanssa. Issyä käytetään myös terapiassa pienten lasten kanssa.

Hevoset asustavat maatilalla, jossa on lisäksi lehmiä ja muita asiaankuuluvia eläimiä sekä pieni leirintäalue ja muutama vuokrattava mökki. Terassi (ravintola?) jne. Täydellisen idyllinen paikka ja olen ollut aika fiiliksissä tässä pari viimeistä viikkoa, että olen saanut tällaisen onnenpotkun ja löytänyt kokonaan uuden jutun itselleni :) Tänään lähti myös tilaukseen uudet ratsastushousut. Hevosten kanssa vietetty aika kun on tuplaantunut ellei liki triplaantunut, ja sen huomaa varusteistakin. Vielä kun löytäis jostain ratsastussaappaat näille mun mahtipohkeille! Välineurheilua tämäkin..

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Lomalle Tunisiaan

... lähtöön 109 päivää!

Lähtölaskenta alkoi reilu viikko takaperin kun vihdoin saatiin päätettyä, että minne lähdetään ja lomarahat poltteli pankkitilillä. Hollannissa maksetaan lomarahat aina toukokuun tilissä ja mullekin oli jo mukavasti kertynyt, vaikka ei ollut kuin kahdelta kuukaudelta. Kamala verotushan (muistaakseni 48%) syö siitä suurimman osan, mutta oli sentään vähän ylimääräistä peruskuukausipalkan lisäksi.

Meillähän kesäloman suunnittelu alkoi jo tammikuussa ja tottakai suunnitelmat (varsinkin ajankohta) on tässä matkan varrella kerinnyt vaihtumaan pariinkiin kertaan, kun työpaikkakin vaihtui. Ulkosuomalaisen ongelmana on se, että lähes aina haluaa (ja joutuu) lähtemään Suomeen lomalle. Vaikka Suomi onkin ihana, niin ei siellä kuitenkaan samanlaista lomafiilistä saa kuin Turkissa rannalla makaamalla. Tänäkin vuonna sain muutaman purnaavan kommentin, että eikö tulla ollenkaan Suomeen.. mutta haluttiin oikealle lomalle :) Mennään joulukuussa itsenäisyyspäivän aikoihin Suomeen, silloin on meidän suvun perinteiset itsenäisyyspäivänjuhlat (jotka olen lahjakkaasti jo useampana vuonna missannut). Tänä vuonna äitini järjestää kyseiset kekkerit, päästäkseen helpolla 60v. synttäreiden juhlinnasta :) Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Joten ei kesäistä Suomea siis tänä vuonna.

Meidän loma ajoittuu nyt syyskuun loppuun, eli ollaan virallisesti lomalla töistä 19.9-1.10 ja Tunisiassa sitten 20-27.9. Siellä pitäisi olla vielä silloin ihanan lämmintä, vajaa +30'c on aika passeli.

http://www.seabelhotels.com/pic/slider/1332174794.jpg
Source
Meidän aikaisemmat yhteiset lomat on olleet reissuja Suomeen tai sitten auto+telttalomia tässä lähialueilla: Belgia, Luxemburg ja Ranska. Ei olla siis koskaan vielä oltu aurinkolomalla yhdessä.
Joten sellaiselle haluttiin nyt ehdottomasti. Mieluiten johonkin kauaspois, Curacao ja Meksiko on sellaisia must-kohteita, joihin on vielä pakko päästä. Mutta tällä kertaa rajattiin kohteet tähän lähietäisyydelle, viikon pakettimatka, kiitos.

Kohdevaihtoehtoja oli muutamia: Kreikka, Portugali, Espanja, Turkki, Tunisia ja Egypti. Hyvin nopeasti todettiin että parhaiten meidän makuun sopivat vaihtoehdot löytyy Turkista tai Tunisiasta. Haluttiin all inclusive-loma, 4-5 tähden hotellissa, mieluiten hotellissa, josta löytyy myös wellness-palveluja, uima-altaalla ja rannan välittömässä läheisyydessä. Mieluummin rauhallinen kuin menevä kohde, mutta toisaalta olis kiva jos edes vähän kaupunkimaiseen ympäristöön pääsee suht helposti kävellen, pyörällä tai bussilla. Plussaa olisi ollut jos hotelli olisi ollut vain aikuisille, mutta sitä ei nyt tähän hätään löytynyt.

All inclusive-loma sen takia, että voi hyvillä mielin lähteä lomalle kun tietää että kulut on katettu jo etukäteen. Tottakai lomaa varten säästetään vielä kulutusrahaa, mutta jos vaikka käykin niin, että auto hajoaa 2 viikkoa ennen matkaa, niin ei mene loma sen takia pilalle. Se auto kun on pakko korjata, vaikka mikä olisi. Muuten kun ei pääse töihin... Tykkään myös siitä ajatuksesta, ettei jokaista ateriaa varten tarvitse erikseen lähteä etsimään ruokapaikkaa. Voi hyvinkin olla niin, että käydään loman aikana parina päivänä muualla lounaalla ja parina iltana ulkona syömässä, mutta pakko ei ole lähteä mihinkään. Eikä olla sellaisia, että sitten ajateltaisiin all inclusivesta maksetun rahan menevän hukkaan. Tässähän on kyse pakettilomasta ja meidän paketti oli hyvänhintainen. Joten fiiliksen mukaan mennään paikan päällä.

https://cdn.jetair.be/img/static/im750/06200/06226/06226S.JPG
Source
 Haluttiin lomalta ennen kaikkea rentoutumista ja makaamista, eli sitä ettei tarvitse tehdä yhtään mitään. Rannalla makaamista kirjan kanssa, uimista ja aurinkorasvan kanssa lotraamista. Tottakai kohteessa kiertelyä mutta en kaipaa kattavaa kulttuuripläjäystä. Kyllä siinä ihmisten ihmettelemisessä on ihan tarpeeksi :)

Olen muistaakseni kaksi kertaa aiemmin ollut pakettimatkalla. Joskus muinoin Aurinkomatkojen kyydissä Kreikan Kos-saarella ja sitäkin ennen Deturin matkassa Egyptissä. Nyt haluttiin nimenomaan tunnetun matkanjärjestäjän matka, en varmaan voi liikaa korostaa tätä kriteeriä "helppo pakettimatka". Matkustetaan Arkella, joka kuuluu TUI konserniin ja ainakin Finnmatkat Suomessa sujahtaa saman puljun alle. Googlettelin huvikseni myös suomalaisia matkanjärjestäjiä siinä vaiheessa kun oltiin jo valittu Tunisia, mutta ilmeisesti tällä hetkellä ainoastaan Detur järjestää Tunisiaan matkoja. Liekö liian elähtänyt kohde, joka ei enää kiinnosta suomalaisia? Mene ja tiedä.

http://www.holidaycheck.com/data/urlaubsbilder/mittel/6/1164468073.jpg
Source
Me matkustetaan Amsterdamista Enfidhaan, Arken omilla lomalennoilla. Enfidhasta bussikuljetus Port el Kantaouihin, jossa majoitutaan 4 tähden hotelliin. Varattiin vielä superior-huonekin, kun Justinin sydän ei sykähtänyt perinteisemmälle tunisialaiselle sisustukselle. Superior-huoneet on remontoituja ja moderneja. Hotellista löytyy oma wellness-kylpylä/osasto <3 Siihen ainakin varaan lomabudjetista osan, että pääsen hemmoteltavaksi! Pari ravintolaa, pari baaria, pari uima-allasta, erilaisia aktiviteetteja ja urheilujuttuja. Eiköhän me siellä viikko lilluta euforiassa.

http://exp.cdn-hotels.com/hotels/2000000/1660000/1650700/1650659/1650659_64_z.jpg
Source
Tunisiasta tiedän vaan ne perusjutut mitkä olen nopsaan lukaissut eri matkasivustoilta. Veikkaan että kokemuksena tulee olemaan samantapainen kuin Egypti. Ja Egyptistä (10 vuoden takaa) on ainakin ihan hyvät muistot, pitää muistaa opetella taas suhtautumaan siihen kaupankäyntiin ja tinkaamiseen :D Jos kellään on hyviä vinkkejä Tunisiaa varten, niin kaikki otetaan mielellään vastaan! Ilmeisesti viisumia ei tarvita (kumpikaan meistä, Justin olis tarvinnut viisumin Turkkiin!) ja rahaa ei saa viedä tai tuoda maasta, joten sitä pitää sitten vaihtaa siellä. Ja 98% muslimiväestö ei arvosta, jos hilluu vähäpukeisena muualla kuin rannalla tai uima-altaalla. Check.

Kuvituksena hotellin markkinointikuvia, poimittuna Internetin ihmeellisestä maailmasta. Ja kun kuitenkin kiinnostaa, niin matkan hinnaksi tuli pyöristettynä 619 euro per nenä, sisältäen matkat, majoituksen, all inclusive-ruokailut, 20kg matkalaukun molemmille + käsimatkatavara ja paremman (tilavamman) istumapaikan lentokoneessa.

Joko saa tehdä aamukamman?