maanantai 30. syyskuuta 2013

100. postauksen verran elämää Hollannissa

Perjantaina oli viimeinen työpäivä, joka venyi tietysti ylitöiden puolelle hääjuhlan järjestelyiden takia. Mutta ei haitannut yhtään, koko päivän oli jännä fiilis kun tiesi ettei tätäkään tarvitse enää ensi viikolla tehdä. Illalla juhlin heittämällä työkengät roskiin ja juomalla Justinin kanssa pullon shamppanjaa! Tuntui hyvin ansaitulta :) Sain parit mukavat muistamiset hotellilta ja lähdöstä jäi hyvä fiilis, kun kaikki toivottivat kovasti onnea uuteen työpaikkaan (pakollisten halausten ja poskisuukkojen kera toki :D).

Työkavereiden mielestä oli hyvä vitsi antaa lahjaksi Blond Amsterdamin käsisaippuaa ja -voidetta, kun blondi kerran lähtee Amsterdamiin töihin.. onneksi tykkään merkin tuotteista :)
http://www.anoukliebers.com/wp-content/uploads/2012/09/Blond-amsterdam-logo.jpg
Source
 Pomopuolelta taas sain työtodistuksen, oman osuuteni tippirahoista, nätin kukka-asetelman (jonka saa kuulemma muutettua kynttilälyhdyksi kun kukat kuolee) ja kylpyankka-munakellon. Ankka on muistutus hotellista, jossa noita ankkoja on käytetty milloin mihinkin. Markkinointikikka lähinnä, ihmiset saa ottaa niitä mukaan ja kuvata erilaisissa paikoissa ja lähettämällä kuvan takaisin, ne julkaistaan ja kuvan ottanut ihminen kait saa jotain?

http://www.badeenten.de/images/content/hallofducks_travelduck.jpg
Source
Mutta kaikinpuolin jäi hyvä fiilis, nyt pitää vielä huoltaa (viimeisen kerran!) työvaatteet ja palauttaa ne tämän viikon aikana. Vielä ei tunnu siltä, että apua, perjantaina alkaa kokonaan uudet kuviot.. mutta eiköhän se kamala jännitys ja mahan myllerrys viimeistään torstaina illalla ala. Tämän viikon hoidettavien asioiden listalla ensisijalla on sen kuukauden junalipun ostaminen, joka hieman kirpaisee. 382 euroa + 60 euroa Fyra-lisää. Noh, matkakuluja saa sitten takaisin lokakuun lopussa kun ensimmäinen palkka tulee. Mutta silti, on se kerralla aina paljon yhdestä lipusta.. Lisäksi katselin jo juna-aikatauluja, tulen varmaan aika paljon kulkemaan junalla, joka lähtee 6:30. Ainakin näin alkuun, kun haluan todellakin pientä pelivaraa junien myöhästelyn varalta.

http://farm9.staticflickr.com/8529/8608202753_3ae2ab7e4b_z.jpg
Source
Vaikka tämän väliviikon aikana onkin tarkoitus hoitaa erilaisia asioita ja valmistautua tulevaan uuteen arkeen, niin silti rentouttavaa lomailuakin on tiedossa. Justin meni tänään töihin, mutta on sitten loppuviikon vapaalla. Joten kolme päivää lomaillaan yhdessä ja huomenna on suuntana Rotterdam. Tykätään molemmat kaupungista hirveästi ja saadaan helposti kulumaan koko päivä vaan keskustassa pyörimällä. Tarkoitus olis ainakin metsästää sitä uutta talvitakkia, kun edellisen postauksen eliittiongelmaa pohtiessani päätin palauttaa sen takin. Miksipä sitä pitämään, jos ei vaan näytä hyvältä. Tyhmää maksaa 85 euroa takista, joka jäisi todennäköisesti käyttämättä tai ainakin vähäiselle käytölle. Joten takin palautin jo lähettifirman kautta, mutta edelleen odottelen rahojen palautumista tilille.

Koska tuleva arki on todennäköisesti aika kiireistä ja kaikkea ei ehdi viikonloppuisinkaan hoitamaan, niin laitoin taas vähän kotia ja pihaa viikonloppuna. Sisältä keräsin kesäisimmät jutut pois ja nyt on syksyisempi sisustus. Käytännössä tarkoittaa siis vain kynttilöiden määrän radikaalia lisääntymistä :) Ja tietysti pakollinen kurpitsa-asetelma!

http://www.beautylab.nl/wp-content/uploads/2012/10/herfst-decoratie-in-huis_14.png
Source

 Pihalla taas heiluin puutarhasaksien (leikkurin?) kanssa ja reilulla kädellä vedin kaikki kuolleet penkeistä pois. Tomaatti ja yksi vadelma tuottaa edelleen satoa, joten ne saa odottaa vielä hetken. Kurkkupuun (?), kaksi vadelmaa, raparperin, mintut ja yrtit (ruohosipulia lukuunottamatta) pistin jo matalaksi. Yritin etsiä ohjeita siitä, mitä mansikalle pitää tehdä syksyllä, mutta en oikeastaan löytänyt mitään käyttökelpoista. Tai sitten en vaan ymmärtänyt niitä. Jos oikein ymmärsin, niin sen voi vaan jättää noin tai sitten suojata jollain harsolla. Jos joku puutarhaekspertti lukee, niin saa antaa vinkkiä. Mansikka siis tällä hetkellä valtaa puolet meidän kasvimaasta ja on hyvin vihreä ja lehtevä. Marjaa ei tänä vuonna tullut nimeksikään, mutta käsittääkseni se on normaalia ensimmäiselle vuodelle. Harkinnassa tosin on mansikkataimien vähentämistä puolella, jotta tilaa saataisiin jollekin vielä hyödyllisemmälle kasville ensi vuonna, esim. parsakaali, kesäkurpitsa tai vihreät pavut.

Kotoilun nimissä olen myös ahkeroinut taas neulomisen kanssa. Työn alla on tällä hetkellä ensimmäiset lapaset ikinä (niitä ala-asteen aikaisia ei lasketa, koska äiti neuloi puolet), mutta kyllä huomaa että on ensimmäiset.. voi jee, tätä opettelun ja työssä näkyvien virheiden määrää. Osasta kauneusvirheistä syytän kyllä myös lankaa, harvemmin on langassa noin paljon solmuja ja värivirheitä! Liekö syy, miksi oli päätynyt alennuskoriin... Näitä katsellessa tulee mieleen, että olisko kuitenkin vaan pitänyt pitäytyä niissä sukissa ja kaulahuiveissa. Tosin teknisesti sukat on paljon vaikeammat, joten kai ne lapasetkin on opeteltavissa. Ei ne ensimmäiset sukkaparitkaan niin nättejä olleet.. toisin kuin nyt (omakehu haisee!). Oppimista tosin helpottaisi huomattavasti, jos opettaja (äiti tai mummo) olisi vieressä, eikä niin että yritän tulkata näitä ohjeita ja katsoa jotain ohjevideoita netistä, kun en tiedä miten joku tehdään.. Ensimmäinen lapanen on jo valmis ja nyt sähellän tuon toisen kanssa. Onneksi Justin vaatimalla vaati lapasia, joten saa luvan olla myös tyytyväinen lopputulokseen.. toisista tulee sitten nätimmät, lupaan.

http://pastorbaumann.files.wordpress.com/2013/05/cat_with_string.jpg?w=588
Source
Tämä on muuten tämän blogin 100.postaus, joten on tässä jo hetken aikaa kirjoiteltu. Eikä Hollantiin muuton ensimmäinen vuosipäiväkään ole enää kauhean kaukana. Jännää.. pitäisköhän järjestää pippalot sen kunniaksi.

Joka tapauksessa, mukavaa maanantaita kaikille! Tänään ohjelmassa ratsastusta 2 viikon tauon jälkeen (mitäköhän siitäkin tulee....) ja treffailua Virpin kanssa. Enemmän ratsastusjuttuja luvassa toivottavasti lähiaikoina omassa postauksessaan, sillä tiedossa on (ehkä ja toivottavasti) jotain, mistä olen haaveillut jo kauan :)

torstai 26. syyskuuta 2013

Ollakko vai eikö olla, kotirouva..

Aika usein musta tuntuu, että Hollanti on kotirouvien luvattu maa. Ainakin kun ajattelen ihan tavallista arjen pyörittämistä ja asioiden hoitamista.

Ostoksilla käydään päiväsaikaan, koska suurin osa putiikeista menee viideltä tai viimeistään puoli kuudelta kiinni. Supermarketit on säkällä kahdeksaan asti auki. Apteekki menee kiinni kello 17 ja on auki vaan maanantaista perjantaihin. Miten sinne pitäisi muka normaalina työssäkäyvänä ihmisenä ehtiä? Toisaalta apteekeilla on myös mahdollisuus kotiinkuljetukseen, mutta villi veikkaus, että vain samoina aikoina kuin apteekkikin on auki.

Koska sellaisia perinteisiä postikonttoreita ei käytännössä ole olemassakaan, aika usein netistä tilattaessa vaihtoehtona on  toimitus kotiin. Jos haluaa sen paketin saada, niin kotona pitää kytätä melkein koko päivä. Tai vaihtoehtona on, että kuljetusfirma tulee välillä 11-15 tai 15-19. Jos pääsee töistä kello 17, niin voi sormet ristissä toivoa että posti tulis vasta myöhemmin. Mutta yleensä kun pääset kotiin, niin ne on jo käyneet ovella. Jotkut firmat tosin toimittaa paketteja myös naapureille (paree toivoa että naapurussuhteet on kunnossa), josta ne voi sitten hakea. Joillakin firmoilla (ei kaikilla kuitenkaan) on mahdollisuus itse valita, että paketti toimitetaan lähimpään palvelupisteeseen, joka sijaitsee yleensä jossain kaupassa. Lyhyesti ja ytimekkäästi, parasta on kuitenkin olla kotona 24/7 jos haluaa saada paketin. Koskakohan ne hokais täällä noi smartpost-automaatit? Kauhean kätevää olis, ainakin jos sijoituspaikkana olis ne supermarketit, jotka on kahdeksaan asti auki? Tosin veikkaan että käytännön toteutusta vaikuttaa noin 10 eri Hollannissa toimivaa posti/kuljetusfirmaa. Joskus on vähän Itellaa ikävä.

Suurin osa ihmisistä olettaa, että nainen tekee töitä osa-aikaisesti. Kokoaikaisesti työskentelevä nainen on vähän kummajainen. Lähes jokainen uudesta työpaikastani kuultuaan on kysynyt jotain seuraavista: Kuinka monta tuntia viikossa? Minä päivinä viikossa menet töihin? Vastauksena 40h viikko maanantaista perjantaihin on poikkeuksetta aiheuttanut kauhistuneen ilmeen. Ai kamalaa, kuinka raskasta.

On yhteiskunnallinen oletus, että lasten syntymän jälkeen nainen jää kotiin. Ja on ainakin osa-aikaisesti kotona, niin kauan kun lapsi on noin 10-12v? Kouluhan täällä alkaa jo 4-vuotiaana, mutta iltapäivähoitoa ei ole (niin kauhean helposti tai halvalla saatavilla) ja yleensä keskiviikkoisin koulua on vain puolipäivää. On myös hyvin yleistä, että äiti hakee lapsena puoliltapäivin kotiin lounastamaan ja palauttaa sitten loppupäiväksi taas kouluun.

Ristiriitana tähän kuitenkin, että äitiyslomaa on vain 4kk ja kotiinjäämistä ei tueta yhteiskunnan puolesta rahallisesti niin kuin esimerkiksi Suomessa. Lasten päivähoito on kuulemani mukaan törkeän kallista ja hankala saada. Joten jos lapsi laitetaankin päivähoitoon ja äiti käy edes vähän töissä, niin töissäkäyminen ei taloudellisesti kannata penniäkään, koska kaikki ansaitut rahat menevät päivähoidon maksuihin. Kauhean kätevää.

Ja mitään oikeita faktojahan en tiedä, koska en ole äiti Hollannissa enkä myöskään innokas ottamaan selvää asioista, jotka ei ole vielä ajankohtaisia.

Yllykkeenä tähän vain toimi armoton sählääminen postifirmojen kanssa ja kun kävin aamupäivällä kaupassa, niin se oli ihan täynnä ihmisiä. Siis torstaina aamupäivällä..

Plus tilaamani talvitakki saapui tänään postissa, mutta nyt en osaa päättää pidänkö sen vai en. Se täyttää kaikki talvitakin vaatimukset, jotka tälle talvelle esitin. Lämmin ja käytännöllisen näköinen ja värinen, lisäksi siinä on huppu ja pari taskua. Mutta se ei kuitenkaan näytä just niin täydellisen oikealta kuin kuvittelin. Ja jos palautan sen, niin joudun ensin säätämään palautuksen kanssa ja odottamaan että rahat palautuu tilille.. ja sen lisäksi vielä kiertämään kakskymmentä vaatekauppaa ja sovittamaan talvitakkeja täällä +20 asteen lämmössä, enkä välttämättä löydä sen parempaa vaihtoehtoa.

Jotain eliittiongelmia mullakin. :)

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Asioita, joista luovun ilolla

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Tänään iltavuoro ja perjantaina aamuvuoro, sitten on duunit hotellilla ohi. En tosin ole ainoa kenen mielestä viimonen kuukausi on mennyt supervauhtia, jatkuvasti työkaverit kyselee, että koskas sun viimeinen päivä olikaan, ai nyt jo ja myös pomoille sitä on saanut pariin kertaan muistuttaa. Tavallaan on tosi helpottunut olo, koska onhan tässä jo hampaita kiristelty pitempään. Silti kuitenkin jännittää hyppy tuntemattomaan. Jo pari viimeistä yötä olen nähnyt outoja unia, ei painajaisia mutta sellaisia vähän negatiivisia unia, joissa joudun käsittelemään jonkunlaista kriisiä. Alitajunta siis tiedostaa jo edessä olevan muutoksen.

Yritänkin siis keskittyä nyt vaan positiivisiin asioihin, joita muutos tuo tullessaan.

Ensimmäinen ja todella olennainen, työvaatteet. Tai siis, niiden puute! Uudessa duunissa saa olla omat vaatteet päällä, kunhan ne on edes jotenkin toimistokelpoiset. Tuskin siis verkkareissa, mutta farkut ja siisti paita käy hyvin. Tämä taitaa itseasiassa olla ensimmäinen työpaikkani, jossa saa olla omissa vaatteissa. Virallisten työvaatteiden käytössä on joskus puolensa, mutta nyt olen ainakin kurkkuani myöten täynnä työvaatteiden pesua ja silitystä. Hotellin tarjoamat työpaidat kun on maailman ärsyttävintä materiaalia, rypistyvät samantien silityksen jälkeen ja suorastaan imevät jokaisen tahran itseensä. Silitetty paita on jo tunnin päällä olon jälkeen likaisen, käytetyn ja ryppyisen näköinen. Vaikka ei edes olisi saanut päälleen cappuccinon vaahtoja tai oluthanan loppuja. Puhumattakaan voitahroista ja jogurtin jämistä... Ja kun työvaatteita ei ole tarpeeksi edes viikon työvuoroihin ja työvuorot on epäsäännöllisiä ilta-aamu-ilta-ilta-aamu-aamu yhdistelmiä, niin pyykinpesu on ollut aikamoista logistiikkaa. Työpaitoja kun on kolme ja essuja alunperin kaksi (ostin itse kaksi lisää), jokaiselle päivälle uuden vaatekerran saaminen vaatii joka viikko aikamoista työtuntimäärää. Omasta mielestäni täysin hukkaan mennyttä aikaa. Ironistahan tässä on se, että pyykinpesu ja silittäminen on omasta mielestäni kotihommista niitä kaikkein mukavimpia. Ehtona tälle mukavuulle vain on se, että niitä saa tehdä omaan tahtiin silloin kun huvittaa. Ei niin, että PAKKO pestä pyykkiä jotta saa huomenna työpaidan päälle, vaikka ei yhtään huvittaisi.

Toinen ilonaihe on, että uusi työ ei ole enää fyysisesti niin rankkaa. Kukaan ikinä tarjoilijana töitä tehnyt tietää, kuinka paljon yksi työvuoro sisältää kantamista, nostamista, tavaroiden siirtelyä, kävelyä, puolijuoksua, paikallaan seisomista, vääriä työasentoja jne jne. On siis mukava ajatus, että tulevaisuudessa en ole työvuoron jälkeen puolikuollut, vaikka onkin ollut kiire ja päivä täynnä töitä.

En lakkaa iloitsemasta siitä ajatuksesta, että uusi työ on säännöllistä ja arkeen muodostuu ihan oikea rytmi. Kieltämättä hieman aikainen rytmi, jos joku aamu kello soi viiden pintaan.. mutta ainakin rytmi säilyy samana. Mielestäni kun on täysin epäinhimillistä teettää iltavuoro-aamuvuoro-komboa ja olettaa että työpanostus on yhtä vahva, vaikka unta olisi takana muutama huono tunti. 

Kenties hieman yllättävä asia, mutta olen iloinen, että uudessa työpaikassa saan itse päättää mitä syön. Hotellilla kun ruoka kuului luontaisetuihin, mutta varsinkin iltavuorossa ollessa se oli enemmän negatiivista kuin positiivista. Keittiö kun tekee valmiin annoksen, joka on syötävä turhia valittamatta tai sitten olla syömättä, mutta muutakaan ei ole tarjolla. Ja 7 kuukauden jälkeen alkaa pikkuhiljaa tympäistä syödä aina jotain muuta kuin itse haluaisi. Joskus ruoka on hyvää, mutta useimmiten ei. Esimerkkeinä mm. kukkurallisia lautasia (valkoista) pastaa, jossa on yksi kauhallinen jonkunlaista kastiketta. Ei salaattia tai vihanneksia. Tai lautasellinen, jossa on köntti (puoliraakaa) lihaa ja lisukkeena ranskalaisia/friteerattuja perunakroketteja tms. yhtä ravinnepitoista. Keittiö yleensä syöttää henkilökunnalle ruokia, jotka on yli tai jotka muuten heitettäisiin menemään. Tai jos ei ole mitään sellaista ruokaa, niin vaihtoehtona on tuo lautasellinen pastaa, joka ei maistu miltään muulta kuin valkoiselta pastalta. Tervetuloa siis terveelliset, omat eväät ja tervemenoa viimeisen puolen vuoden aikana kertyneet kilot.

Lopuksi olen ehkä eniten iloinen siitä, että tulevaisuudessa en ole työpaikallani enää se "ainoa ulkomaalainen". Kuinka ärsyttävää on ollut, kun asiat selitetään mieluummin kollegalleni kuin minulle, koska epäillään etten ymmärrä tai osaa. Alleviivattakoon nyt vielä, että suurin osa työkavereista on olleet mukavia ja ystävällisiä. En ole millään tavalla työpaikkakiusattu, pikemminkin vain aliarvostettu. Ja koska olen "se ulkomaalainen" omine tapoineni ja omalla persoonallani, niin en ole täysin koskaan sopeutunut joukkoon. Ehkä olisi itselleni ollut helpompaa vain mennä mukaan ja esittää vähän jotain muuta kuin olen sopeutuakseni paremmin, mutta en kyllä millään tavalla koe sitä omakseni. Ehkä on vähän suomalaista ajattelua, että jos en kelpaa tällaisena kuin olen, niin olkoon sitten ilman :) Olen liian moneen kertaan kuullut tuolla hotellilla kuinka "uuden kollegan pitää sopia vanhaan joukkoon" ja he haluavat aina palkata ihmisiä, jotka tulevat hyvin toimeen vanhojen kanssa. Ymmärrän tuon periaatteen kyllä, mutta mielestäni on väärin, että kaikkien siellä työskentelevien ihmisten pitäisi olla samasta muotista. Jos kaikki ovat samanlaisia niin töissä kuin vapaa-ajallakin, niin miten ihmeessä ihmiset voivat ilahduttaa erilaisuudellaan, käyttää sitä hyödyksi ja täydentää toistensa puutteita? Taidan olla vaan vähän liian paljon idealisti :) Toteanpa kuitenkin, että tuolla omaa erilaisuuttani ei nähty mitenkään rikkautena, vaan lähinnä oudoksuttiin.

Viikonloppuna oli anopin 60-vuotissynttärit ja kaikki ihmiset olivat iloisia puolestani, että olen löytänyt uuden työpaikan ja että selkeästi olen innoissani siitä. Olen saanut uudesta työpaikasta todella paljon kommentteja (sekä täällä että Suomessa), sekä negatiivisia että positiivisia. Negatiiviset liittyvät lähes poikkeuksetta työmatkan pituuteen, joka samalla lisää työpäivän pituutta. Olen kyllästymiseen asti toistellut samaa asiaa, mutta toteanpa nyt vielä kerran, että tiesin kyllä työpaikkaa hakiessani että mitä se tarkoittaa. En olisi hakenut työpaikkaa, jos en olisi sitä halunnut. Joten oma valinta! Rankkaa varmasti, mutta myös aikaa itselle. Joka päivä 3-4 tuntia aikaa lukea kirjaa, selata nettiä, kutoa tai vain olla. Loppukaneettina, en ole ainoa. Joku innokas voi etsiä tilastoja kuinka moni maailmalla matkustaa päivittäin työhönsä reilun matkan, koska haluaa olla töissä isossa firmassa, isossa kaupungissa mutta silti pitää kiinni kodistaan maaseudun rauhassa. Ette usko kuinka onnellinen olin, kun yksi meidän respan naisista sanoi, että juu, ei se paha ole, hänenkin miehensä matkustaa joka päivä Amsterdamiin töihin! Halleluja :D

http://buffman.net/blog/wp-content/uploads/2012/03/funny-pictures-doctor-cat-says-your-heartrate-is-abnormal.jpg
Source





maanantai 16. syyskuuta 2013

Katse tulevaan

Vanhassa työpaikassa on nyt jäljellä 2 viikkoa ja jos hyvin käy, niin tein viime lauantaina viimeisen viikonloppuvuoron. Tosin työvuorot on taas vaihtuneet sen verran vinhaa vauhtia, että voihan sinne jonkun vuoron vielä lykätäkin. Mutta näillä näkymin duunia on vanhassa paikassa tarjolla 4 päivää tällä viikolla ja 4 seuraavalla. Ja sitten se on the end, loppu, einde jne. Voisin päästellä jonkunasteisia riemunkiljahduksia, mutta jos ei nyt kuitenkaan vielä :D Poksautetaan sitten viimeisen työpäivän kunniaksi shamppanjapullo, joka on odottanut jääkaapissa hyvää hetkeä. (Sehän piti siis juoda uuden työpaikan kunniaksi, mutta se juhliminen jotenkin jäi ja nyt Justin on varannut meille 5 ruokalajin illallisen yhteen huippuravintolaan, niin juhlitaan siellä sitten.)

Ja kyllä äiti, olen edelleen tietoinen, että ensimmäisen työpaikan saaminen täällä oli todellinen lottovoitto ja ei ole mitään syytä morkata paikkaa ja sen ihmisiä. Vaikka meininki on välillä ollut villin lännen puoleista, niin oonpahan saanut olla töissä ja ansainnut siitä palkkaakin. Joten en rupea kauheasti vinkumaan, mutta totean vain että odotan innolla uutta työpaikkaa ja uutta yritystä.

Uusi työpaikkani on kansainvälinen yritys, jossa kollegoita on noin 11 eri Euroopan maasta. Toimipisteessä, johon menen töihin, on työntekijöitä noin 550. Työpaikan virallinen kieli on englanti ja lisäksi omassa työssäni pääsen myös puhumaan suomea. Suomalaisia asiakkaita siis, jee! :)

Pääsen (vielä enemmän) omalle alalle töihin, sillä uudessa työpaikassani palvelen lentomatkustajia. Koulutukseltani olen matkailun restonomi ja lisäksi vaihto-oppilasvuoden aikana erityisesti opiskellut aviation industry -kursseja. Käy!

Uusi työpaikkani toimii 24/7 mutta omalla osastollani työskennellään periaatteessa vain maanantaista perjantaihin, toimistoaikoihin. Poikkeuksia tottakai tulee, mutta pääsääntöisesti saan tulevaisuudessa olla viikonloput vapaalla. Ei myöskään enää yömyöhään työskentelyä tai epäsäännöllistä työvuorojen kiertoa. Tervetuloa uusi säännöllinen viikkorytmi!

Työsopimukseni on 40 tuntia viikossa ja palkka parempi kuin nykyisessä paikassa. Kokoaikainen työsoppari takaa myös loman kertymisen ja sairausloman palkan. Nykyisessä työpaikassani kun en saa palkkaa, jos olen kipeänä kotona. Parasta kokoaikaisessa sopparissa on se, että töitä varmasti on jokaiselle viikolle ja kk-palkka taattu. Nyt työt ja palkka on olleet aikamoista onnenkauppaa, toisinaan ihan hirveästi töitä ja toisina viikkoina vaan muutama hassu vuoro, jotka vaikuttaa heti palkkaan.

Koska rakastan selkeyttä ja järjestelmällisyyttä, niin olin ihan liekeissä kun sain Labour Conditions ja Personnel Handbook luettavakseni. Ei sillä että ne olisivat niin antoisaa luettavaa, mutta ainakin nyt on selkeitä ohjenuoria joita noudattaa ja kirjallisia opuksia, joiden puoleen kääntyä kun jotain tietoa tarvitsee. Lisäksi ylimääräisiin kysymyksiin on vastattu täsmällisesti ja kannustettu kysymään kaikkea mahdollista. Lienee turhaa erikseen osoittaa kuinka eri meininkiä kuin esim. nykyisessä työpaikkassani :)

Kun työt alkaa 4.10. niin ensimmäinen kuukausi käytetään pelkästään kouluttamiseen ja perehdyttämiseen. Onhan tässä kokonainen uusi systeemi ja tuotekatalogi opeteltavana.. Joka viikko opituista asioista järjestetään testit ja jos ei pysy tahdissa mukana, niin se on sitten auttamatta potku persauksiin. Onpahan hyvä syy opiskella ahkerasti! Ensimmäisen 4-6 viikon jälkeen siirrytään käytännön harjoitteluun, niin että joku mentoroi koko ajan vieressä. Sitä sitten ehkä kuukauden verran ennen kuin juniorin annetaan ruveta hommiin itsenäisesti.

Uudessa työssä tulee siis olemaan pitkiä työpäiviä, varsinkin kun pitkä työmatka lasketaan mukaan mutta olen melko vakuuttunut, että tää on nyt tähän väliin just se oikea juttu mulle. Olen ihan superinnoissani ja toivon, että kaikki on oikeasti just niin hienoa kuin miltä vaikuttaakin.

http://www.piz18.com/wp-content/uploads/2011/10/Every-Story-has-an-End-but-in-life-every-End-is-Just-a-new-Beginning.png
Source

torstai 12. syyskuuta 2013

Suomessa, Suomesta.. takaisin Hollannissa.

Pitempi radiohiljaisuus johtui tietenkin ihanasta Suomen lomasta ja voi jösses, kun tuntuu lomalta paluu vaikealta.

http://1.bp.blogspot.com/-YB8ImTl2p8A/UQgu7YlzALI/AAAAAAAACpk/PK_n-phEk_0/s400/tumblr_lyt1c6fvXG1rogngso1_r1_500.jpg
Source
 Oltiin niin ihanasti lomalla kun olla ja voi. Paljon hyvää ruokaa ja juomaa, ihania ihmisiä, rentoa chillailua, shoppailua, kuulumisten vaihtamista.. ja paljon saunomista :) Useampaan kertaan puusaunassa! Siinä nyt on vaan sitä jotain verrattuna tavalliseen sähkökiukaaseen.. enemmän tunnelmaa. Kaikki edellisen postauksen suunnitelmatkin toteutui.. munkkirinkilää ja Yyteriä lukuunottamatta. Mutta söinpäs Arnoldsin kinuskidonitsin, kumma kyllä se ei ollut yhtään niin hyvää kuin muistin. Ehkä liikaa lisäaineita, rasvaa ja sokeria :D Meillä oli joka päivälle ohjelmaa mutta silti viikon päätteeksi oli enemmän kuin rentoutunut olo.

http://1.bp.blogspot.com/-IPSMBt5X-gU/UPqyDLq4_8I/AAAAAAAACjY/wYL3hQJXaow/s1600/tumblr_m2k8k1v3IF1rogngso1_500.jpg
Source
Tosin se olotila melkein rapistui matkalla takaisin. Minkä takia lentomatkustaminen onkin niin kauheeta säätämistä ja odottelua? Meidän vaihtoaika Helsingissä oli vain 30 minuuttia, joten hirveällä kiireellä pikaostokset (Justinin vanhemmille Fazeria) ja vessassa käynti. Porttikin oli jossain ykkösterminaalin puolella, niin että jouduttiin vetään loppuspurtti siellä pitkällä käytävällä. Ja sitten kuitenkin portilla odotetaan ja ihmiset tönii ja huokailee ja kaikilla on niin hitonmoinen kiire sinne koneeseen, vaikka se kone ei kuitenkaan lähde mihinkään ennen kuin kaikki on kyydissä. Ja sitten koneen sisällä istutaan ja on ahdasta ja emot komentelee ihmisiä, jotka ei ymmärrä, että daa, puhelin kiinni lentokoneessa ja ei sitä Ipadiakaan voi pitää päällä nousun aikana. Jne jne. Hikikarpalot päässä rahdataan laukkuja Schipholilla ja yritetään ehtiä junaan.. pahimpaan iltaruuhkan aikaan tietysti. Seiso siinä nyt sitten hienosti käytävällä kolmen matkalaukun kanssa kun ihmiset yrittää päästä sisään tai ulos :D Ei ehditty Fyraan, niin otettiin Intercity Roosendaaliin.. mutta viimeksi kun sillä reissasin niin se ei kyllä pysähtynyt melkein joka asemalla kuin nyt. Kesti siis ikuisuuden ja sitten kun oltiin Roosendaalissa, niin kas kummaa kun ei keritty 3 min vaihtoajalla siihen Etten-Leurin junaan. Kun laiturilta toisella on hieman matkaa alikulkusillan kautta ja edelleenkään ne 3 matkalaukkua ei olleet kevyimmästä päästä. Pelastus saapui kuitenkin Justinin isän muodossa, joka tuli hakemaan.. kylmässä ja kaatosateessa kun ei kauheasti huvittanut odotella. Että sellainen kotimatka.

http://www.lily.fi/sites/lily/files/user/3027/2013/01/bookworm.jpg
Source
(Ja kuka vakuutti työpaikkahaastattelussa, että haluaa työskennellä lentoyhtiölle, koska myös se matka on tärkeä osa ihmisen lomakokemusta...) :D It's not all about the destination, also the journey there is important. Haha.

http://25.media.tumblr.com/4d9af772c6b4b8ce817e21c268420c22/tumblr_mg77uikKTv1rogngso1_500.jpg
Source

Pariin kertaan olen myös jo vastannut kysymykseen, että pitikö itku silmässä lähteä pois, mutta rehellisesti vastattuna, eipä juuri. Niin ihania kuin kaikki ystävät ja sukulaiset Suomessa onkin, niin kyllä täällä kuitenkin tuntuu kodilta. Omat jutut ja omat tavarat, elämässä kaikenlaista tapahtumassa. Täällä arki tuntuu jo omalta. Suomessa oli selkeästi se fiilis, että oli lomalla. Siellä siihen arkeen asettuminen tuntuisi hankalalta.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_mdowt5xF1W1rk1951o1_500.jpg
Source
Ja oltiin Justinin kanssa koko ajan ihan järkyttyneitä siitä, kuinka kallista kaikki Suomessa on ja kuinka järjettömän paljon kaduilla liikkuu humalaisia/sekakäyttäjiä/kodittomia/muuten vaan rappiolla olevia mielenterveyspotilaita. Kontrasti siihen, kuinka yksi osa väestöstä on hurahtanut kaikenmaailman dieetteihin ja terveystuotteisiin ja bodaa itseään.. (katsokaas huviksenne niitä ruokakaupan hyllyjä.. täällä myydään ainakin toistaiseksi ihan tavallista ruokaa!) ja sitten osa porukasta hilluu työttömänä ja viimeisetkin roposet pistetään kaljaan tai muihin mömmöihin. Tottakai (ja toivoakseni) suurin osa on edelleen ihan tavallisia ihmisiä, jotka käy töissä ja elää normaalia arkea, mutta jostain syystä se suuri kontrasti iski näkökenttään. Varsinkin siinä lähikaupassa..

http://2.bp.blogspot.com/--3Pd6L5QCBs/URFCs6BTQbI/AAAAAAAAAS8/zLO1sNb-RfM/s640/aHR0cCUzQSUyRiUyRjI1Lm1lZGlhLnR1bWJsci5jb20lMkZ0dW1ibHJfbTlpeDA3Wk5aeDFyb2duZ3NvMV81MDAuanBn.jpg
Source
Mutta palatakseni alun hehkutukseen, meille jäi tosi hyvä fiilis lomasta ja sitä tekis vaan mieli jatkaa. Tavaroiden purkaminen ja arjen käynnistäminen tuntuu vaativan paljon energiaa, varsinkin kun täällä on syksy selkeästi alkanut jo. Joka päivä sataa vettä. Toivottavasti saataisiin edes muutamaksi viikoksi vielä kesä takaisin, yleensä kun syys- ja lokakuut on täällä vielä ihan kauniita. Olin eilen töissä ensimmäistä päivää ja tänään iltaan. Huomenna suoraan aamun ja siinähän nämä viikot rullaa. Vielä noin 2,5 viikkoa töitä ja sitten alkaa uusi arki! 4.10 kun on ensimmäinen työpäivä uudessa paikassa :) Yritän saada pikapuoliin tarkan selonteon aikaiseksi uusista kuvioista.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_mb9pvfy8Te1rogngso1_500.jpg
Source