Työpaikan kesäjuhlat hollantilaisittain

En ole vielä jutellut nykyisen työpaikan kanssa siitä, että olen saanut uuden työpaikan mutta tämän viikon aikana toivottavasti tapahtuu. Pomo kun ei itse tehnyt asian eteen mitään koko viikon aikana (mitä se kertoo paikasta kun työsopimus on kuitenkin enää reilun pari viikkoa voimassa), niin nappasin eilen hihasta että josko voitaisiin jutella pian.

Eilen meillä oli kuitenkin työpaikan "kesäjuhlat" eli personeelsuitje. Olin yksi epäonnekkaista, joka joutui ensin töihin aamuvuoroon, mutta asiat järjestyi paremmin kuin hyvin kun pääsin lähtemään jo ennen sovittua aikaa. Piti olla töissä 13 asti (kun kokoontuminen oli sovittu 13.30) mutta pääsin lähtemään jo puoli kaksitoista, joten jäi jopa aikaa käydä kotona suihkussa.

Hotelli, jossa olen töissä, käyttää paljon lähiruokatuotteita. Aihetta sivusin aiemmin kesällä tässä postauksessa. Joten kesäjuhlien ohjelmassa oli vierailla kahdella näistä tuottajista, pyöräillä, syödä ja juoda hyvin.

Kokoontuminen oli sovittu parsatilalle klo 13.30. Oli pyydetty etukäteen, että jokainen pyytäisi kyydin tuttavaltaan, koska sieltä jatkettaisiin matkaa vuokratuilla pyörillä ja takaisin samaan pisteeseen ei enää palattaisi. Joten omalla autolla tulijoiden auto jäisi automaattisesti parsatilan pihaan, ei niin kovin kätevää.

Meidän yöportieeri jää ensi viikolla eläkkeelle, joten kesäjuhlat olivat samalla hänelle läksiäiset. Ensin nautittiin kakkukahvit sateessa. Kakut Hollannissa on muuten lähes aina kauheen nättejä ulkopuolelta, mutta täysin mitäänsanomattomia maultaan. You have been warned. Lisäksi sateen ennakointi on hollantilaisille täyttä taidetta. Jokaisella on puhelimessaan buienradar, jolla arvioidaan sitä, miten sadepilvet osuvat omalle kulkureitille.. mihin aikaan, millä voimakkuudella ja kauanko se kestää :D Haha, jokapäiväistä puuhaa tuo sateen ennustaminen. Joten jokaisen kytätessä puhelintaan, tulivat siihen lopputulokseen että meidät kohdannut sade on vain lyhyt kuuro ja loppupäivän voisimme pyöräillä kuivina.

Varsinainen ohjelma kakkukahvien jälkeen oli opastettu kierros parsatilalla. Olen aiemmin ollut samassa paikassa yhden intensiivikurssin puitteissa ja saanut saman kierroksen englanniksi. Tuttua kauraa siis, mutta silti ihan mukavaa. Ja farmari itse osasi kertoa paljon enemmän yksityiskohtia hollanniksi kuin pari vuotta sitten englanniksi :) Meidän kierroksella keskityttiin parsantuotannon lisäksi paljon viinin viljelyyn, jota paikassa siis tehdään parsan ja kaiken muun viljelyn ohella. Meillä töissä ei kyseisiä viinejä ole (meidän operation managerin mielestä heidän viininsä on täyttä kuraa, olisittepa nähneet sen naaman vääntelyt.. ei ehkä kaikkein poliittisesti korrektein ihminen hän), mutta tilan liköörejänsä ja portviiniään kylläkin. Kierroksen aikana nautittiin lasilliset tilan omaa kuivaa valkoviiniä, joka ainakin omaan suuhuni maistui mukavan raikkaalta. Kierroksen päätteeksi sai myös maistella eri liköörejä, mutta ainakaan omalle kohdalleni osunut mansikkalikööri ei ollut mitään erityistä herkkua.

Parsatila on täällä Etten-Leurissa ja kotisivut löytyvät tästä, klik klik.

Parsatilan pihassa odottivat vuokratut polkupyörät ja pienen säätelyn jälkeen lähdimme mahtavassa 19 hengen letkassa pyöräilemään kohti seuraavaa kohdetta. Pyöräilymatka oli noin 6-7km välillä ja päädyimme jäätelöntuottajan pihamaalle. Tällä alueella on useampiakin jäätelöntekijöitä/tuottajia, jotka siis tekevät itse alusta loppuun omat jäätelönsä ja reseptinsä ja useimmat myyvät omaa tuotantoaan pienestä kioskista tilan yhteydessä tai toimittavat jäätelöään ravintoloille. Hotellin käyttämä jäätelöntuottaja on hyvin pieni 2 hengen yritys, joka valmistaa erilaisia kerma- ja sorbettijäätelöitä. Niiden lisäksi he tekevät käsintehtyjä konvehteja ja leivonnaisia, myös kakkuja ja jääveistoksia tilauksesta. Tilan yrittäjä ja omistaja kertoi meille omasta historiastaan, hän oli aloittanut kokkina ravintolassa, jonka jälkeen erikoistunut leipuriksi. Leipurina hän oli erikoistunut kakkuihin ja leivoksiin, mutta omasta kiinnostuksestaan lopulta erikoistunut jäätelöön. Monipuolinen työhistoria siis, joka kaikki on varmasti lisännyt hänen ammattitaitoaan siinä mitä hän nyt tekee. Esittelykierroksen jälkeen jokainen sai maistaa yhden jäätelöpallon verran hänen luomuksiaan.

Jäätelöntuottajan toimipiste on Rijsbergissä ja kotisivut tässä, klik klik.

Jäätelöiden jälkeen jatkoimme pyörällä matkaa kohti Bredaa. Matkaa kertyi varmaan vähän alle tai päälle 10km, josta viimeinen osuus pyöräiltiin metsäpoluilla. Jonkunasteista hilpeyttä ja epätoivoa herätti poluilla olleet pehmeän hiekan osuudet, joissa jokainen kaatui vähintään kerran.. Päädyttiin samaan ketjuun kuuluvan hotellin terassille, jossa nautittiin parit viinilasilliset ja erittäin hollantilaiset bittergarnituur-annokset. Friteerattuja herkkuja siis.

Viimeinen pyöräilyetappi oli todella lyhyt, hotellilta ravintolaan. Ravintola oli japanilaiseen erikoistunut Ume, joka löytyy Bredan keskustasta. Ravintola on all you can eat ja supersuosittu. Ruokia voi tilata 5 kierrosta ja jokaisella kierroksella on mahdollista tilata 5 annosta per henkilö. Juomat eivät sisälly hintaan, mikä mielestäni on ihan ymmärrettävää, kun ruokaa on älyttömästi. Viikonloppuisin maksaa muistaakseni 26 euroa per nenä. Meidän pöytäseurue oli jo kolmannella kierroksella täynnä ja viimeiset palat taisteltiin alas, sillä jokaisesta syömättä jääneestä annoksesta joutuu maksamaan. Parempi siis olla tilaamatta liikaa :) Mutta oli superhyvät sushit ja hauska idea, kun kaikkea pystyi kokeilemaan ja maistelemaan pöytäseurueen kesken.



Illalla meidän eläkkeelle lähtijää muistettiin vielä jättimäisellä matkalaukulla ja 250 euron matkalahjakortilla. Ei huono siis! Ja hyvä korvaus siitä, että herra joutui koko pyöräilyreissun vetämään pinkit haalarit päällä.. taisi muutaman kerran kirota meidän ravintolapäällikön hornantuuttiin :)

Lähdin ensimmäisenä pois kun Justin tuli hakemaan klo 22.15 ja osan ilta jatkui vielä baareihinkin. Mutta oli mukavaa olla mukana ja olla ihmisten kanssa eri tavalla tekemisissä. Töissä jokainen kun on aina omalla tavallaan stressaantunut eikä niin vapautunut. Tuollaisen päivän jälkeen melkein ajattelee, että harmi on lähteä pois mutta kyllä arki töissä taas pian iskee päälle.. ja sitten en malta odottaa, että pääsen siistiin sisätyöhön istumaan toimistoon! :)