maanantai 22. heinäkuuta 2013

Haaste: millainen olit, mitä ajattelit?

Puutalobabyn Kristaliina kehitteli haasteen, jolla voi kertoa siitä millainen on ollut, mitä on tehnyt ja ajatellut, ja kuinka se kertoo siitä, millainen ihminen on nyt. Olen edelleen ihan sama ihminen kuin elokuussa 1999, mutta kuitenkin niin erilainen.

Valitut päivämäärät ovat:
elokuu 1999, huhtikuu 2003, maaliskuu 2009, 18.9.2009 ja 17.7.2010

Millainen olet ollut noina vuosina, noina aikoina?
Mitä olet ajatellut?
Millainen on ollut elämäsi?

Miltä olet näyttänyt?


Elokuu 1999
Olen 12-vuotias ja juuri aloittanut 6. luokan Tammelan koulussa Tampereella.  Olin kuvataidepainotteisella luokalla peruskoulun oppivuodet 3.-9. Toisella luokalla ollessani olin todennäköisesti ikätovereitani lahjakkaampi kuvataiteissa, koska silloinen opettajani ehdotti vanhemmilleni, että hakisin kuvataidepainotteiselle. Kuvataidepainotteinen peruskoulu tarkoitti silloin, että kuvataiteita oli 2h enemmän viikossa kuin tavallisissa luokilla. Yhteensä kuvataiteita oli viikosta riippuen 4-6h. Kuvataidepainotteinen opetus peruskoulussa tarkoitti myös tutustumista hieman erikoisiin opettajiin. Taiteellisesti lahjakkaat ja siihen suuntautuneet opettajat kun harvemmin välittivät ns. tavallisista aineista. Ala-asteella luokanopettajani ei ollut millään muotoa kiinnostunut äidinkielestä tai sen kehittämisestä. Sen sijaan laskimme paljon (mittasuhteet ja geometria ovat ollennaisia myös kuvataiteissa) ja esimerkiksi historiassa keskityimme kivikauteen ja taidehistoriaan. Van Goghin puuttuva korva ja auringonkukat kummittelevat edelleen mielessäni niiltä ajoilta.

Kuljin joka päivä bussilla kouluun ja takaisin kotiin. 6. luokkaan mennessä sekin oli jo tuttua puuhaa ja taidettiin aina silloin tällöin koulun jälkeen jäädä hengailemaan kaupungille. Samassa kerrostalossa asui 2 hyvää kaveria, Heli ja Heidi, joiden kanssa kuljettiin kimpassa. Koulussa oli oma hyvä kaveri Jaana ja samaan kaveriporukkaan taisi kuulua muutama muukin tyttö, Milla ja Jossu ainakin muistaakseni. Ehkä Riikkakin.

6. luokalla piti tehdä päätös, että haluaako jatkaa kuvataidepainotteisella vai siirtyykö tavalliselle yläasteelle. Suurin osa samoista kavereista jatkoi myös kuvataidepainoitteiselle yläasteelle, joten siirtyminen oli suhteellisen helppoa kun koulumatka ei pidentynyt kuin kilometrillä tai kahdella, ja kaverit seurasivat mukana.

Huhtikuu 2003
15-vuotiaana viimeisiä kuukausia peruskoulussa.  Yhteishaussa olin hakenut kaksoistutkinto-koulutukseen, koska en halunnut vain lukioon tai ammattikouluun. Halusin molemmat ja useimpien mielestä se oli hyvä idea, saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kaksoistutkinnon suorittaminen kestää 4 vuotta ja sillä saa ammattitutkinnon, ylioppilastutkinnon ja lukion päästötodistuksen. Kouluun pääseminen ei tietenkään ollut itsestäänselvyys, mutta koska vuosien hyvällä koulumenestyksellä todistus oli aikalailla jo takataskussa, niin en myöskään kokenut suuria pelkotiloja siitä etten pääsisi opiskelemaan. Ammattitutkinnoksi olin valinnut catering-alan palveluvastaavan, koska halusin työskennellä ruoan ja ihmisten parissa mutta en kuitenkaan suurtalouskokkina. Haaveilin pääseväni töihin risteilyalukselle tai johonkin hienoon ravintolaan. Mutta varsinkin työt laivalla kiinnosti siinä vaiheessa kovasti.

Olin jossain vaiheessa hurahtanut Harry Pottereihin ja vapaa-ajalla notkuin tiiviisti forumilla nimeltä Vuotava Noidankattila eli Vuotis ja IRCissä #hpfanit. Silloin meidän irkkiporukka oli todella tiivis ja kaikki tulivat hyvin juttuun. Tavattiin myös livenä ihmisten kanssa ja ystävystyttiin oikeasti. Nykyään samojen ihmisten kanssa ei oikeastaan enää ikinä pidä yhteyttä, mutta tavallaan "se yhteys" on edelleen olemassa. Nykyään se on vain muuttanut muotoaan Facebook tuttavuuksiin ja satunnaisiin viesteihin. #hpfanien kautta tapasin myös ensimmäisen oikean poikaystäväni, Tuomaksen. Se tapahtui muistaakseni myöhemmin kesällä 2003 ja sitten kun opiskelut alkoi syksyllä, niin olo oli jo kovin paljon aikuisempi. Siinä vaiheessa tuntui, että jee, elämä alkaa! Opiskelijaelämä ja uudet ihmiset ja uudet kujeet! Taisin olla opiskelusta siinä vaiheessa enemmän innoissani kuin varsinaisesti sitten opiskelija-elämän alkaessa vuonna 2009 amk-opintojen muodossa.

Maaliskuu 2009
Olen elokuusta 2008 lähtien ollut Hollannissa. Ensin au pairina kahdelle kouluikäiselle lapselle kiireisessä business-perheessä ja sitten joulukuussa kun sain tarjouksen toisesta perheestä, en juurikaan epäröinyt vaihtaa. Olin siinä vaiheessa melkoisen kyllästynyt perheeseen, joka ei ikinä ollut tyytyväinen siihen mitä tein ja kuitenkin maksoi melkoisen vähän työmäärään nähden. Vietin joululoman Suomessa ja palasin takaisin ensimmäiseen perheeseen, joka potkaisi minut tavaroineen pellolle ensimmäisenä iltana. Tai siis hakivat rautatieasemalta, toivat kotiinsa ja totesivat, että pakkaa tavarasi ja lähde huomiseen mennessä. Siinä vaiheessa oli melkoinen paniikki päällä ja epätoivo, että järjestyykö kaikki. Uusi työnantajani eli perheen äiti oli siinä vaiheessa korvaamaton.

Joka viikonloppu bilettämässä :)

Uusi perhe oli kuin lottovoitto entiseen verrattuna ja tykkäsin elämästäni suunnattomasti. Mun oli tarkoitus olla au pairina ainakin kesään asti mutta maalikuussa 2009 putosi pommi, kun työnantaja ilmoitti, että hän joutuu valitettavasti irtisanomaan mut koska firma, jossa hän on töissä, he joutuvat kiristämään ja irtisanomaan suurimman osan ihmisistä. Jolloin myöskään perheen äidillä ei ollut enää niin paljon töitä, joten hän sai oman elämänsä toimimaan ilman au pairia, ystävien avulla ja järjestelykysymyksillä.

Minä ja perheen nuorimmainen :)
Maaliskuu 2009 Amsterdamissa oli hyvä, mutta erikoinen kuukausi. Vietettiin hyvien au pair ystävien kanssa läksiäisiä, käytiin bilettämässä yhdessä viimeisiä kertoja ja tapailin muutamia miehiä. Paria viikkoa ennen lähtöä tavattiin Justinin kanssa. Vaikka kyseessä ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, niin jonkunlainen yhteys kuitenkin syntyi. Kerittiin tapaamaan muistaakseni kaksi kertaa ennen kuin Justin lähti Itävaltaan laskettelemaan. Kun hän palasi sieltä, niin mun lähtöön oli muistaakseni 4 päivää. Justin tuli suoraan Itävallasta kotiin, purki ja pakkasi kamansa uudelleen ja tuli mun luokse Amsterdamiin. Ne muutama hassu päivää vietettiin yhdessä ja meistä tuli enemmän tai vähemmän pari. Lähtö oli kamalaa, kun ei tiennyt että miten tästä edetään ja tuleeko tästä yhtään mitään. Ei oikeastaan edes tunnettu toisiamme kunnolla vielä silloin. Suurin osa tutustumisesta hoidettiin sitten jälkeenpäin kun olin jo Suomessa. Lukemattomia MSN-videochättejä ja Skype-puheluita. Melkein samantien kun olin Suomessa, niin varasin uudestaan matkan Hollantiin. Toukokuulle 2009 että pääsisin juhlimaan Justinin synttäreitä. Justin on myöhemmin sanonut, että vasta sitten kun tulin toukokuussa takaisin, niin hän oli varma, että meidän juttu toimii. Ne pari ensimmäistä kuukautta kun oli enemmän tai vähemmän tutustumista.




Kesällä 2009 Suomessa



Tampereella



18.9.2009
Elämää Jyväskylässä ja ammattikorkeakoulussa on takana pari viikkoa. Olen 22-vuotias ja opiskelijaryhmäni vanhimmasta päästä. Ryhmästä löytyy toki vanhempiakin mutta suurempi osa on edellisenä keväänä ylioppilaaksi valmistuneita. Tunnen oloni vanhaksi enkä oikein löydä omaa paikkaani ryhmässä. Sama tunne jatkuu oikeastaan koko opiskeluiden ajan, vaikka tutustunkin ihmisiin. En myöskään tunne oloani kotoisaksi Jyväskylässä. Paikka on niin pieni ja jotenkin epäkäytännöllinen, bussitkaan ei kulje niin hyvin kuin Tampereella. Asun soluasunnossa, joka asuntona on ihan jees, mutta en juurikaan tule toimeen kämppikseni kanssa. Sama ongelma tosin toistuu jokaisen kämppiksen kanssa ja jokaisessa soluasunnossa, joten ilmeisesti tuota asumismuotoa ei vaan ole tarkoitettu mulle.

Uudet opiskelijat lähdössä rientoihin, minä pinkissä takissa
Opinnot matkailun restonomiksi ei juurikaan innosta. Ala on oikea, mutta tuntuu että opinnoissa ei käsitellä juurikaan niitä asioita, joita itse pidän matkailussa olennaisina. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa keskitytään paljon perinteiseen yrittämiseen ja liiketoimintaan. Meille yritetään perustella, että ensimmäisenä vuonna opinnoilla luodaan tietoperustaa ja vasta myöhempinä vuosina opinnoissa keskitytään oikeasti matkailuun. Pitää kyllä paikkaansa, mutta tuntuu älyttömältä, että 3,5 vuoden opinnoissa vasta kolmantena vuonna tulee oikeasti matkailuasiaa. En missään vaiheessa ole ollut supertyytyväinen opintoihini kyseissä opinahjossa. Jo syksyllä 2009 kun kansainvälisyysasioita esiteltiin, päätin että haen sekä harjoitteluun että vaihtoon ulkomaille. Hollantiin tietysti!

Sopeutumista Jyväskylään vaikeutti todennäköisesti myös se, että matkasin joka viikonloppu Tampereelle töihin. Pisin ja paras työnantajasuhteeni on todennäköisesti ollut Fazer Leipomoiden paistopiste Citymarketin sisällä. Aloitin siellä 15-vuotiaana vuonna 2002 ja jatkoin työskentelyä aina kevääseen 2010 asti, jolloin lähdin Hollantiin harjoitteluun. Työtä tein toki pätkäsopimuksilla, kun aina välillä mennä viipotin milloin missäkin. Mutta Fazerille palaaminen oli aina kuin kotiinsa olisi tullut. Harmi, että koko konseptia ei ole enää olemassakaan.

17.7.2010
Kuuma kesä Hollannissa. Asun Justinin kanssa Justinin vanhempien yläkerrassa. Matkustan joka päivä junalla Etten-Leurista Haagiin ja sieltä rautatieasemalla ratikalla hotellille, jossa teen ensimmäistä restonomi-harjoitteluani. Matka kestää noin 1,5h suuntaansa ja matka sujuu suhteellisen leppoisasti, kunhan junat kulkevat. Pari kertaa kesän aikana joku hyppää junan eteen ja silloin kotimatkaan kuluu tunteja kiertoteitä pitkin. Muistan myös tulipalon Rotterdamin asemalla, jonka ansiosta junat tyhjennettiin Schiedamin asemalla ja ei ollut mitään tietoa, että miten olisin päässyt kotiin. Onneksi Justin oli samalla suunnalla töissä ja tuli hakemaan.
Luxemburgissa

Inhoan asumista Justinin vanhempien luona. Anoppi nipottaa ja vaatii joka asiasta jotain, appi on muuten vaan outo. Helpotus kuitenkin häämöttää, sillä ollaan saatu vuokrattua pieni asunto. Heinäkuussa vielä remontoitiin, mutta kun seinät oli maalattu ja lattiat asennettu (keittiöstä puhumattakaan) niin päästiin muuttamaan. Oma pieni asunto Lidlin yläpuolella, jonka kattoterassi oli polttavan kuuma. Tuntuu että elämä järjestyy ja kaikki palaset loksahtaa kohdalleen. Harjoittelu loppuu heinäkuun lopussa ja jatkuva reissaaminen loppuu. Tykkäsin hotellista ja sen työntekijöistä kuitenkin mielettömän paljon. Tunne oli ilmeisesti molemmipuolinen, sillä sain mielettömät läksiäislahjat. Paremmat kuin koskaan aiemmin tai myöhemmin työelämässä. Kun harjoittelu loppuu ja vaihto-oppilasvuoden alkuun on vielä aikaa reilu kuukausi, me päätetään lähteä kesälomareissulle.
Asuntoa remontoimassa

Meillä on Justinin veljen auto käytössä, firman auto, jonka bensoja ei tarvitse maksaa. Luksusta! Ajetaan ensin Belgian kautta Luxemburgiin. Muistan edelleen Viandenin kumpuilevat maisemat ja maauimalan tyylisen paikan korkealla vuorella. Kun sää on epävakaista ja jatkuvaa sateen pakoilua, päätetään lähteä Ranskaan. Ajetaan koko maan halki auringon perässä ja päädytään yhden yön pysähdyksellä Marseillesiin. Siellä on hurjan lämmin, mutta ei leirintäalueita missään. Ajetaan vuorilla ja ollaan epätoivoisia kun kaikki hotellitkin on täynnä. Muutama leirintäalue, jolla löydetään, on myös täynnä. Mietitään, että voidaanko pystyttää vain teltta johonkin ja yöpyä siinä. Päädytään kuitenkin tienvarsihotelliin ja yhden yön jälkeen päätetään ajaa takaisin Luxemburgiin. Lähinnä sen takia, että rahat loppuu melko nopeasti jos joudutaan joka yö nukkumaan hotellissa. Uuvuttava mutta antoisa matka, kokemus, joka ei varmasti hevillä unohdu.

Rock Werchter ja festarin leirintäalue

torstai 18. heinäkuuta 2013

Ensimmäiset ratsastustunnit ja helteen hölläämää höpinää

Kesä on vihdoin saavuttanut Hollannin!
Meillä on nyt jo useampana päivänä peräkkäin +27'c lämmintä ja ensi viikolla sama tahti jatkuu. Aste sinne tai tänne, lämpöä piisaa. Ja ainakaan käsivarret ei ole enää maidonvalkoiset, vaikka auringonotto ei kauhean hyvin meikäläisen hipiälle sovikaan. Turha edes mainita, moneenko kertaan vuoden aikana poltan ihoni. Äiti tulee vihaiseksi ja uhkailee ihosyövällä.. eniveis, en tee sitä tahallani ja laitan aurinkorasvaa, mutta aina välillä käy huonosti.

http://soundlogik.com/wp-content/uploads/ok-sun-is-shining.jpg
Source
Olen nyt kahteen kertaan käynyt ratsastamassa. Ja aiemmin hankittujen jodphur-kenkien seuraksi on saatu myös ratsastuskypärä ja hanskat! Lienee turha mainita, että tykkään hommasta ja toivon, että saan harrastuksen jatkumaan myös syksyllä.

http://www.divoza.com/images/products/340x340/150382/harrys-horse-pro-plus-crystal-helmet.jpg
Source
Hollanniksi ratsastusohjaajan neuvojen kuunteleminen on osoittautunut hankalaksi. Niinkuin arvelinkin, koska sanasto ei ole millään muotoa tuttu ja samaan aikaan tekeminen/ohjeiden kuunteleminen/hevoseen reagoiminen on haastavaa! Varsinkin kun ohjaaja seisoo keskellä kenttää ja itse kierrät rinkiä.

http://www.equine-world.co.uk/horse_sports/horse_pics/40x20m.jpg
Source
 Ensimmäisellä kerralla ratsastin todella isolla hevosella, mutta nyt toiselle tunnille sain pienemmän. Pienemmän selässä oli helpompaa, koska hevosen itsensä liikeet ei ole niin isoja, joten niitä on helpompi seurata ja pysyä kyydissä mukana. Ohjaaja oli sama ekalla ja tokalla tunnilla, ensi kerralla on kuulemma joku muu.

Olen myös joutunut muutaman ylituttavallisen hollantilaispirpanan ahdisteltavaksi siitä, että miksi olen heidän kanssaan samalla tunnilla, vaikka olen aikuinen :D Tänään yritin juurta jaksain selittää, että myös aikuisena voi aloittaa uuden harrastuksen ja kokeilla jotain uutta. Jouduin myös vastaamaan kysymyksiin siitä, miksi olen tunnilla yksin ja missä äitini on :D Epäilivät myös belgialaiseksi, koska "aksentti on niin outo". Ilmeisesti hollantilainen suorasukaisuus ja tietynlainen röyhkeys ei ole vain aikuisten juttu, vaan tulee jo äidinmaidossa ipanoille.

http://www.parentingclan.com/wp-content/uploads/2012/07/rudeness_in_kids_image_title_pwzul.jpg
Source
Justin ei ole vielä päässyt kummallekaan tunnille mukaan, joten en voi todistusaineistoksi esitellä kuvaa, mutta toivottavasti ensi viikolla sellainenkin saadaan napattua.

Edelleen tuntuu kuin olisi lomalla, tällä 2-3 työvuoroa per viikko tahdilla kun ei voi kovin sanoa rehkivänsä. Meidän takapiha on nyt 5 vaille valmis ja tänään lähdetään metsästämään grilliä. Näillä keleillä kun olisi ihana grillailla ja vaan naatiskella takapihalla.

http://kieranwhite.net/wp-content/uploads/barbeque.jpg
Source
Sunnuntaina saan kylään vanhan amk-koulukaverini, joka on Hollannissa lomalla ystäviensä kanssa. Lotta pitää myös erittäin suosittua Unagidon-blogia (suosittelen!) ja on juuri palannut töistä Japanista, joten on kiva vaihtaa kuulumisia!

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Hollantilainen leipälounas

Juuri kun pääsin hehkuttamasta ihanaa aurinkoa ja lämpöä, niin täällä veti pilveen ja jouduin vetäytymään sisälle kirjani kanssa. Supertylsää, toivottavasti on vain joku hetkellinen häiriö muuten niin lupaavissa kesäpäivissä.

Viikon takaiset synttärikukat on vieläkin kauniita :)



Keksiäkseni jotain tekemistä, päätin panostaa lounaaseen edes hitusen verran enemmän aikaa kuin tavanomaisen nuudelipussin lämmittämisen sijaan. Hollantilainen lounas on yleensä aina leipälounas. Fakta, joka järkyttää tähän tottumattomia suomalaisia. Jokainen tuntemani hollantilainen taas on saanut slaagin, kun olen kertonut, että Suomessa suurin osa ihmisistä syö lämpimän lounaan. Siis oikeaa ruokaa. Väistämätön kulttuurien yhteentörmäys, toinen ei millään ymmärrä toista :)

En jaksa ihmetellä sitä, miten hollantilaiset päivästä toiseen pakkaa mukaansa samanlaiset eväät. Muutama leipä, toisen välissä juustoa ja toisen välissä makkaraa. Pala ontbijtkoekia tai eierkoek. Vesipullo tai muu juoma. 1-2 hedelmää. Ehkä myös yksittäispakattu keksi.
Olen jo tottunut leipä- ja muihin askeettisiin lounaisiin, mutta vaihtelu virkistää silti. Leipänsä päällekin kun voi laittaa monenlaista soossia.

Tietoisku tähän väliin:
Ontbijtkoek  on erittäin sokerinen, ruskea, kuiva kakku, jota myydään useissa eri variaatioissa. Toiset ovat mausteisempia kuin toiset ja osassa pinta on tahmainen. Sitä voi helposti tehdä itse tai ostaa kaupasta. Syödään useimmiten pala aamulla tai lounaaksi, yleensä aina voita päälle.
http://www.broodenbanketbestelling.nl/files/Image//nl/assortiment/brood---banket/banket/ontbijtkoek/ontbijtkoek.jpg
Source

Eierkoek on sokerista, kananmunista ja jauhosta tehty pyöreä kakkunen. Kuten aineksista voi päätellä maistuu täsmälleen samalle kuin peruskakkupohja. Eli ei juuri millekään :) Yleensä on valmistettu ihan tuollaisenaan, mutta joissain versioissa on myös rusinoita. Syödään joko voilla, hillolla tai omenasiirapilla voideltuna.

http://www.bakkervromans.nl/images/products/normal/71_1_eierkoeken.jpg
Source

Hollannissa on myynnissä paljon erilaisia leivän/voileipäkeksin päälle tarkoitettuja salaatteja. Kanacurry, tonnikala, kinkku, kaali, kurkku, juusto, kananmuna, sinappi, selleri jne. Kaupan versiot on yleensä pehmeitä majoneesiversioita, mutta itse tekemällä tai erikoiskaupoista ostamalla saa varsin maukkaita versioita.
http://cmgtcontent.ahold.com.kpnis.nl/cmgtcontent/media//000257100/000/000257124_002_135755_200.jpg http://cmgtcontent.ahold.com.kpnis.nl/cmgtcontent/media//000712900/000/000712990_001_173851_200.jpg
Photo source

Tein tänään tonnikalasalaattia, joka on siis tarkoitettu leivän päälle. Kyseisen salaattimössön ulkonäkö ei ole mitenkään houkutteleva mutta sekoitus on vallan maistuva.

Tonnikalasalaatti 2-3 annosta

2 x pieni purkki tonnikalaa valutettuna
siivu suolakurkkua pieneksi pilkottuna
puolikas punasipuli pieneksi pilkottuna
1-2 rkl ketsuppia
1 tl majoneesia
1 tl curryketsuppia
suolaa ja pippuria
sitruunamehua

Kaikki ainekset reilusti kulhossa sekaisin ja mausteita oman maun mukaan. Normaalisti laittaisin sekaan vielä (vihreän) omenan pieneksi pilkottuna, mutta näin kesäaikaan meillä syödään kotona enemmän persikoita/nektariineja kuin omenoita.


Reilu kerros paahdetun leivän päälle ja ääntä kohti! Tuosta satsista jäi vielä annos yli, joten kolmannenkin leivän saisi väsättyä.

Kyseinen resepti vaatii kylläkin sen, että tykkää tonnikalasta eikä tunne suurta tunnontuskaa sen ryöstökalastusta kohtaan.

Monet täällä asuvat suomalaiset muuten valittaa, että hollantilainen leipä ei maistu miltään. Ja että kaikki kaupassa myytävät leivät maistuu samalta, sortista riippumatta. Allekirjoitan tämän ainakin puolittain, leipä ei varsinaisesti ole täällä mikään elämys, vaikka sitä syödäänkin tuhottomasti. Tosin monet ihmiset ostavat leipänsä leipomoista, jolloin maku saattaa olla parempi. Meillä ei anna budjetti periksi, kun Justin syö parikin leipäpakettia viikossa pelkästään työeväidensä puitteissa.

Mutta kaikkeen tottuu ja ei mulle ainakaan leipä mikään suuri sydämenasia ole. Tai ainakaan niin iso, että jaksaisin siitä jatkuvasti pauhata :) Ollaan kyllä harkittu leipäkoneen ostamista, jotta saisi itse tehtyä sellaista kun haluaisi ja aina olisi tuoretta aamuisin. Ja myönnettäköön, että jahka pääsen Suomeen, niin haluan ehdottomasti rapeakuorista hiivaleipää!

Kukaan ei varmaan enää tämän postauksen esimerkkien perusteella ja sen faktan, että hollantilaiset rakastaa friteerattua ruokaa dipattuna majoneesiin, perusteella voi väittää että Hollanti olisi mitenkään kulinaristinen ihannemaa ;)

Ja sitten ihan randomisti napsin kuvia meidän vihertävästä kodista.. 


En raaski luopua tuosta virpomisoksasta, jonka sain erikoislähetyksenä Suomesta!





Heinäkuun helppous

Nyt kesällä mun työpaikalla on hiljaisempaa kuin ns. työkuukausina. Hotelli on ehkä profiloitunut enemmän kokouspaikaksi ja vapaa-ajan matkustajille ei ole niin kauheasti aktiviteetteja. Pyöräilijöitä tosin riittää, tietysti :) No joka tapauksessa hiljaisemmat kesäkuukaudet tarkoittaa myös vähemmän työtunteja (ja vähemmän palkkaa, auts.. ), joten työvuoroja on per viikko noin 3. Täyttää siis just työsopimuksessani olevat 20h..

Mutta kevennetyt työviikot ja vihdoinkin tänne saapunut kesä.. ihan kuin olis lomalla! Vapaina aamuina saa nukkua pitkään ja sitten syödä aamupalaa takapihalla. Piha kun on viimeinkin sellaisessa kunnossa, että siellä viitsii olla + meillä on puutarhahuonekaluja! On aikaa nauttia auringosta ja lukea kirjoja. Tosin kutominen on taas jäänyt vähemmälle.. mun piti niin tehdä uudet sukat, mutta ne on nyt ainakin 2kk jo maanneet villalankalaatikossa.

http://www.vlaamse-seniorensite.be/wp-content/uploads/2012/02/Fietsen-Mari%C3%ABn.jpg
Source
Lauantaina käytiin paikallisessa hevostapahtumassa fiilistelemässä. En missään nimessä haaveile hyppäämisestä tai kouluratsastuksesta, enkä ainakaan kilpailemisesta!, mutta on se huippua, kuinka jotkut osaa. Pyöräiltiin myös lauantaina meidän mittapuulla huimat 32km (kun normaalisti meidän lenkkien pituus on 9-14km), mutta täällä sitä ei kukaan oikein pidä ihmeellisenä. Pyöräilykin on täällä urheilua vain silloin, kun on sellainen huippuohut ja kevyt maantiepyörä, pyöräilee pyöräilyvaatteet päällä, vauhtia on aina vähintään 25km/h ja päivämatkana vähintään 50km. Siinä kalpenee meikäläisen pyörälenkit :) Täällä ei siis oikeastaan voi sanoa harrastavansa pyöräilyä, ellei ole tuota yllämainittua sarjaa.

http://us.123rf.com/400wm/400/400/ljupco/ljupco0912/ljupco091200017/6057952-jonge-man-fietsen-gea-soleerd-op-witte-achtergrond.jpg
Source
Huomenna on ensimmäinen ratsastustunti! Olen innoissani ja kauhuissani yhtäaikaa.. olen jo pyöritellyt ties minkälaisia skenaarioita päässäni ja nähnyt painajaisia siitä, kuinka joudun hevosen linttaamaksi johonkin pilttuun kulmaan. Toivottavasti on huomenna kärsivällinen opettaja, joka jaksaa neuvoa kädestä pitäen.. muuten voi tulla pupu pöksyyn koko harrastuksen suhteen!

http://www.manegenibbixwoud.nl/lip.jpg
Source
Varattiin myös lennot Suomeen, vähän puskista tuli tuo ja melkein suunnittelematta. Olin kyllä hakenut lomaa syyskuun ekalle viikolle, mutta olin varma ettei sitä myönnetä, ennen kuin ovat päättäneet että jatketaanko työsopimusta vai ei. Työsopimuksesta keskustellaan virallisesti vasta elokuun ekalla viikolla, mutta loma tuli. Joten vähän riskillä lähdetään nyt reissuun, kun voi olla että ei sitten kuitenkaan ole töitä ja viimeisetkin pennoset kuluu lomalla. Mutta sen näkee sitten. Ja on ihana päästä Suomeen :) Syömään suomalaisia ruokia, uimaan ja saunaan, näkemään ystäviä ja sukulaisia! Lennot oli myös yllättävän halvat. Amsterdam-Tampere-Amsterdam 199 euroa per nenä. Ei olla aiemmin lennetty Tampereelle, mutta sukulaiset on todenneet sen hyväksi vaihtoehdoksi ja Justin totesi, että hän ei kyllä enää kituuta sitä kamalaa bussimatkaa :D Kieltämättä ne Paunun Express-vuorot ei olleet kauheaa herkkua. Turhan tutuiksi tulivat vuosien varrella.

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/8/8d/Kolin_finland.jpg
Source
Vaikka mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut (paitsi että aurinko paistaa ja on lämmintä!), niin on ollut jotenkin rennompi ja parempi fiilis. Pitäis aina muistaa, ettei ne asiat ainakaan stressaamalla miksikään muutu. Tai sitten tämän vanhenemisen myötä, musta tulee pikkuhiljaa seesteisempi, rauhallisempi ja sopuisampi :D

http://tax-planning.nl/wp-content/uploads/lekker-fietsen.jpeg
Source

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

26 vuotta!

Täytin eilen 26 vuotta. Vieläkään olo ei tunnu kauhean aikuiselta :) Tosin nämä työrintamalla jatkuvat haasteet vanhentavat vuosia ja olokaan ei kauhean koululaiselta tunnu, kun miettii että mistä löytäisi sen superhuipputyöpaikan. Aiheesta joskus lisää, koska nyt on paljon kivempia uutisia.

Nimittäin 26 vuoden aikana on tapahtunut tottakai paljon, mutta nyt pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni tekemään jotain mistä olen aina haaveillut.
Toki olen aikaisemmin istunut hevosen selässä ja köpötellytkin ehkä muutamia tunteja, mutta ikinä aikaisemmin en ole päässyt oikeille ratsastustunneille ratsastuskouluun. Mutta niinpä vain Justin tempaisi ja keksi mielettömän lahjan..

http://www.harjunopk.fi/folders/Images/Banneri_ratsastustunti.jpg
Source
Perinteisten (hyvin kauniit kylläkin!) korvakorujen lisäksi sain nimittäin lahjaksi 5 x ryhmäratsastustunnin. Olin (ja edelleenkin!) ehkä enemmän kuin innoissani :) Täällä meilläpäin kun noita hevosia on joka paikassa ja ratsastuskoulujakin joka kulmalla, niin ainainen haave ei ole päässyt täällä hautautumaan. Pikemminkin päinvastoin. Ja nyt ilokseni totesin, että ratsastustunnit ovat täällä huomattavasti halvempaa lystiä kuin Suomessa.

http://www.ratsastus.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/ratsastajainliitto/embeds/ratsastajainliittowwwstructure/1b6fd2a6a91ad9f5a160a462b4cabe15052e0f00.jpg
Source
 Joten jos tykkään tuosta tallista ja ratsastaminen alkaa sujua, niin ehkä vihdoinkin löydän itselleni mukavan harrastuksen! Lienee tarpeetonta mainita, että kävin tänään jo erikoisliikkeessä katselemassa ja ostamassa kengät. Lyhytvartiset kumisaapasmaiset jalkineet tosin, joten jos ei ratsastus olekaan niin jees, niin onpahan hyvät puutarhakengät ;) Sovittelin myös housuja, mutta totesin, että järki käteen ja vasta parin kerran jälkeen uudestaan kauppaan, jos siltä tuntuu.

http://www.ratsutalli.info/files/2213/1679/9046/etusivukuva.jpg
Source
 Mutta siis jee! Ratsastamaan, hopotihoo! Ja mielenkiintoista opetella ratsastussanastoa hollanniksi..