keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Hollantilaista hammashoitoa

Syksystä asti blogia seuranneet todennäköisesti muistavat vielä, kuinka painiskelin hammasongelmien kanssa ennen muuttoa. Neljästä viisaudenhampaasta vain kaksi saatiin poistettua, vaikka ahkerasti kyllä yrittivät. Kummasti aina vaan joku hampaista oli tulehtunut, jonka takia puudutus ei toiminut ja no way, antaisin poistaa mun hampaita ilman tuntuvaa tainnutusta.

Tänne muuton jälkeen asialistalla olikin sairausvakuutuksen hankinta, hammaslääkäri ja loppujen lopuksi viheliäisten viisaudenhampaiden poisto. Sairausvakuutuksen hankinta sujui helposti ja tämän vuoden vakuutuspakettini korvaa 75% kaikista hampaidenhoitoon liittyvistä kuluista. Ja tämän takia tarkoituksena onkin saada viisaudenhampaat pois päiväjärjestyksestä tämän vuoden aikana, jospa ensi vuonna vakuutusmaksut olisivat vähän pienemmät.

Pääsin Justinin perheen käyttämälle hammaslääkärille asiakkaaksi. Tuttujen kautta asioiden hoitamisessa on selkeästi etunsa. Jos olisin joutunut etsimään itse hammaslääkärin, olisi vastaukseksi todennäköisesti tullut ainakin muutamaan kertaan, että lääkäri ei ota tällä hetkellä uusia potilaita, etsi toinen vastaanotto. Tai niin ainakin Justinin perheelle kävi silloin kun he paluumuuttivat Uudesta-Seelannista.

Hammaslääkärin tarkistus kesti vajaat 5 minuuttia ja toteamuksena oli vain, että juu, poistettavahan nuo on. Kyseinen hammaslääkäri ei kuitenkaan itse poista hampaita, vaan antaa aina lähetteen sairaalaan. Itse saa valita mihin sairaalaan soittaa ja varaa ajan. Suhteellisen ällöä muuten, että hammaslääkäri piti koko ajan kumihanskoja käsissään. Samoilla käsillä kätteli ja sitten ronkki suuta, luonnollisesti vaihtamatta kumihanskoja. Yritän olla ajattelematta sitä liika..

Kuten tiedossa oli, niin alhaalla oikealla kasvava viisaudenhammas on täysin vinossa. Sen poistaminen on ihan prioriteetti, jota en kuitenkaan odota mitenkään innoissani. Saadakseen hampaan pois, ien tarvitsee leikata auki, hammas pilkkoa osiin ja sitten kaivaa ylös. Röntgenkuvat myös kertovat, että hampaan juuret ovat ihan hermokanavan vieressä.. Hammaslääkäri totesi, että suhteellisen haastava poistettava. Jos vahingossa tökkäisevät väärään kohtaan, niin jumalattoman kivun lisäksi seurauksena saattaa olla kasvojen osittain halvaantuminen tilapäisesti (tai pysyvästi, who knows).

Aika sairaalaan on tämän viikon perjantaina. Onko siis ihme, että olen panikoinut asiasta päivittäin jo vajaan viikon ajan? Joka kerta kun avaan suuni, niin ulos tulee jotain sairaalaan liittyvää pakokauhua. Justin on ollut kiitettävän kärsivällinen. Onneksi se tulee mukaan. On ainakin joku, joka ymmärtää mitä puhun. Tuo sairaussanasto hollanniksi kun ei ole ihan samalla tavalla hallussa kuin small talk.

Elimistöni ilmeisesti tekee kaikkensa vastustaakseen perjantaita, sillä ien on jälleen tulehtunut. Tosin sen toisen viisaudenhampaan puolelta, ei sen vinon. Mutta kuitenkin.

Jotenkin kauhistuttavaa on myös se, että ne siellä sairaalassa eivät ole ikinä nähneetkään mua tai mun hampaita aikaisemmin. Justin selitti, että ensin ottavat kuvat ja juttelevat vähän aikaa. Sitten pistävät puudutuspiikit ja hetken päästä rupeavat hommiin. Jotenkin haluaisin, että he valmistautuisivat tilanteeseen enemmän. Pakkohan tän hampaan nyt on jotenkin erikoistilanne olla (ainakin mulle), vai onko näitä kohtalotovereita sairaalan käytävät täynnä? Tosin Justin totesi myös, että voihan olla, että he vain katsovat tilanteen nyt ja toteavat, etteivät pysty sitä leikkaamaan samantien, ja että tarvitaan uusi aika.

En oikein tiedä mitä haluaisin. Että nyt perjantaina hiiteen se hammas ja sitten sitä ei tarvitse enää panikoida. Vai uusi aika parin viikon päähän ja lisää aikaa muuttua hermoraunioksi?

Nukutuksen kyllä haluaisin. Tekisköhän ne sen täällä, kun Suomessa eivät suostuneet? :)

tiistai 29. tammikuuta 2013

Mrrrräyh

Tänään sain sähköpostia sieltä hotellista, että kiitos, mutta et nyt kuitenkaan tällä kertaa päässyt haastattelukierrokselle mukaan. Tiesin sen kyllä (ei ketään kiinnosta odotella jotain informaation hippusta useampaa viikkoa), mutta harmittaa silti. Jotta harmittaisi vielä vähän enemmän, niin totean, että en ole vieläkään kuullut siitä kielikurssista mitään. Anteeksi nyt, mutta tapahtuuko tässä maassa ikinä mitään niinkuin voisi olettaa tapahtuvan?

On raivostuttavaa odottaa jotain tietämättä milloin se odotus loppuu.

Mutta ei se mitään, jatkan sukkien kutomista. Ja otan ehkä lasin punaviiniä.

http://santarosacarpetcleaning.files.wordpress.com/2011/07/is-the-rug-hiding-a-red-wine-stain.jpg
Kuva

lauantai 26. tammikuuta 2013

Sydäntunnustus

Kiitos kaunis Olipa kerran Pariisi -blogin Riinalle tunnustuksesta! <3





Tunnustuksen saa antaa eteenpäin viidelle blogille, jolla on alle 200 lukijaa. Taidan olla nyt aika kurja, enkä jaa tätä eteenpäin, sillä tämä tuntuu nyt pomppaavan esille jokaisesta lukemastani blogista ja juurikin haastoin 11 kysymyksellä suosikkiblogejani :)

Mutta koska olen laiska itse etsimään uusia blogeja luettavaksi, niin pyydänkin, että pistätte kommenttiboksiin linkin esimerkiksi omaan blogiinne tai muuten vaan huippublogiin. Genrellä ei ole niin väliä, luen sujuvasti laidasta laitaan :) Lupaan sitten tehdä suosittelupostauksen, jos uusia suosikkeja ilmestyy joukkoon!

Justin on tänään taas töissä, mutta leipomisen sijaan tyydyin siivoamaan. Kolme tuntia putsaten ja puunaten, illalla sitten Domino's pitsaa. Omnomnom :) Ja jos huomenna taas nostelis painoja! Ainakin se hyvä puoli tässä isossa talossa on, että tilaa riittää. Saa lojua jumppamatot ja käsipainot ihan rauhassa, eikä ole kenenkään tiellä. Hieman erilaista kuin viime vuonna pienessä solukämpässä.

http://ries.typepad.com/.a/6a00d8345194a469e20120a7ca0097970b-800wi
Kuva
 Käsipainojen sijaan taidan kuitenkin jatkaa haaveilua tosta pitsasta.. Niin hyvää (suosittelen kokeilemaan jos mahdollisuus on) ja ainakin meidän pitseriassa suostuvat siihen, että tekevät "puolikkaita" pitsoja eli on mahdollisuus saada kahta eri makua yhteen pitsaan.. Gotta love the variety.

Sain muuten eilen Suomesta paketillisen lankoja, joten jos jollain on idea mitä kivaa voisi tehdä Novitan Puro Batik langasta, ehdotuksia otetaan vastaan :) Haluaisin tehdä siitä pipon, mutta kaipailisin tuolle langalle sopivaa ohjetta.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Nam, porkkanaa!

Viime lauantaina tarvitsin itselleni ajanvietettä, koska Justin oli töissä enkä missään nimessä halunnut siivota koko taloa yksin. Jääkaapissa pussi porkkanoita ja homma selvä. Leipomaan! Mutta kuten 11 kysymyksen haasteessakin totesin, on rasittavaa kun sitä syömistä sitten riittää ja riittää kun tuhoajia on vain kaksi. Päätin siis tehdä levypiirakan sijaan vain muutaman annoksen. Samalla iskulla pääsin testaamaan uutta leipomusmuottia, alelöytö vain 2 eurolla :)

Voitelu pullomargariinilla ja korppujauhot kehiin.
 En muista mistä alkuperäinen resepti on peräisin, mutta käytännössä aineet on aina samat, että tuskin kenenkään tarvitsee vetää copyrighteja kehiin.


Porkkanamuffinssit/-piirakka

4            kananmunaa
4 dl        sokeria
4 dl        porkkanaraastetta
4,5 dl     vehnäjauhoja
3 tl         leivinjauhetta
1 tl         soodaa
4 tl         kanelia
200g      voita

1. Vaahdota munat ja sokeri.
2. Lisää porkkanaraaste.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vuorotellen sulatetun voin kanssa.
4. Paista 200'c noin 15-20 min.

Tuon alkuperäisen ohjeen tein puolikkaana, mutta silti taikinaa tuli enemmän kuin oli tarkoitus. 6 annoksen lisäksi taikinasta riitti myös neljään reilunkokoiseen muffinssivuokaan. Porkkanaraastetta tuli reilusti, käytännössä puolikkaaseen taikinaan riittää yksi iso porkkana tai 1,5 normaalia. Lisäksi lisäsin omaan taikinaani kardemummaa (nam!) ja korvasin osan vehnäjauhoista kaurahiutaleilla. Tavallisen sokerin sijaan käytin fariinisokeria, koska sitä oli sopivasti pussin pohjalla (odottamassa kuivahtamista..).

Kuivat aineet keskenään.

Voi sulaksi mikrossa.

Sokerit ja kananmunat vaahdoksi.

Pehmeä kakkuvaahto on hyvä.

Kohoavat vain vähän uunissa.

Reilusti aineksia :)




Kuorrutus

100g     voita
100g     sulatejuustoa, esim. Philadelphia
250g     tomusokeria
1 tl        vaniljasokeria

1. Vaahdota voi ja sulatejuusto.
2. Lisää sokerit ja vatkaa kuohkeaksi.

Myös kuorrutuksen ohjeen tein puolikkaana, mutta sitä tuli ihan tajuttomasti liikaa. Melkein puolet tais mennä roskiin. Lisäksi sokerin määrä oli mielestäni huima, joten sitäkin vähensin. Makua toin kuorrutukseen lisää raastetulla sitruunankuorella sekä -mehulla. Kuorrutus ei mielestäni muutenkaan ollut erikoisen hyvää, nämä oli tällä kertaa pelkiltään paremman makuisia!

Ylimääräiset muffinssit

Ihana tuo muottipelti!

Jauhottaminen kannatti, tulivat nätisti ulos..

torstai 24. tammikuuta 2013

Vriendin

Vriendin on hollanniksi naispuolinen ystävä. Vriendin on myös hollantilainen naistenlehti, josta taisin mainita aiemmin ainakin täällä. Tilasin itselleni määräaikaisena parin kuukauden ajaksi tämän naistenlehden, joka ilmestyy kerran viikossa tiistaisin eteisemme lattialle. Verrattavissa suomalaisiin kanssasiskoihinsa MeNaisiin tai Annaan. Tykkään lukea kaikenlaisia lehtiä ja Vriendin on tasoltaan "helppo". Justinin vanhemmat lukevat esimerkiksi Lindaa, Libelleä tms. jotka ovat ainakin pikaisen selauksen perusteella vähän laadukkaampia, verrattavissa ehkä Kodin Kuvalehteen tai Apuun? Tuo vertailu on kuitenkin suhteellisen hankalaa, taitaa olla mieltymyskysymys minkälainen lehti on laadukas.

http://www.magworld.nl/sites/magworld.nl/files/imagecache/magworld-right-column/vriendin2012_30.jpg
Kuva
No Vriendin nyt joka tapauksessa on mielestäni helppoa luettavaa ja sen ultimate tarkoituksena on parantaa hollannin kielen taitoani. Kaikkeahan en jokaisesta artikkelista ymmärrä, mutta pääpointti tulee aina selville ja ainakin reenaan lukemista. Ei ollut huonosti sijoitettu 25 euroa (15 numeroa), sillä hyvistä lupauksistani huolimatta, en ole avannut vanhoja hollannin kielen oppikirjoja ja kielikurssi, jolle olen ilmoittautunut, on "myöhässä aikataulusta". Eli kurssi, jonka piti alkaa alunperin tammikuun lopulla ja sitten helmikuun alussa, alkaakin näillä näkymin helmikuun puolenvälin jälkeen...

Tämä taas tarkoittaa sitä, että istun ainakin vajaan kuukauden vielä kotona. On meinaan tullut harvinaisen selväksi, että mahdolliselle työnantajalle on jonkunlainen kynnyskysymys, jos et osaa tarkalleen määritellä koska/miten/milloin meinaat siellä kurssilla istua. Ei auta vaikka kuinka sanoo, että pari kertaa viikossa pari tuntia. Ilman tarkkaa informaatiota, et muuten pääse haastatteluun. Ja koska sitä informaatiota ei sattuneesta syystä (minusta riippumattomasta tietysti) ole, niin ei ole paljon haluja lähettää yhtäkään uutta työhakemusta. Koska vituttaisi entistä enemmän jos tämän kurssihässäkän takia menettäisinkin x määrän kiinnostuneita työnantajia, tämän nykyisen kahden sijaan.

Tarkoitukseni oli kuitenkin kirjoittaa enemmän uudesta naispuolisesta ystävästäni. Koska en omaa kokemusta muista hollannin kielisistä viikkolehdistä, niin on vaikea sanoa, onko sama tilanne kaikkien lehtien kohdalla, mutta.. Vriendin on melkolailla erilainen kuin suomalaiset kanssasisarensa MeNaiset tai Anna.

http://www.maisondequartier.com/balasko/covers/menaiset_7_01_2010.jpg
Kuva
Tätä lukiessa saa melko mielenkiintoisen kuvan hollantilaisista naisista. Tai ainakin siitä, mistä he tykkäävät lukea. Suomessahan naistenlehdissä on yleensä haastateltavina jonkun tason julkkiksia, on kauneus- ja meikkivinkkejä. Ehkä kolumni tai kaksi, mutta nekin yleensä jonkun julkkiksen kirjoittamia. Lisäksi lehdessä on ruokavinkkejä, joku terveys/urheiluosio ja tv-ohjelmat. Kyllä te tiedätte, sitä perussettiä. Harvemmin lehdessä esitellään minkäänlaisia julkisia tunnustuksia/paljastuksia/tiukkaa rehellisyyttä ja faktaa. Paitsi ehkä Seiskassa, mutta sen luokittelen roskalehdeksi, jota en vapaaehtoisesti lue.

Vriendin taas tarjoaa yleensä haastattelun tai kaksi jostain julkisuuden henkilöstä. Sen lisäksi on useampiakin kolumneja (pikaisella laskutoimituksella 5), joiden kirjoittajista vain 2 taitaa olla julkisuuden henkilöitä. Yksi kolumneista käsittelee painonpudotusta melkoisen virkistävästä näkökulmasta, toinen anonyymisti elämästä avioeron ollessa vireillä.. erityistä näissä on se, että kirjoittajat ovat rehellisiä ja avoimia omasta henkilökohtaisesta elämästään. Suomessa kolumnit on yleensä jotain kantaaottavaa liipalaapaa jostain mikä ehkä liippaa omaa elämää, mutta ei kuitenkaan ole sitä.

Lisäksi naispuolinen ystäväni tarjoaa paljon selviytymistarinoita (viimeisimmässä numerossa mm. kuinka äiti antoi tyttärelleen munuaisen diabetessairauden takia, kuinka nainen selviytyi voittajana perheväkivallasta) sekä kannustustarinoita ihmisten hyvyydestä (aina jotain hyväntekeväisyyteen liittyvää). Lehdessä on myös yleensä vähintään kaksi jonkunlaista paljastustarinaa, tässä viimeisimmässä nainen kertoo, kuinka oli harrastanut seksiä vain oman miehensä kanssa ja ilmoitti hänelle, että ennen naimisiinmenoa hänen on pakko kokeilla vierasta (mies tähän suostui ja kokeilun jälkeen menivät naimisiin onnellisina, what?) ja toinen siitä, kuinka hänen miehensä petti häntä, naisen oman siskon kanssa tottakai. Ja joka lehdestä löytyy samantyylisiä juttuja. Joskus aina mietin, että onkohan nämä nyt tositarinoita, vai keksiikö jengi omasta päästään. Todennäköisesti ne on ihan oikeita tosi tarinoita, mutta en vaan ole näihin törmännyt suomalaisia lehtiä lukiessani.

Tottakai Vriendin tarjoaa myös sitä peruskauraa naistenlehdistä, joka numerossa muutosleikkiä ja vaatevinkkejä. Positiivista tosin, että täällä vaatevinkkien kohdalla suositaan halpoja perusvaatteita sekä -liikkeitä, ja vaatteista ilmoitetaan aina hinnat. Tosin hollantilaisten naisten tyyli nyt on periaatteessa erilainen kuin mihin olen tottunut, mutta siitä lisää joskus toiste.

http://static.ticketveiling.nl/images/aanbieding/11079/0/l/jaarabonnement-op-weekblad-vriendin.jpg
Kuva
Pääasiallisesti kuitenkin kantava voima tässä lehdessä tuntuu olevan..
- tavalliset ihmiset
- selviytyminen sairauksista, avioeroista, huonoista sukulaisista/ystävistä/lapsista.. you name it
- syrjähypyt milloin kenenkin kohdalla
- avoimuus ja rehellisyys

Pointtina on kuitenkin, ettei tarinoita kerrota ällösti seiskan tapaan paljastustyyliin, vaan että naiset haluavat itse jakaa tarinansa, koska uskovat niiden auttavan myös muita.

En tiedä tuleeko se tästä esille, mutta joka viikko olen yhtä hämmästynyt ja ihastunut uuteen naispuoliseen ystävääni. Hämmästynyt: siis oikeasti tapahtuuko näitä ihmisille? Ja miten ne viitsii julkisesti puhua näistä, tuoda esille kaikkein häpeällisimmät asiansa? Ihastunut: miten ihmiset voi olla niin positiivisia, vaikka niille on tapahtunut kaikkia kauheuksia?

Ei tekis huonoa Suomessakaan. Ja saan katsoa peiliin omia kulttuurierojani. "En mä vaan kertoisi kaikille ja antais pistää kuvaani lehteen."

http://www.feestartikel.nl/images/senseo%20mok%20liefste%20vriendin-l.jpg
Kuva



tiistai 22. tammikuuta 2013

Magic eleven

Jotain uutta :) Sain Six ribbons -blogin Katjelta haasteen, joka vaikuttaa suhteellisen haastavalta mutta yrittänyttä ei laiteta!

 Haasteen säännöt ovat seuraavat:
- Kerro 11 asiaa itsestäsi
- Vastaa haastajan 11 kysymykseen
- Keksi 11 uutta kysymystä
- Haasta 11 bloggaajaa  (joilla on alle 200 lukijaa)
- Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

11 asiaa minusta:

1. Sain silmälasit suhteellisen nuorena, muistaakseni 10-vuotiaana. En näe kunnolla kauas ja näkö huononee vuosi vuodelta. Tosin tahti on onneksi suhteellisen hidas, oikea silmäni taitaa olla (silmälaseissa) -4.75 ja vasen -4.0. Piilolinssit hankin vasta suhteellisen myöhäisellä iällä, vuonna 2009 eli 22-vuotiaana. En tiedä miksi arastelin niin pitkään piilolinssien hankintaa, nykyään en voisi olla ilman. Piilolinssien kanssa meikkaaminen on helpompaa. Tykkään myös silmälaseistani tällä hetkellä, mutta on kiva saada vaihtelua.



2. En tiedä miksi, mutta kaikki pitempiaikaiset seurustelukumppanini ovat olleet alussa ns. kaukosuhteita. Ensimmäinen poikaystävä asui Helsingissä kun itse asuin Tampereella. Toinen poikaystäväni oli Pietarsaaresta, mutta asui Ylivieskassa. Kolmas oli sitten tämä hollantilainen. Välimatka on siis vain kasvanut ajan myötä ;) Deittailin yhdessä vaiheessa poikia myös Tampereella, mutta jostain syystä niistä ei ikinä tullut mitään.

3. En ole tottunut meikkaamaan kylpyhuoneessa enkä varsinkaan seisten peilin edessä. Meikkaan yleensä aina käsipeilin avulla sängyllä istuen. Jo useamman vuoden ajan, joten tavasta tuntuu olevan mahdoton päästä eroon. Justin valittaa säännöllisesti puuterimurusista lakanoissa.

4. En ole koskaan ollut erityisemmin innostunut urheilusta. Liekö asioilla yhteyttä, mutta en ole myöskään koskaan ollut kovin kilpailuhenkinen tai innostunut tiimissä tekemisestä. Amk-opintojen aikaiset ainaiset ryhmätyöt olivat siis melkoista tuskaa. Tiimityö tuntuu olevan myös kova sana työelämässä, joten en pääse siitä eroon. Pystyn kyllä työskentelemään hyvin tiimissä, mutta tekisin aina mieluummin yksin ja itsenäisesti, jos saisin valita.

5. Haaveilen omasta yrityksestä, mutta sen toimeenpaneminen tuntuu ylivoimaiselta. Lisäksi ideoita on useampia ja liikeidean loppuunhiominen tuntuu ahdistavalta! Silloin joutuisin oikeasti päättämään mitä haluan, haaveilun tasolla kaikki on mahdollista.

6. Rakastan leipomista ja voisin leipoa vaikka joka päivä jotain.. jos vaan joku olisi niitä syömässä! Nyt tunnnen lähinnä syyllisyyttä leipoessani, koska mikään ei ole ikinä terveellistä mutta en myöskään halua heittää ruokaa roskiin. On siis vaan parempi olla leipomatta.

7. Olen melkolailla yksinäinen susi. En ystävysty helposti enkä nopeasti kenenkään kanssa. Ystävyyden syntymiseen tarvitaan se, että joku ihminen tuntuu omalta ja että jutut vaan toimii. Nautin myös siitä, että saan olla rauhassa omissa oloissani. Toisaalta on myös kivaa käydä ulkona leffassa tai syömässä, keilaamassa tai shoppailemassa muutaman ihmisen kanssa. Pidän enemmän parin hengen porukasta kuin suuressa ryhmässä remuamisesta.

8. Oman yrityksen perustamisen lisäksi haaveilen kirjan kirjoittamisesta.

9. Tykkään osasta vaatteistani niin paljon, että tuntuu haaskaukselta käyttää niitä vain kotona ollessa. Kotona hengailen siis rupusissa verkkareissa ja Gina Tricotin topeissa yhdistettynä johonkin pitkähihaiseen. Vaatekaapissa on selkeästi ne paremmat vaatteet, joita voin käyttää sitten kun lähden talosta ulos. Tällä hetkellä monen muun asian lisäksi kotona olemisessa/työttömyydessä harmittaa se, että en oikeastaan pukeudu ollenkaan "normaaleihin" vaatteisiin. Se vaan tuntuu jotenkin haaskaukselta. Miksi käyttää kivoja vaatteita, jos niitä ei näe kukaan ja sitten ne pitää kuitenkin pestä, koska en osaa käyttää samoja vaatteita kahdesti (paitsi farkkuja/hameita). Asiaan kuuluu myös se, että vaihdan yleensä kotiin tullessani verkkarit jalkaan. Ettei ne farkut turhaan kulu :D Aika älytöntä.

10. En rehellisesti sanottuna tiedä, miksi olen hullaantunut kirahveihin tai koska tuo hullaantuminen alkoi. Mitään järkiperäistä selitystä asialle ei ole. Ei ole myöskään mitään järkevää selitystä sille, miksi olen antanut tatuoida jalkaani kirahvin tai miksi kodissamme on jo jokunen määrä erilaisia "kirahviasioita".

11. Haluaisin oppia ratsastamaan, koska haluaisin tehdä rauhallisia metsälenkkejä hevosen kanssa tai ratsastaa meren rannalla. Jostain syystä kehän kiertäminen ei kiinnosta yhtään, vaikka se taitaa kuitenkin olla edellytys kyseisen lajin oppimiselle :)

Katjen kysymykset:

1. Viime vuonna lukemasi kirja? (tai vaihtoehtoisesti suosittele lempikirjaasi)
Luen pääasiassa chick lit -kirjoja. Niitä on hauska lukea, mutta huono puoli on, että ne harvemmin jäävät millään tavalla muistiin tai tekevät sen suurempaa vaikutusta. Kyseisestä lajista tykkääville, voin suositella kirjailijoista esimerkiksi: Sophie Kinsella, Jane Green, Marian Keyes ja Jennifer Weiner. Lukemattomia muitakin tottakai löytyy, mutta ainakin edellämainitut ovat aina hauskoja ja mukaansatempaavia. Tällä hetkellä luen joululahjaksi saamaani E.L. Jamesin Fifty shades of grey -kirjaa, joka on siis sen kuuluisan trilogian ensimmäinen. Voin suositella!

2. Milloin viimeksi nukuit muualla kuin kotona?
Ensimmäinen mieleentuleva vastaus on, että en muista. Ehkä viime toukokuussa, kun nukuttiin Thomasin purjeveneessä. Mutta nyt en kyllä ole ihan varma. Suomessa nukuin viimeksi marraskuussa, mutta silloin se oli vielä koti :) Nyt koti on täällä Hollannissa.

3. Sinulle tärkeä esine?
Kun lähdin au pairiksi Hollantiin sain vanhimman veljeni perheeltä (kummityttöni on perheen ensimmäinen lapsi ja siihen aikaan vielä ainoa) lahjaksi kaulakorun, jossa oli pieni kultainen norsu. Norsut tuovat onnea ja sitä tottakai tarvittiin kun muutin ensimmäistä kertaa ulkomaille. Taisi se myös onnea tuoda, koska sen vuoden tapahtumat kantavat edelleen hedelmää. En ole käyttänyt korua enää pitkään aikaan, mutta se kulkee silti mukana muutosta toiseen.

4. Paras livekonsertti, jossa olet ollut?
Kesällä 2010 olin ensimmäistä kertaa festareilla niin, että yövyin teltassa ja hilluin paikan päällä kaikki 4 päivää. Kyseessä oli Rock Werchter Belgiassa. Sieltä parhaimpana jäi mieleen Pinkin konsertti, mahtava fiilis :) Tosin Pearl Jam festarin päättäjänä oli myös mieleenpainuva ja sitä seurannut ilotulitus.

5. Mstä herkusta et luopuisi?
Suklaa kaikissa muodoissaan on ystävä, josta en voisi ikinä kokonaan luopua. Aika ajoittain voi olla joitain aikoja ilman (mieluummin tietysti ei), mutta kokonaan en voisi luopua.

6. Paras matkustusvinkkisi?
Hah, mahtava kysymys matkailua opiskelleelle. Matkusta aina sellaiseen kohteeseen, josta olet kiinnostunut ja josta itse nautit. Jos se on reppureissaaminen Aasiassa, niin anna palaa, mutta ei tarvitse myöskään tuntea häpeää siitä, että nauttii kunnon hotellista uima-altaineen. Jos viikko Teneriffalla keskitalvella tuo hymyn huulille, niin go for it. Itseäni reppureissaaminen ei houkuttele yhtään, mutta joskus tuntuu, että sen pitäisi olla se ainoa oikea vaihtoehto (muiden mielestä tietysti). Jokainen matkustaa niinkuin itse tykkää. Full stop.

7. Oletko aamu- vai iltaihminen?
Totun melko helposti johonkin rytmiin. Jos herään viikon ajan joka päivä seitsemältä, niin seuraavalla viikolla se ei enää tuota niin suuria vaikeuksia. Silloin myös aamut sujuu. Valoisaan aikaan saan aina enemmän aikaiseksi. Illat tuntuvat lähinnä kuluvan sohvalta käsin. Joten ota tästä nyt sitten selvää.. en ole myöskään mikään iltamyöhään kukkuja :)

8. Arkiruokavinkkisi?
Meillä syödään aina hyvin ja ruoanlaitto kuuluu asiaan, joten en ole varma mitä tällä haetaan. Arkiruokaa = nopeaa ja helppoa?
Yksi meidän nopeimmista ruoista on tuorepasta, yleensä jonkunlaisella juustotäytteellä olevat raviolit. Kaupan kylmäkaapista poimittu pakkaus on sopiva kahdelle hengelle, valmistuu kiehuvassa vedessä 5-6 min. Pastan kiehuessa paistan pekonisuikaleita valkosipuli- ja sipulimurskassa. Vähän jotain mausteita (Italian yrttisekoitus, paprikajauhe, suola ja pippuri) sekaan ja kun pekoni on kypsää, niin joukkoon vielä punainen paprika kuutioina. Tämä "kastike" sekoitetaan pastan joukkoon. Ei kevyin vaihtoehto, mutta maukasta ja nopeaa.

Toinen nopea ja helppo on kurpitsakeitto. Yleensä syksyisin ostetaan muutama kurpitsa, jotka pistetään soseeksi ja pakastimeen. Keittopäivänä otetaan sosepussi aamulla pakastimesta ja annetaan sulaa. Illalla ruoka-aikaan sose lämmitetään kiehuvaksi kattilassa, joukkoon lisätään vettä ja makua saadaan lisäämällä joukkoon laakerinlehti (kannattaa poimia keitosta ennen syömistä), muskottipähkinää, kanaliemijauhetta, suolaa ja pippuria. Keitto viimeistellään ruokakermalla tai ranskankermalla.

9. Paheesi?
Liikaa herkkuja.

10. Milloin olit viimeksi ylpeä itsestäsi?
Kun sain opinnäytetyöstä korkeimman mahdollisen arvosanan ja sen lisäksi vielä stipendin hyvästä menestyksestä opinnoissa. Tottakai tiesin, että arvosanani ovat huippuluokkaa, mutta en ole ikinä kokenut, että ponnistelisin älyttömästi niiden eteen. Olen vain tehnyt sen mitä pitääkin, niin hyvin kuin osaan. Tuntui kuitenkin hyvältä, että sitä arvostettiin :)

11. Mikä olisi kotimaan lisäksi se toinen maa, jossa voisit asua?
Kotimaani on Suomi ja asun tällä hetkellä Hollannissa. Haluaisin kokeilla asumista jossain lämpimässä maassa, Euroopan sisällä ehkä Espanjassa tai Italiassa. Australia houkuttelee tietysti myös...

Uudet kysymykset:
1. Miten päädyit nykyiseen työhösi/opiskelupaikkaasi?
2. Mikä on rohkein asia, jonka olet tehnyt?
3. Mistä haaveilet?
4. Minkälainen on unelmiesi loma?
5. Lempielokuvasi/tv-sarjasi?
6. Jokapäiväinen rutiinisi?
7. Minkälaista ruokaa tarjoaisit vieraillesi?
8. Mitä asiaa häpeät oman kotimaasi kulttuurissa?
9. Asia, jonka haluaisit ostaa, mutta jota et raaski ostaa/ei ole rahaa ostaa?
10. Kerro tarina tatuointisi takaa. Jos sinulla ei ole tatuointia, kerro miksi ei.
11. Mitkä 5 asiaa tulevat mieleesi Hollannista maana?

Haastan:
1. Lindan blogista Onnen tunti
2. Milarcan blogista Meidän Hailuodossa
3. Tarjan blogista Today I
4. Lotan blogista Unagidon
5. Katarinan blogista Lentoemännän vapaapäivä
6. M. Metrossa blogista Maailman metrossa
7. Kupariperhosen blogista One Way of Living
8. S-L:n blogista Oui, je le veux
9. Senja Y:n blogista Puukengät
10. Kristaliinan blogista Puutalobaby
11. Sinut.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Talvi yllätti jälleen Hollannin

Tänne tuli talvi. Ja kaikki on tietysti ihan sekaisin :)

Edes lumi ei paranna meidän puutarhan yleisilmettä
 Justin on tänään Roosendaalissa töissä. Normaalisti matkaan menee 15 minuuttia, tänään 50. Meidän autossa ei ole talvirenkaita, niin kuin ei useimmissa muissakaan autoissa täällä. Liikenne on sekaisin. Jo eilen tuli NS:ltä (paikallinen VR) sähköpostia, että junia kulkee vähemmän ja ihmisten on syytä varautua ruuhkiin. Koska lunta tuli yön aikana odotettua enemmän ja sitä tulee edelleen pyryttämällä, niin voi olettaa, että ruuhkia on hieman oletettua enemmän. Tänään aamulla klo 8.30 kaikilla Hollannin teillä oli yhteensä 1007 km liikenneruuhkaa. Liikenneuutisten mukaan parhaimmissa paikoissa lunta on tullut yli 20cm.

Onneksi ei tartte tyhjentää roskiksia tänään.
Mulle piti tänään tulla ystävä kylään, syömään lounasta ja juoruamaan. Sain jo aamuyhdeksältä viestiä, että ei taida onnistua, koska hän ei uskalla lähteä ajamaan. Matkaa on alle 20km. Mutta toisaalta ymmärrän hyvin, ei itseänikään huvita lähteä edes lähikauppaan, edes kävellen saatikka sitten autolla (joka tosin on Justinilla tällä hetkellä).

Pakkasta on muutama aste, öisin enemmän. Lunta on tullut hiljalleen eilisestä lähtien ja tätä talvikeliä on luvassa tämän viikon loppuun ainakin.

Kauhee lumivalli oven edessä.. misson mun lumilinko?
 Meidän kotikatua on nyt reilun viikon verran laitettu "kuntoon". Koska kyseessä on ollut bouwweg eli siis tie rakennusalueella, niin sille ei ole ikinä laitettu päällystettä ja tie on yhtä kuoppaa kuorma-autojen jäljiltä. Myöskään virallisia parkkipaikkoja ei ole ollut. Työ aloitettiin 7.1. ja kerkesivät viime viikon aikana kaivaa kadun auki, kaivella kuoppia ja täyttää niitä hiekalla. Kuulin myös, että olivat (jälleen) vahingoittaneet jotain vesiputkia tms., koska naapurissa oli ollut vesivahinko.  Normimeinkinä. Perjantaina olivat töissä vain puolipäivää ja eilen joku taisi käydä jotain tekemässä, mutta häipyi aika nopeasti. Tänään ei ole näkynyt ketään. No joo, onhan siellä aika kylmä ja luntakin on ja kaikkee. Eikai sitä nyt kukaan töitä tekis :) Veikkaisin, että tie on valmis toukokuuhun mennessä.

Ei ole kauheasti työmiehiä näkynyt.
 Eilen ei tullut postia ollenkaan ja veikkaan, että ei tule tänäänkään. Ei se oo niin justiinsa tämmösissä ääriolosuhteissa. Lunta ja kaikkee.

Ei ole muuten postimiehen jalanjälkiä.
 Tuntuu hassulta katsoa asioita hieman eri perspektiivistä. Suomessa on ollut lunta nyt reilun kuukauden (?) ja kuulen vaan kaikilta tutuilta, kuinka hiihtävät innoissaan ja elämä rullaa normaalisti. Suomessa pakkanen ja lumi kuuluu talveen, siihen on totuttu ja jokainen osaa varautua. Bussit kulkee, autot on sähkötolpissa ja tiet puhdistetaan joka aamu ennen kukonlaulua. Kaupoissa myydään oikeasti talvivaatteita jokapäiväiseen käyttöön, ne toppatakit eivät ole erikoisvaruste vain hiihtolomia varten niinkuin täällä.

Kuinka moni työskentelee tänään etänä?
 Ja sitten urheana suomalaisena tässä istun 4 seinän sisällä, koska niistä ainoista edes vähän talvikenkiä muistuttavista saappaista hajosi eilen vetoketju. Oh, the irony.

Sparks on samaa mieltä.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Hollantilaiset syntymäpäivät

Ilman minkäänlaista faktatietoa voisin väittää, että syntymäpäivä on merkittävin juhlimisen aihe hollantilaisessa kulttuurissa. Tämä väite perustuu siihen, että..

- Syntymäpäiviä vietetään aina (iästä, sukupuolesta tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta)
- Syntymäpäivänä onnitellaan kaikkia juhlissa mukana olijoita, ei pelkästään siis juhlakalua vaan myös hänen puolisoaan, perhettään, ystäviään jne.
- Hollantilaiset syntymäpäiväjuhlat kulkevat aina tietyn kaavan mukaan

https://www.simplydutch.com/useruploads/images/art/3257/1349812986_Babette%20Harms%20Holland%20Gefeliciteerd%202.jpg
Kuva
Jostain syystä Suomessa (ainakin omassa perhepiirissä) synttäreitä vietetään joka vuosi siihen asti kunnes lapsi täyttää 12, sen jälkeen yleensä juhlitaan vielä 18-vuotissynttäreitä ja sen jälkeen satunnaisesti juhlakalun omien halujen mukaan merkittäviä synttäreitä, kuten pyöreitä tasavuosia. Suomessa syntymäpäivä ei ole mitenkään iso juttu, saattaa mennä vuosia ettei joku juhli syntymäpäiviään ollenkaan ja se on ihan ok. Yleensä synttärisankari saa itse päättää juhliiko ollenkaan ja jos juhlii, niin miten. Ulkopuoliset ei yleensä aseta siihen paineita, paitsi ehkä 50- ja 60-vuotisjuhlien kohdalla. Synttärijuhlat Suomessa eivät noudata minkäänlaista perinteistä kaavaa, jokainen tekee vähän sen mukaan miten itse haluaa. Yleensä odotetaan kyllä ainakin jonkun sortin kakkua ja kahvia, mutta muuten ei ole minkäänlaisia standardeja.

Kaikista näistä edellämainituista syistä siis, olen ollut jokseenkin järkyttynyt näiden kuluneiden vuosien aikana kun minulle on valjennut, kuinka iso  ja merkittävä juttu syntymäpäivä on hollantilaisille.

Täällä ei tule kuuloonkaan sanoa, että en halua minkäänlaisia muistamisia syntymäpäiväni tai että, en halua juhlia ollenkaan. Vähintään lähisuvulle on PAKKO tarjota kahvia ja kakkua. Jo itse syntymä on Hollannissa merkittävä tapahtuma, josta ilmoitetaan kaikille tutuille ja tärkeille ihmisille lähettämällä kortti. Lapsen syntymää juhlistetaan sukupuolesta riippuen syömällä joko vaaleanpunaisia tai vaaleansinisiä muisjes rakeita kuivan korpun eli beschuitin päällä. Näitä tarjotaan tuoreille vanhemmille sairaalassa, kotona vanhemmat tarjoavat näitä vierailijoille ja yleensä vievät lastin myös työpaikoilleen. Lisäksi näitä korppuja anisrakeilla nautitaan myös lapsen syntymäpäivänä. Luonnollisesti. Syntymästä myös ilmoitetaan naapureille koristelemalla talo erilaisin vauvakoristein tai vähintään liimaamalla ikkunaan tarra Hoera een meisje tai Hoera een jongen! Näitä on jatkuvasti näkyvillä ympäri kaupunkia eri talojen pihoilla ja ikkunoissa. Sen tarkempia tietoja syntymään liittyvistä prosedyyreistä ei ole, koska ei ole aiheesta vielä omakohtaista kokemusta.

http://static.zoom.nl/54222CEB793441F201D3A5DFEE4CF760-hoera-een-meisje.jpg
Beschuit met muisjes
http://www.borkitoys.nl/images/productimages/big/Gevelbanner_hoera_een_meisje.jpg
Kuva

Syntymäpäiviä kuitenkin vietetään joka vuosi. Niitä voidaan juhlia joko juhlakalun kotona tai sitten vuokrata joku tila, jos on kyseessä isommat juhlat. Hyvin suosittua on myös pystyttää puutarhakatos partytent pihalle, jotta tilaa on enemmän. Hollantilaiset muutenkin nauttivat ulkoilmassa oleilusta, kelistä riippumatta.

http://www.partytentverhuurhagestein.nl/website_nieuw/components/com_virtuemart/shop_image/product/Partytent_3x3_4d595e9c579ac.jpg
Partytent

Syntymäpäiviä voidaan juhlia joko lähisuvun kesken tai isosti, niin että kutsutaan myös kavereita ja ehkä ihmisiä työpaikaltakin. Kun juhliin mennään, niin ensin onnitellaan synttärisankaria ja hänen puolisoaan. Gefeliciteerd ja kolmea suukkoa poskille. Sen jälkeen kierretään kaikki juhlissa olijat, kätellään, sanotaan gefeliciteerd ja suukotellaan. Jos ei tunne ihmistä etukäteen, suukottelemisen voi jättää väliin ja sanoa oman nimensä. Tästä tavasta voidaan poiketa vain jos kyseessä on isot juhlat, joista suurinta osaa ihmisistä ei tunne. Silloin onnitellaan ja suukotellaan vain sukulaiset ja ne ihmiset, jotka tuntee entuudestaan.

Nyt (melkein 4 vuoden jälkeen) näihin tapoihin on jo pikkuhiljaa tottunut, mutta muistan kuinka alkuvaiheessa en ensin tiennyt yhtään mitä on tarkoitus tehdä ja sen jälkeen kun tajusin, rupesin kammoamaan kyseisiä rituaaleja yli kaiken. On niin epäsuomalaista suukotella ja halailla puolituntemattomia ihmisiä. Onneksi nyt on jo tavat hallussa ja kun pikkuhiljaa oppii tuntemaan ihmisiä paremmin ja tunnistaa kasvoja (myös niitä tuntemattomampia), niin se ei enää tunnu niin pahalle.

Jos kyseessä on juhlat lähisuvun kesken, niin yleensä istutaan ringissä, jolloin kaikki pystyvät juttelemaan kasvotusten. Yleensä jo valmiina olevan istuinryhmän (sohva, nojatuolit, yms) ympärille kootaan jakkaroita ja tuoleja, jotta kaikki mahtuvat mukaan. Keskellä on pöytä, johon hostin eli synttärisankarin on helppo tuoda naposteltavaa ja kaikki voivat laskea lasinsa.
Jos kyseessä on isot juhlat, niin juhlapaikalla on yleensä korkeita pöytiä mutta ei tuoleja. Tai jos tuoleja on, niin ne on varattu vanhemmille ihmisille ja muut seisovat korkeiden pöytien ympärillä.

Syntymäpäiviin kuuluu, että aina ensin tarjoillaan kahvia tai teetä ja kakkua. Appeltaart eli omenapiirakka on hollantilaisten ikisuosikki, joten se on usein vaihtoehtona. Tosin kakun suhteen ei ole tiettyä etikettiä, joten periaatteessa voi tarjota mitä tahansa makeaa, joka sopii kahvin kanssa. Kun vieras on juonut kuppinsa ja syönyt kakkunsa, kysytään häneltä mitä hän haluaisi juoda. Vaihtoehtoina on aina olut, puna- tai valkoviini tai limsa. Vieraat saattavat saapua eri aikoihin, mutta aina tarjotaan ensin kakkua kahvin kanssa ja sen jälkeen muuta juotavaa.

http://www.rickdebruin.nl/wp-content/uploads/2012/09/appeltaart.jpg
Appeltaart

Mummon 77v. synttärikakku joululta 2012

Myöhemmin tarjoillaan hapjes eli erilaisia suolaisia syötäviä. Yleensä pieniä kulhoja, joita viedään ihmisryhmien luokse. Pienissä juhlissa helppoa, koska kaikki istuvat ringissä.. Tarjolla on esimerkiksi suolatikkuja, sipsejä, pähkinöitä, mutta usein myös juustokuutioita tai makkaran palasia.

http://community.ebay.nl/servlet/JiveServlet/download/29-1900001605-2000020727-2000000617/hapjes.jpg
Kuva

Jos kyseessä on isot juhlat (60-v.) yleensä voi olettaa, että paikalla tarjoillaan myös ruokaa. Kukaan harvoin kokkaa itse, vaan catering-palvelu tuo ruoan paikalle. Vaihtoehtoina usein kiinalaistyyppistä sapuskaa, bbq (kesällä) tai muuta. Kertaakaan en ole vielä törmännyt salaattipöytään, joka olisi Suomessa aika tyypillinen. Mutta kuten todettu, hollantilaiset ei kauheasti perusta terveellisestä ruoasta. Eilisissä 60v. juhlissa tarjoilu oli poikkeuksellisen runsas ja monipuolinen, muutaman lämpimän vaihtoehdon lisäksi oli myös täytettyjä kananmunia, lohiwrappeja, pieniä kolmioleipiä yms.
Jos juhlissa ei tarjoilla lämmintä ruokaa, niin vaihtoehtona saattaa olla, että myöhemmin illalla/yöllä tarjoillaan friteerattuja snackseja. Esim. bitterballen tai kananugetteja.

http://www.elleninamerika.com/wp-content/uploads/2011/01/bitterballen.jpg
Bitterballen

Jotta juhlat olisivat syntymäpäiväsankarille mahdollisimman haastavat ja työläät, niin hollantilaisissa juhlissa ei tunneta sellaista käsitettä kuin noutopöytä tai itsepalvelu. Poikkeuksena tietysti jos tarjoillaan lämmintä ruokaa buffetista.
Mutta varsinkin näissä pienemmissä lähisuvun kesken vietetyissä juhlissa on tapana, että syntymäpäiväsankari eli host puolisoineen tuo henkilökohtaisesti jokaiselle vieraalle ensin kakkupalan kahveineen. Sen jälkeen host kysyy jokaiselta mitä he haluavat juoda ja kiikuttaa sitten lasin nenän eteen. Luonnollisesti aina kun lasi tyhjenee, niin host hakee siihen täydennystä, ei vieras itse. Host huolehtii myös hapjeskulhojen täyttämisestä ja niiden tasaisesta jakamisesta vieraiden kesken. Tottakai useimmiten juhlakalun perhe tai lähimmät ystävät auttavat vieraiden kestitsemisessä. Muistan meidän omista tupaantuliaisista/yhteissynttäreistä viime kesältä, kuinka lähes kaikki tarjosivat apuaan tarjottavien suhteen. Vieraanvaraisuus on siis aivan toisenlaista kuin Suomessa.

Syntymäpäiväjuhlissa niin kuin missä tahansa muissakin juhlissa, jos kutsut ihmisiä vieraaksesi, niin tarjoat syömisen lisäksi kaikki juomat talon puolesta. Suomessa on tyypillistä, varsinkin nuorten kesken, että jokainen tuo omat juomat. Täällä sellaista käsitettä ei tunneta, joten joka vuotisten syntymäpäiväjuhlien järjestäminen on myös taloudellisesti iso satsaus.

Lahjat ei hollantilaisissa syntymäpäiväjuhlissa näyttele suurtakaan osaa. Yleensä juhlakalun toiveita ei kysytä etukäteen tai hän toivoo vain lahjakorttia/rahaa. Onkin tyypillistä, että syntymäpäiväsankari saa jokaiselta kortin, jonka välissä on vähän rahaa. Summa harvoin on enempää kuin 10 euroa. Lahjoja ei myöskään laiteta suuremmin näytille juhlissa, vaan juhlakalu ottaa ne vastaan ja sen jälkeen laittaa omaan jemmaansa. Toki poikkeuksiakin on, esimerkiksi jos juhlitaan 60-vuotissynttäreitä tai "montaa asiaa kerralla" niinkuin meidän juhlissa viime kesänä, niin lahjat on suureellisempia ja osa vieraista panostaa aina enemmän kuin toiset.

En tiedä, muistinko vieläkään kertoa kaikkea tai osasinko kuvata oikein sitä, kuinka syntymäpäivät on tärkeitä hollantilaisessa kulttuurissa. Mutta hauska kulttuuriero ainakin! Tai siis hauska heti sitten kun on toipunut alkujärkytyksestä :) Nyt siihen on jo melkolailla tottunut ja kieltämättä on hauskaa, että pitkin vuotta on eri juhlia, joissa tapaa ihmisiä.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Suomalaiset Hollannissa

Täällä on joku ihmeellinen valoilmiö taivaalla. Aurinko. Ei ole hetkeen näkynyt. Uskomatonta, kuinka hyvän fiiliksen auringonpaiste saa aikaan verrattuna siihen, jos viikkotolkulla on harmaata ja sataa tihuuttaa. Olis varmaan kannattanut harkita vielä kertaalleen ennen kuin päätyi Hollantiin. Joku Italia tai Espanja olisi voinut olla parempi vaihtoehto :)

En kuitenkaan ole ainoa, joka on päätynyt tänne. Lähes päivittäin ihmettelen sitä, kuinka paljon suomalaisia oikeasti on Hollannissa. Ja ainakin Facebookin ryhmästä "Suomalaiset Hollannissa" päätellen, meitä suomalaisia muuttaa Hollantiin jatkuvasti lisää. Ryhmässä on tällä hetkellä 457 jäsentä ja uusia jäseniä tulee viikottain. Eivätkä varmasti kaikki Hollannissa asuvat suomalaiset ole ryhmässä.

Olisi hauska tietää, että mikä meitä tähän maahan ajaa.
Se ei ole ainakaan:
- kaunis kieli, jota on helppo oppia
- kaunis ja rikas luonto
- huumaava ruokakulttuuri
- hyvä sää (tosin parempi kuin Suomessa, jos ei satu rakastamaan lunta ja pakkasta)
- avoimet ja ihastuttavat ihmiset

Hollannin kieli ei ole mitenkään kaunista kuunneltavaa, mutta enpä sanoisi samaa myöskään suomesta. Ranska, italia ja espanja on paljon miellyttävämpiä kuunnella vaikka sanaakaan ei ymmärtäisi.

Suomen luonto hakkaa Hollannin mennen tullen. Usein kun ihmiset kysyvät millaista Hollannissa on, sanon, että koko maa on pelkkää moottoritietä. Ei tietenkään kokonaan mutta näin pienen maan mittakaavassa liikenne on aika isossa osassa. Ja sen kyllä huomaa negatiivisessa mielessä tuolla tiellä kulkiessa. Tosin Hollannin puolustukseksi on sanottava, että pyöräily on täällä paljon helpomaa kuin Suomessa. Pyöräilyreitit on suunniteltu niin, että periaatteessa joka paikkaan pääsee pyörällä ja lättänän maan vuoksi pyöräily on paljon leppoisampaa :)

http://farm4.static.flickr.com/3143/2400657245_c7519c708d_o.jpg
Kuva

Hollannin ruokakulttuuri on täysin mitäänsanomatonta. Ruoan takia tänne ei kannata muuttaa eikä oikeastaan matkustaakaan. Perinteistä hollantilaista ruokaa kun on kaikenlaiset friteeratut snacksit, ranskalaiset majoneesilla, stamppot (perunamuusia, johon tungetaan joukkoon erilaisia kasviksia (kaalia/porkkanaa/palsternakkaa) ja makkaraa/pekonia) tai pannukakkuja, jotka syödään siirapilla ja tomusokerilla. Lekker eten hé.

http://img.photobucket.com/albums/v493/jaartal/web-log/P3090045-1.jpg
Stamppot

Tiedän, että Hollannissa on paljon au paireja. Joukossa varmasti myös suomalaisia, vaikka MOL ei enää au pair ilmoituksia hyväksykään. Sitä kautta itsekin tulin alunperin Hollantiin.

Varmasti osa muuttaa myös työn perässä, joko firman kutsumana tai niin, että omalla firmalla on täällä paremmat mahdollisuudet kuin Suomessa.

Muutamat tulevat opiskelemaan. Aika moni varmasti vaihto-opiskelijana, itsekin sen tehneenä, mutta kenties myös suorittamaan koko tutkinnon. Kuulemani mukaan halvempaa kuin Saksassa ja helppoa tietysti jos on rahaa. Kouluun kuin kouluun pääsee periaatteessa sisälle rahalla, varsinaisia pääsykokeita ei ole niin kuin Suomessa. En tiedä opetuksen laadusta muuten kuin siinä koulussa missä itse opiskelin, mutta sen perusteella opetus on laadukkaampaa kuin Suomessa. Ehkä rahalla saa parempia opettajia tai ehkä opiskelijat vaativat enemmän rahoilleen vastinetta? Suomessa vaatiminen ei kauhean helposti onnistu, koska resurssit on aina vähän mitä sattuu.

Muistan joskus tuolla Facebookin ryhmässä lukeneeni keskustelun ihmisten syistä tulla Hollantiin. Useimmilla syynä kuitenkin oli rakkaus, tyttö- tai poikaystävä. Todella monet on löytäneet onnen Hollannista. En tiedä tekevätkö suomalaiset ja hollantilaiset onnistuneen yhdistelmän, täydentävät kenties toisiaan ominaisuuksillaan vai onko kyse vaan siitä, että kun löytää itselleen sopivan ihmisen, niin sen suhteen eteen haluaa tehdä kaikkensa. Jopa muuttaa toiseen maahan.

Love is not about who you live with, it's about who you can't live without.

http://4.bp.blogspot.com/-UbU81UPEY2A/UACpmAgqKlI/AAAAAAAAC1Q/hIuUXeGh3Co/s1600/sugarfresh.jpg
Kuva

torstai 10. tammikuuta 2013

Oi miksi, oi miksi tää on näin vaikeaa!

Soitettiin kouluun maanantaina ja he lupasivat sieltä lähettää postitse esitteen sekä ilmoittautumislomakkeen. Koulu sijaitsee viereisessä kaupungissa. Miksi, oi miksi, posti ei tänäänkään tuonut mitään? Pitäis varmaan hakea postille töihin, ne ilmeisesti tarvis henkilökuntaa.

Ah, hollantilainen posti.

Mäkkäristä sain heti eilen sähköpostia. He haluavat tietää tarkalleen minä päivänä/päivinä olen kurssilla ja minä päivinä voin olla töissä. He haluavat myös tietää tarkalleen kurssin kellonajat. Ja nämä tiedot he haluavat ennen kuin haluavat tavata työhaastattelun merkeissä. Tänään laitoin Mäkkärille saman selityksen, että en tiedä käytännössä kurssistani vielä yhtään mitään, koska mitään infoa ei vielä ole, mutta että se on todennäköisesti yhtenä tai kahtena päivänä viikossa, ja muina päivinä voin sitten ilomielin paistaa hampurilaisia. Ja edelleen sama vastaus: "Ota selvää, ilmoita meille, sitten voidaan sopia haastattelusta".

Ymmärränköhän mä nyt tämän ihan väärin, jos oletan, että ne haluaa palkata mut jos ne kurssiajat ei mene päällekkäin just niiden aikojen kanssa, kun ne haluais mun olevan töissä? Jostain syystä en vaan ymmärrä, miks tää on näin hankalaa? Jos ne harkitsee palkkaavansa mut, niin eikö nyt kannattais vaan pyytää haastatteluun. Ja Suomessa yleensä tämmösistä asioista selvitään sopimalla ja ilmoittamalla, että muuten kaikki vuorot sopii, mutta hei, tuona päivänä tohon aikaan en voi olla duunissa. Justin sanoi, että ne haluaa tietää kaikki etukäteen, jotta voivat miettiä sopimuksen valmiiksi ja iskeä nenän eteen haastattelussa. Oh well, we will see.

Ah, hollantilaiset.

Myös anoppi aiheuttaa taas päänsärkyä. Ymmärrän, että haluaa auttaa, mutta kukakohan sille kertoisi, että liika yrittäminen ja asioihin puuttuminen on enemmän nenille hyppimistä kuin auttamista. Joku voisi myös hienosti sille vihjaista, että ihan kaikki sen loistavanmahtavanupeat ideat ei ehkä ole niin toimivia kuin se kuvittelee.

Ah, hollantilainen anoppi.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Toivoa täynnä

Jaksan edelleen ihmetellä sitä kuinka nopeasti päivät kuluvat ilman mitään "oikeaa" tekemistä. No siis, onhan työnhaku ja kodin siisteyden ylläpito ihan oikeaa tekemistä.. kukaan ei vaan maksa siitä. Ja tottakai osa päivästäni kuluu edelleen Facebookin tuijottamiseen, villasukkien kutomiseen ja kaikkeen muuhun epämääräiseen kotoiluun. Mutta olen kunnostautunut ainakin yhden uuden vuoden lupaukseni saralla, pyöräilyä on meinaan tullut harrastettua nyt joka päivä säiden suosiossa! Paitsi ei tänään kun satoi liikaa vettä :) You get my point. Yritys on kuitenkin kova!

Tuntuu, että jotain edistystä kuitenkin (kenties toivottavasti ehkä) tapahtuu.. sillä surullisenkuuluisa hollantilainen puhelinliittymä on vihdoinkin omissa nimissäni. Kerron sen tarinan joskus, mutta nyt olen tyytyväinen, että omistan hollantilaisen kännykkänumeron, joten en näytä enää totaaliselta urpolta, jolla on vain kotinumero CV:ssään. Jee! Tekstailutkin onnistuu jo sujuvasti (joskin qwerty-näppäimistö vaatii vielä totuttelemista - mutta pidän siitä paljon enemmän kuin vanhasta Samsungin kosketusnäytöstäni) ja netti toimii ainakin kotona wlanin voimalla. En tiedä vieläkään toimiiko netti kodin ulkopuolella puhelinliittymän kautta niinkuin sen olisi tarkoitus toimia. Pitää muistaa testata sitten kun olen joskus kodin wlanin ulottumattomissa.

Laitoin maanantaina neljään lähialueen hotelliin avoimen työhakemuksen. Yhdestä tuli samantien vastaus, että kiitos mutta ei kiitos. Kolmesta muuta ei ole yllättäen kuulunut mitään.

Laitoin eilen Mäkkäriin työhakemuksen ja tänään sain sähköpostilla lomakkeen takaisin, jossa kyselivät lisäinfoa. Ensimmäisen positiivinen merkki siis. Eivät ainakaan heti tyrmänneet.
98 % olisin mielettömän iloinen, jos saisin töitä ja vaan se pieni 2 % itkisi sisäisesti, että aika monen kouluvuoden jälkeen menen töihin McDonaldsiin.
Mutta JOS saan töitä, niin ainakin saan palkkaa, joka taas edesauttaa siinä, että voin jatkaa asumistani tässä maassa rakastamani ukkelin kanssa ja siinä sivussa jatkaa sen täydellisen työpaikan metsästystä. 

Olis kyllä tosi kiva saada töitä. Joten nyt sormet ja varpaat ristiin, että musta tulee uusi onnellinen jäsen iloiseen Mäkkäriperheeseen. Jos ne vaikka soittais huomenna ja haluais nähdä mut? Taidan olla ihan vähän liian iloinen ja toiveikas siitä, että en heti saanut tyrmäyskirjettä.

Viime viikolla (muistaakseni perjantaina) ahkera googlettelu tuotti myös toisen tuloksen, jota vien nyt eteenpäin. Löysin nimittäin koulun, jossa voin opiskella lisää hollantia. Justin soitti puolestani sinne eilen ja he lupasivat lähettää esitteen, jonka mukana tulee ilmoittautumislomake. Sen jälkeen pääsen tasotesteihin (!) ja opetus alkaa (toivottavasti) tammikuun lopussa tai helmikuun alussa. Mutta koska kaikki yksityiskohdat on vielä pimennossa (tulispa edes se esite huomenna postissa!), niin jätän tämän tähän. Kerron sitten lisää kun tiedän :)

http://sphotos-a.xx.fbcdn.net/hphotos-snc6/c0.0.403.403/p403x403/284873_493208477389070_1672246782_n.jpg
Kuva


perjantai 4. tammikuuta 2013

Hollannin kielen opiskelu

Yksi asia, joka jäi eilen mainitsematta uuden vuoden lupausten listalta.. hollannin kielen opiskelu tulevan vuoden aikana.

En osaa tarkkaan määritellä mikä on se taso, jolla tällä hetkellä olen. Pitäisi varmaan mennä tasotestiin ja valita sen mukaan sitten joku kurssi. Ongelmana on lähinnä, että kaikki hyvätasoiset kurssit/opettajat maksaa melko paljon. Ja nyt kun ei ole työtä, niin aikaa kyllä olisi opiskella, mutta ei rahaa irrottaa montaa sataa euroa opiskeluun.

Ensimmäisen kerran opiskelin hollantia vuonna 2008 Naardenin volksuniversiteitissa eli kansalaisopistossa. Kyseessä oli aloittelijoille tarkoitettu kurssi ja samalla kurssilla oli myös paljon muita au paireja. Jaksoin muistaakseni käydä siellä muutaman kuukauden ennen kuin totesin ettei siitä oikeasti ole mitään hyötyä. Ongelmana kansalaisopistoissa on, että opettajat ovat hollanninkielisiä opettajia, jotka eivät ole useimmiten tottuneet opettamaan ulkomaalaisia. On mahdotonta oppia "hauki on kala" -menetelmällä jos ei ymmärrä. Kansalaisopistojen ryhmissä on myös ongelmana ryhmien suuruus ja se, että ihmiset oppivat asiat eri tahtiin. Myös opiskelutahti on oikeaan oppimiseen liian hidasta, kerran viikossa 1,5-2h kerrallaan. Opoimista ei myöskään edistänyt se, että olin au pairina suomalaisille lapsille, joiden kielitaitoa piti pitää yllä puhumalla suomea.

http://carriere.blog.nl/files/2010/02/Nederlands-leren.gif
Kuva
 Vuonna 2009 opiskelin kieltä itsenäisesti. Opettelemalla sanoja, verbien taivutuksia yms. netistä sekä vanhasta oppikirjasta, jonka sain lainaan Justinin sedältä. Syksyllä 2009 tapasin kerran viikossa hollantilaisen pojan kanssa, joka oli yliopistossa vaihto-opiskelijana. Hän opetti minulle hollantia ja minä hänelle suomea. Totesin, että en osaa opettaa kellekään kieltä. Voin vain sanoa mikä on oikein tai väärin, mutta en osaa selittää miksi. En itsekään saanut tuosta "opetuksesta" kauheasti irti, koska ei ollut minkäänlaisia selkeitä raameja minkä mukaan opiskella.

Keväästä 2010 syksyyn 2011 asuin Hollannissa ja kieli tavallaan tarttui jo olemassa olevaan pohjaan. Syksyllä 2010 menin uudestaan kansalaisopistoon, tällä kertaa Bredan volksuniversiteitiin. Menin uudestaan alkeiskurssille, joka oli virhe. Muutaman vuoden aikana kieli oli jo tarttunut sen verran, että oli mielettömän turhauttavaa istua ja kuunnella kun muut opettelevat sanomaan nimeään hollanniksi. Periaatteessa se, mihin tarvitsisin opetusta alkeista lähtien on kielioppi ja kirjoittaminen, mutta siihen ei yleensä juurikaan panosteta kansalaisopistojen alkeiskursseilla. Enemmänkin kielen käyttämiseen arjessa ja vähän itsestä kertomiseen, jonka hallitsen jo sujuvasti. Silloin ei valitettavasti ollut mahdollisuutta siirtyä opiskelemaan kieltä 2.tason kurssille, koska kaikki kurssit olivat täynnä. Lopetin siis kesken.

Keväällä 2011 sain puutteellisella kielitaidollani töitä Bredan Ikeasta. Silloin oli pakko puhua hollantia ja yrittää saada itsensä ymmärretyksi. Useimmat työkavereista eivät millään tavalla huomioineet sitä, että olen ulkomaalainen. Tavallaan tietysti erittäin hyvä asia, mutta kyllä olisi muutaman kerran tehnyt mieli sanoa, että en muuten ymmärtänyt kuin sanan sieltä ja toisen täältä.

Kieli kyllä tarttuu kun se on jatkuvasti läsnä omassa arjessa ja elinympäristössä. Puhun melko sujuvasti jo ja pärjään tavallisissa tilanteissa. Justinin kanssa puhutaan puoliksi englantia ja puoliksi hollantia, useimmiten aikamoista sekametelisoppaa siis. Mutta ollaan totuttu siihen ja se tulee luontevasti. Useimmitenhan sanotaan, että kahden kielen rinnakkain ja sekaisin käyttäminen ei ole hyväksi, koska taidot molemmissa tulee vajavaisiksi. Todennäköisesti totta, mutta on vaikeaa päästää irti tavasta, jolla on tottunut kommunikoimaan.

http://opendenderleeuw.files.wordpress.com/2010/04/zak-nederlands-leren.jpg
Kuva
 Eniten ongelmia on kieliopissa ja kirjoittamisessa. Puhuminen ja lukeminen sujuu paremmin. Myös sanavarastoa pitäisi laajentaa jatkuvasti. Huomasin sen hyvin kun kirjoitin eilen avointa työhakemusta ja CV:tä. Oma sanavarasto on edelleen hyvin suppea, joten kieli ei ole millään tavalla rikasta. Sain hyvää palautetta ja korjatun version hakemuksestani yhdeltä tutulta, nyt on ehkä jotain mahdollisuuksia että hakemus edes luetaan, eikä heitetä suoraan roskiin :)

Tilasin itselleni pariksi kuukaudeksi hollanninkielisen naisten viikkolehden, nimeltä Vriendin. Tyyliltään samaa kuin Anna tai Menaiset. Olen ostanut muutamia irtonumeroita ja uskon, että lukemisesta ei ainakaan voi olla haittaa kielen oppimiselle.Vielä kun saisi itsestään niin paljon irti, että kirjoittaisi jokaisen tuntemattoman sanan ylös ja kääntäisi sen.. sanavarasto karttuisi ehkä vielä nopeampaa :)

Lisävaihtoehto, jolla kieltä voisi myös ruveta harjoittamaan lisää, on palata vanhojen oppikirjojen äärelle. Edelleen on tallessa hollannin alkeiskurssin kirjat, joista olen oikeasti opiskellut vain muutaman ensimmäisen kappaleen. Pitää siis ottaa niskasta kiinni ja tehdä päiväjärjestys, johon kuuluu joka päivä muutama tunti hollannin opiskelua. Jos saisin nuo kirjat kahlattua läpi, niin voisi harkita seuraavan tason kirjojen hankkimista. Jos jollain on ylimääräisiä, niin otan mielihyvin vastaan ;)

http://www.bahasabelanda.com/wp-content/themes/wp-rs14shit/images/slide3.gif
Kuva
Paras vaihtoehto olisi tietysti sinne oikealle kurssille meneminen, pitää varmaan yrittää löytää jotain vaihtoehtoja ja katsoa paljonko sellainen maksaisi. Justinin äiti saattaisi jopa lainata rahat, jos löytyisi sopiva kurssi. Anne yrittää kyllä kaikin tavoin auttaa kielen oppimisessa ja työpaikan löytämisessä, mutta useimmiten hössääminen on sitä luokkaa, että en meinaa jaksaa. Joskus liika yrittäminenkin on pahasta. Tai sitten vaan suomalainen juntturaluonne haraa vastaan ;)

Mutta tuskin kukaan voi kieltää kielen oppimisen tärkeyttä. Jos tässä maassa haluaa asua ja löytää töitä, ylipäätänsä pärjätä arjessa, niin kielen oppimisesta on apua. Varsinkin kun en asu suuressa kaupungissa, jossa ulkomaalaisia on paljon enemmän. Amsterdamissa, Rotterdamissa tai Haagissa kukaan ei ihmettele, jos ei puhu hollantia. Jopa Breda on kansainvälisempi kuin Etten-Leur, siellä on totuttu kansainvälisiin opiskelijoihin ja koska monissa paikoissa on opiskelijoita töissä, niin palveluakin on helppo saada englanniksi. Tässä pienessä kyläpahaisessa taas ei olla niin totuttu ulkomaalaisiin.

 Muistan alkuaikoina, jolloin en itse vielä puhunut juurikaan hollantia, kuinka kaikki katsoivat lähinnä kieroon kun sanoin, että en osaa kieltä. Myöskään Justinin sukulaisten ei ollut sitä helppo niellä, vaikka suvussa on muillakin ulkomaalaisia puolisoita. Justinin sedän (ex)poikaystävä on Kiinasta ja Justinin serkun kihlattu Brasiliasta. Tottakai myös he ovat opiskelleet hollannin kielen. Nykyään saan sukulaisilta jo positiivista palautetta siitä, kuinka olen oppinut melko nopeasti puhumaan hollantia.

Hyvää viikonloppua! Fijne weekend!


torstai 3. tammikuuta 2013

Uuden vuoden jutut

Uusi vuosi vaihtui jälleen hollantilaisten käytöstä ihmetellessä ja vannoin taas kerran, että ens kerralla keksin jonkun hyvän syyn, jolla voin jättää nämä samaiset pippalot väliin.

Illan aikana mm.
- pelattiin sanaselityspeliä ja ihmettelivät miksi se ei ole minusta hauskaa/miksi en osallistu
- sain kuulla, että olen liian syrjäänvetäytyvä kun en vain tunge heidän väliinsä ja yritä osallistua keskusteluun
- erään täysin tuntemattoman naisen mielestä minun ja Justinin kuuluisi puhua aina keskenämme hollantia, koska "ethän sä muuten opi"
- kysyttiin, että olenko nyt hollantilainen.. totesin, että olen edelleen suomalainen vaikka asunkin nyt pysyvästi Hollannissa
- Lapin sanottiin olevan kylmin maa maailmassa :D (ei tullut mieleenikään korjata että Lapland ei kyllä ole land)

Parasta on tietysti se, että "sun pitää kertoa meille, miten me voidaan tehdä sun olo kotoisammaksi mutta kyllä sunkin pitää yrittää vähän enemmän sopeutua". Ottaen tietysti huomioon, että keskustelin jokaisen kanssa hollanniksi koko illan ja suukkojen ja halauksien kera toivotin kaikille hyvät uudet vuodet (niin kovin suomalaista). Mutta hei, mä jatkan sopeutumista ;) Justin ehdotti myös, että jos sanaselityspeliä pelattaisiin englanniksi, niin se olisi kaikille yhtä vaikeaa.. Ei ihan uponnut kuitenkaan tajuntaan, koska ihmettelivät vain, että miksi ihmeessä me niin tehtäisiin.

Opin ehkä jossain vaiheessa katsomaan näitä kaikkia sormieni läpi enkä enää muutaman vuoden päästä korvaanikaan lotkauta :)

Uuden vuoden lupauksille en yleensä anna suurta painoa arvoa, mutta nyt päätin, että joihinkin asioihin keskitytään seuraavien kuukausien aikana enemmän kuin yleensä.

1. Enemmän pyöräilyä, vähemmän autoilua.
Suhteellisen helppoa, koska välimatkat Etten-Leurin sisällä on lyhyet, sain uuden pyörän viime kesänä ja täällä ei ole lunta eikä pakkasta. Sadesäällä tosin ulkoilu ei houkuttele.

2. Suuri fokus työnhakuun.
Haluan tehdä töitä. Haluan saada palkkaa. Haluan oppia tuntemaan uusia ihmisiä. Haluan olla "normaali" enkä vaan joku ulkomaalainen kotivaimo.

3. Puhelinliittymä.
Ei ole onnistunut vieläkään.

Eilen kävin viemässä gemeentelle väestörekisteriotteen apostillella varustettuna ja tänään olen urakoinut hollantilaisen CV:n ja yhden avoimen työhakemuksen. Lähetin ne muutamalle apuaan tarjonneelle tarkistettavaksi ja toivottavasti saan pian palautetta, niin voin laittaa avoimia hakemuksia menemään eri yrityksille.

Työnhaku sinänsä käy kyllä ihan työstä, en ole tänäänkään tehnyt mitään muuta. Kun joku vielä maksaisi palkkaa tästä kaikesta yrittämisestä :)