keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Rauhallista joulua..

Voi jee, kun pitkästä aikaa rupeaa kirjoittamaan ja kirjoittaakin oikein kunnolla.. niin arvatkaa kuinka paljon harmittaa, jos kaikki teksti yhtäkkiä vaan katoaa? Ihan kiva tuo bloggerin ominaisuus, että automaattisesti tallentaa mutta pitääkö se juuri siinä vaiheessa tallentaa kun kaikki teksti on hävinnyt.. Ne aikaisemmat luonnosversiot (täynnä tekstiä) olisi paljon kivemmat.

Edellinen teksti oli ehkä astetta positiivisempi sillä tässä päässä kiihtyy vitutusaste nollasta sataan heti kun jotain menee pieleen :D Pikku vinkkinä sille anonyymille kommentoijalle (jonka kommentteja en suinkaan ole julkaissut) että jos harmittaa lukea elämän realiteetteja, niin ei ehkä kannata suunnata tähän osoitteeseen, vaan niihin blogeihin joiden sisältö on enemmän suuntautunut "elämä on ihanaa ja meillä kaikilla aina niin mukavaa".. :)

Tosiasiassa sen kadonneen postauksen sisältä oli pääasiassa sitä, kuinka tällä hetkellä elämässä on kaikki hyvin. Työpaikan vaihdoksen myötä arki on muuttanut muotoaan paljon, niin hyvässä kuin pahassa. Omaa aikaa on vähän, liian vähän ja yli 60h viikossa työpaikalle uhrattua aikaa, alkaa ottamaan pikkuhiljaa veronsa. Vaivihkaa etsiskelenkin uutta työpaikkaa, jos vielä parempi sattuisi tulemaan eteen. Olen todella tyytyväinen siihen kuinka paljon enemmän nautin nykyisestä työstäni, mutta olen myös vakuuttunut että samantyyppistä työtä löytyy varmasti vielä paremmasta firmasta ja paremmilla työehdoilla. Joten turha tyytyä mihinkään, jos on mahdollisuus vielä parempaan. Mutta toistaiseksi kaikki sujuu hyvin, joten työnhaku on projekti enemmän taustalla kuin päällimmäisenä mielessä.

Blogille ei oikeastaan ole jäänyt aikaa, johtuen kiireisestä arjesta ja viikonloppujen pyhittämisestä kodille ja parisuhteelle. Nyt yli vuoden Hollannissa asumisen jälkeen on sopeutuminenkin hyvällä mallilla. Tuntuu että olen ainakin tällä hetkellä löytänyt oman paikkani olla. Olen sopeutunut asioihin, niin että aiemmin suunnatonta vitutusta aiheuttaneet asiat on nykyään siedettäviä tai jopa hauskoja! Esimerkiksi tänään vietettiin taas perinteisiä synttäreitä suvun kesken ja siellä oli oikeasti hauskaa! Nyt on jo sellainen fiilis, että kuuluu joukkoon :)

Tuntuu myös ettei blogiin ole kauheasti mitään päivitettävää. Arki rullaa niin samanlaisena päivästä toiseen ja ennen kaikkea nopeasti. Viikot vaan suhahtelee ohitse ja hyvä kun niitä edes huomaa. Nyt jouluna olen 2 päivää vapaalla, tänään ja huomenna. Rauhallista joulua vietellään, ilman suurempia juhlallisuuksia ja stressiä. Lahjoja on, hyvää ruokaa riittävästi ja aikaa sukulaisille myös. Blogi on jatkuvasti mielessä kuitenkin, lähinnä niin että haluaisin päivittää teille jotain uutta lukemista, mutta samaan aikaan en keksi että mitä ja koska saisin aikaa istua alas kirjoittamaan.. Lupauksia tulevasta en siis anna, mutta hyvin mahdollista, että blogi palautuu taas enemmän aktiiviseksi kun/jos nykyisessä elämäntilanteessa jotain taas muuttuu. Arki kun on hyvinkin seesteistä (vaikkakin kiireistä) tällä hetkellä, niin ei myöskään ole sellaista jatkuvaa tarvetta purkaa omia ajatuksia.

Oikeastaan halusin vain toivottaa kaikille rauhallista joulua ja menestystä uudelle vuodella 2014! Täällä ollaan edelleen ruudun takana ja elämä Hollannissa sujuu (tällä hetkellä) mukavasti :)







tiistai 12. marraskuuta 2013

Sairaslomalaisen kuvakulma

Voitte varmaan kuvitella, että kuolen tylsyyteen täällä ja pomppisin seinille, jos liikkuminen olisi mitenkään yksinkertaista tällä hetkellä. On eri asia olla kipeänä kotona, kun voi vaan nukkua ja potea ja olla räkäinen ja kurja.. sairaslomalla olo sen takia että kroppa ei toimi, mutta pää toimii on vähän haastavaa. Tylsää siis on. Nappasin Terhin Jalalla Koreasti blogista tällaisen haasteen ja sovelsin sen täysin omaan tarkoitukseeni. Eli siis jotain tekemistä ainakin puoleksi tunniksi..

Haasteen alkuperäiset säännöt ovat jotain tähän tyyliin:
Ota valokuva tai useampikin kodistasi, tai muusta blogisi aihepiiriin liittyvästä, tällä kertaa jostakin sellaisesta kuvakulmasta tai yksityiskohdasta, jota blogissasi ei ole ennen nähty
- Kiitä sitä bloggaria, jolta olet haasteen saanut ja käy laittamassa linkki postaukseesi myös KOTILA -blogiin (kotilablogi.blogspot.fi)
- Laita haaste eteenpäin viidelle bloggarille
- Have fun!
 
Tässä siis pläjäys kotikuvia sairaslomailijan näkövinkkelistä. Tekemiset ja olemiset on tällä hetkellä hyvin rajattuja puutteellisen liikuntakyvyn vuoksi. 

Viihdykettä käden ulottuvilla.. mainoksia, lehti ja kirja. Mielenkiinto ei riitä...
Neulomispussukka sisältää lankakerän ja tekeillä olevan sukan. Eilen vaan kutominen sai puikot pyörimään silmissä joten kokeillaan myöhemmin uudestaan.
Ulkona sataa NIIIIN vettä.
Sohva tyynyvuorineen, viltti ja kännykkä. Hyvää asentoa on mahdotonta löytää kun koko ajan johonkin sattuu mutta parempi sekin kuin kököttää tuolin reunalla tai yrittää seistä.
TV ja iltapäivän laatuohjelmat. Kohta vuorossa lottovoittajien elämänmuutostarinat, oi jee.
Ärsyttävä roska lattialla. En voi kumartua joten se odottaa siinä että Justin tulee töistä kotiin.
Oma vaaleanpunainen viihdekeskus, joka mahdollistaa mm. blogin spämmäämisen.
Tätä meillä syödään tänään. Resepti valmiina, odottaa vaan sitä kokkia kotiin..
Todistusaineistoa että joku muukin on kyllä kotona, vaikka ei olekaan paljoa näkynyt...
Lounaaksi eilistä kanakeittoa.
Kuva kesältä. Tämä kyseinen neiti ei missään nimessä ole viihdyttäjien sukua. Todennäköisesti majailee yläkerrassa, joka vaatii 5 minuutin ponnistelun portaissa.. ei kiitos.
Kahvia!
Reinot hylättynä jo sunnuntaista lähtien. Nämä jalassa siis ensiapuun.. oli parempi vaihtoehto kuin jääkylmät ja märät ratsastuskengät.
Portaat yläkertaan. Tuskallinen koettelemus tällä hetkellä mutta ehkä ihan hyvä liikkuvuuden kannalta.Tästä kuvasta näkyy muuten kuinka nuo portaat kipeästi kaipaavat sitä maalia..eivät siis ole likaiset vaan vielä rakennusajalta keskeneräiset.
Ulkonakaan ei liiku ketään..
Masentava marraskuu. Suomi muistuttaa itsestään aina alakerran vessassa.
Kassi, jossa odottaa työjutut.. tuossa mapissa olis muutamakin paperi, joka pitäisi käydä läpi.

Uuteen maahan ja kulttuuriin sopeutumisesta

Kohta on vuosi kulunut siitä kun muutin Suomesta pois ja vaikka olen aiemmin asunut Hollannissa pitempääkin pätkää, niin silti nyt tuntuu erilaiselta. Kun tietää ettei ole kyse väliaikaisesta asumisesta ja tarkoitus on pysyä maassa maan tavalla. Ajattelinkin listata asioita, jotka kannattaa hoitaa kuntoon uudessa kotimaassa niin sopeutuminen helpottuu ja uusi maa alkaa nopeammin tuntua omalta. Jokainen tietysti muuttaa uuteen maahan omista lähtökohdistaan ja taustatkin on erilaiset, mutta on tiettyjä asioita joita ei kannata jättää välistä. Kannattaa myös pitää mielessä, että uuteen maahan muuttaminen ja ennen kaikkea se sopeutuminen, ei ikinä ole niin helppoa kuin etukäteen kuvittelee.

1. Kokoa peruselementit niin nopeasti kuin mahdollista.
Ihmisellä pitää olla asunto, johon muuttaa. Joten asunnon hankkimisen lisäksi, huolehdi kaikista virallisista asioista. Kuten virallinen muuttoilmoitus ja rekisteröityminen maahan/kaupunkiin. Hoida itsellesi sekä asunnollesi/tavaroillesi vakuutus. Ota selvää miten lääkäripalvelut toimivat, ota siis ennakkoon selvää mihin menet jos sairastut, miten pitää toimia ja miten maksaa.

2. Arjen sankarit.
Jokaisessa maassa on omat käytäntönsä siitä, miten voi hakea töihin ja mitä dokumentteja pitää olla. Euroopan unionin sisällä suomalaisilla on vapaa liikkumis- ja työoikeus, mutta asiat ei useimmiten ole niin yksinkertaisia koska jokaisella maalla on omat sääntönsä. Hollannissa esimerkiksi työn saaminen on mahdotonta ilman BSN-numeroa, sairausvakuutusta, virallista osoitetta ja pankkitiliä. Jokaisella hoidettavalla asialla on syy-seuraussuhde. Virallinen osoite on näistä ensimmäinen, koska sen avulla rekisteröidytään kaupunkiin. Rekisteröitymisen jälkeen saa BSN-numeron. Sairausvakuutusta varten tarvitsee olla kyseinen numero, osoite sekä pankkitili. Ilman osoitetta ei myöskään saa pankkitiliä. Pankkitili tarvitaan myös puhelinliittymän avaamiseen ja ylipäätänsä kaikkien sopimusten järjestämiseen (esimerkiksi sähkö, tv, internet jne jne.). Hoida siis käytännön asiat kuntoon samantien ja tämä rumba vaatii yleensä pitkää pinnaa ja riittävästi aikaa. Asioiden hoitamista helpottaa huomattavasti jos mukanasi on tulkki/muu henkilö, joka puhuu maan kieltä. On myös hyvä selvittää, mistä kaupoista pitää minkäkinlaisia tuotteita lähteä etsimään. Lähimmän ruokakaupan löytäminen on olennaista ja sen valikoimiin tutustuminen taatusti haastavaa mutta mielenkiintoista.

3. Työpaikka.
Työpaikka ei toimi ainoastaan kätevänä rahanlähteenä uudessa maassa vaan myös sidoksena yhteiskuntaan. Työpaikan kautta pääset osaksi paikallista yhteisöä, tutustut moniin uusiin ihmisiin ja saat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jos muutat uuteen maahan opiskeluiden perässä, niin yleensä koulu toimii samalla tavalla kuin työpaikka. Omasta mielestäni on tärkeää, että jokaisella on paikka mihin kuuluu ja jonka mukana saa sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Kuulumatta minkäänlaiseen yhteisöön, oma maailma jää helposti uudessa maassa kovin pieneksi. Oman mielenterveyden kannalta suosittelen siis pikaista työllistymistä, vaikka se onkin helpommin sanottu kuin tehty.

4. Uuteen maahan tutustuminen.
Uudessa maassa kaikki on jännittävää ja erilaista. Ruoka, ihmiset, paikat, tavat ja kulttuuri.. niihin tutustuminen auttaa sopeutumaan. Jos ei ikinä kokeile paikallista ruokaa tai yritä tutustua paikallisiin ihmisiin, jos ei yritä ymmärtää kulttuuria tai tapoja, niin voisi ehkä yhtä hyvin jäädä sitten omaan kotimaahan. Ehkä vähän tylysti sanottu, mutta miksi muuttaa uuteen maahan ja sitten viettää aikaa vain muiden expattien tai oman maan kansalaisten kanssa, pitäen niin tiukasti kiinni omasta kulttuurista että kaikki uudessa maassa tuntuu väärältä.. tavallaan se on kuin omaan nilkkaan ampumista, edesauttaen sitä että koti-ikävä vaan kasvaa ja että uuteen maahan sopeutuminen vie vielä kauemmin.

5. Koti-ikävän hyväksyminen.
Kaikille meille tulee niitä päiviä ja hetkiä, kun kaikki uudessa maassa on ihan paskaa. Itseäni on ainakin auttanut tutustuminen kulttuurishokin teoreettiseen puoleen, eli että on ihan normaalia kuinka tunteet vaihtelee tiettyjen ajanjaksojen jälkeen ja että lähes kaikki kokevat samat vaiheet uuteen maahan sopeutuessa. Koti-ikävän hyväksymiseen auttaa myös edellä mainittu vaihe. On hyvä erottaa eri maiden kulttuurilliset eroavaisuudet ja parhaimmassa tapauksessa nauttia molempien kulttuurien hyvistä (ja huonoista) puolista. On ihan ok ikävöidä perhettä, suomalaista saunaa ja ruisleipää, mutta niistä ei kannata tehdä elämän johtotähtiä. Koti-ikävän hyväksyminen voi tarkoittaa myös uudessa maassa erilaisten vaihtoehtojen etsimistä, joista tulee itselle hyvä olo. Sopeutuminen tarkoittaa muokkautumista. Omasta itsestä on hyvä pitää kiinni, mutta kynsin ja hampain vastaanharaaminen ei auta ketään.

7. Etsi suomalainen ystävä.
Uudessa maassa, missä ikinä se onkaan, on todennäköisesti myös toinen suomalainen. On hyvä löytää ihminen tai kaksi, jotka tulevat samasta kulttuurista kuin sinä ja jotka tietävät täsmälleen ne asiat, joita uudessa maassa ihmettelet ja kummastelet. Niin ihanaa kuin olisikin olla uniikki, niin silti on mukava tietää että olemassa on kohtalotoveri, joka taatusti tietää miltä susta tuntuu. Asioiden läpikäyminen tuon kohtalotoverin kanssa auttaa, ihan varmasti. Asioiden selostaminen perheelle ja ystäville Suomessa ei ole sama asia, koska harvemmin kukaan ymmärtää täsmälleen kuinka erilaista elämä on toisessa maassa.

8. Etsi paikallisia kontakteja.
Tässä usein jo työpaikka tai koulu toimii lähtökohtana, mutta jos niin ei ole, niin kontakteja voi löytää muutenkin. Esimerkiksi hyvin epäsuomalaiseen tyyliin rupeamalla jututtamaan naapureita, lähistön asukkaita tai ihmisiä kaupassa. Älä oleta, että jokaisesta jututtamastasi ihmisestä tulee uusi ystävä, mutta kontaktit auttavat kaikin puolin sopeutumista. Jo pelkästään se, että lähikauppasi kassa tunnistaa ja hymyilee, on mukava alku.

9. Opettele kieli.
Kielikurssille menemällä tai itseopiskelulla pääsee näppäristi jo monen tässäkin postauksessa mainitun asian yli. Kielen opettelu auttaa tutustumaan ihmisiin sekä kulttuuriin. Jo pelkkä perusfraasien ymmärtäminen ja tervehtiminen vieraalla kielellä auttavat sopeutumaan nopeammin. Teet itsellesi palveluksen opettelemalla kieltä ainakin sen verran, että pystyt asioimaan kaupassa ja omassa lähiympäristössä.

10. Löydä itsellesi mieluinen asia.
Uuden harrastuksen aloittaminen voi toimia myös ponnahduslautana uusien ihmisten tapaamiselle ja yhteenkuuluvaisuuden tunteelle. Mutta ennen kaikkea jonkun itselle mieluisen asian tekeminen/harrastaminen antaa itselle aikaa. Jokaisella on se oma juttunsa, joka auttaa jaksamaan ja jonka avulla pysyy järjissään. Sanoisin että siitä kiinni pitäminen ja oman hyvinvoinnin tärkeyden muistaminen, on avainsanoja uuteen maahan sopeutumisessa.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Pieni ratsastusonnettomuus

Eilen sunnuntaina oli se odotettu maastoratsastus, mutta ei mennyt ihan putkeen. Haluaisin raportoida kyseisestä vierailusta yksityiskohtaisesti, mutta tulee jotenkin epämiellyttävä olo sitä ajatellessa. Ensivaikutelma oli huono ja vaikka ratsastus alkoi hyvin, niin jossain vaiheessa kuitenkin putosin aika rajusti. Muistikuvia ei kauheasti ole. Muistan pudonneeni ja sitten seuraava muistikuva on kun olen taas hevosen selässä. Järkyttävä kipu selässä koko ajan ja kun sieltä kotiin selvisin, niin mentiin suoraan Justinin kanssa ensiapuun. Lääkärin mukaan aivotärähdys (kypärä oli likainen mutta en tiedä löinkö ja kuinka pahasti pääni) ja selkä sai pahan täräyksen, jonka seurauksena siis liikkuminen tällä hetkellä on erittäin vaikeaa. Käveleminen, istumaan meneminen ja ylös nouseminen, makaaminen ja kääntyminen yms. on tällä hetkellä suurten ponnistuksien takana ja melko kivuliasta. Kuulemma viikon sisään pitäisi helpottaa ja aivotärähdyksen takia pitää kotona olla ainakin pari päivää ja levätä rauhassa. Toivotaan näin.

Justin soitti mun puolesta eilen töihin. Jotenkin se shokki ja kipu vei kaikki voimat niin etten voinut edes kuvitella soittavani itse. Mutta tänään kun toinen meidän tiimin supervisoreista soitti, niin vastasin ja selitin tilanteen. Järjettömän huono ajoitus tietenkin, kun olen edelleen keskellä koulutusta ja missaan todella tärkeitä päiviä tässä kotona maatessani. Mutta tuntuivat kuitenkin ymmärtävän tilanteen ja kuulemma sitten kun palaan töihin, niin järjestetään jotenkin niin ettei poissaolosta ole liian isoa negatiivista vaikutusta. Toivottavasti saan siis otettua muut kiinni. Huomenna olen ainakin vielä kotona ja epäilyttää etten keskiviikkonakaan vielä pääse. Liikkumisesta on pakko tulla sujuvampaa ennen kuin lähden töihin. Ja kaikille varmaan parempi että kerralla levolla kuntoon. Joten en ole myöskään tehnyt niitä työjuttuja, mitä olin viikonlopulle suunnitellut.

Täällä siis otetaan iisisti vielä vähän aikaa ja toivotaan pikaista paranemista. Tällä hetkellä ei muuten ole vielä pelkoa ratsastusta kohtaan, koska tajusin myös ettei putoaminen edes ollut hevosen vika eikä oma vika. Lähinnä tilanne riistäytyi käsistä ja putoaminen oli väistämätöntä. Olisi kyllä kiva jos muisti palautuisi, niin ei tarvitsisi arvailla mitä on tapahtunut. Todennäköisesti vasta ensi kerralla hevosen selässä ollessa selviää, että jäikö kammoa vai ei. Veikkaan että ei, mutta eihän sitä ikinä tiedä mitä alitajunnassa kummittelee. Ensi lauantaina olisi ratsastustunti, mutta riippuen selän kunnosta, jää todennäköisesti väliin.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Myrsky 28.10.2013 Hollannissa

Maanantaina täällä Hollannissa oli myrsky, jollaista en ole itse koskaan aikaisemmin kokenut.

http://bootblog.nl/wp-content/uploads/2013/10/storm-e1382941919331.jpg
Source
Sunnuntaina myrskystä annettiin jo varoituksia, mutta kertoo varmaan jotain omasta kyvystä pysyä uutisten tasalla, sillä vasta maanantaina aamulla työmatkalla sain tiedon tulevasta myrkystä. Jo aamulla kuuden aikaan tuuli oli mielettömän kova ja ihmettelin, että mitä täällä tapahtuu. Juna ajoi huomattavasti hiljempaa kuin yleensä ja matka kestikin puoli tuntia pidempään. Yli puolet koko päivän junista oli peruttu jo edellisenä päivänä, jotta miehitys riittäisi paremmin korjaamaan tulevia vaurioita. Myrskystä oli annettu varoitus "punaisella koodilla", jotta varsinkin Pohjois-Hollannissa asuvat osaisivat oikeasti varautua. Suositeltiin että ihmiset pysyisivät kotona jos vaan mahdollista.

http://www.deondernemer.nl/UserFiles/image/2013/201310/20131028/weeralarm.eerste.herfststorm.windstoten.knmi.425.jpg
Source
No, minä kuten aika moni muukin.. mentiin tietysti töihin. Jo vähän ennen yhdeksää tuuli puhalsi jo myrskylukemissa, parhaimmillaan/pahimmillaan tuuli oli maanantaina boforiasteikolla 10-11 välillä, joka siis Wikipedian mukaan "kiskoo puita juurineen, aiheuttaa huomattavaa vahinkoa rakennuksille". Tuo hirmumyrskytuuli kuitenkin tietääkseni vain Hollannin pohjoisosissa ja saarilla, mutta sisämaassa tuuli taisi olla asteikolla 9 luokkaa.  Joka siis tekee mittavia tuhoja sekin. Taloja ja rakennuksia tuhoutui, eniten tuhoa taisivat tehdä kaatuvat ja "lentävät" puut. Ainakin seuraavan päivän uutisten mukaan, ihmisten taloja ja autoja oli tuhoutunut. Lisäksi junaliikenne pysähtyi suurimmalla osalla reiteistä sen takia, että raiteet olivat täynnä puita ja muita "objekteja". Amsterdamissa turisti kuoli, koska jäi puun alle ja myöhemmin sairaalassa kuoli nuori mies, joka oli saanut lentävän oksan päähänsä.

http://www.nrc.nl/wp-content/uploads/2013/10/2013-10-28T145303Z_255203450_GM1E9AS1RGX01_RTRMADP_3_BRITAIN-WEATHER-STORM.jpg
Source
Kun taistelin työpaikkaa kohti vähän ennen aamuyhdeksää, tuuli oli niin kova ettei meinanut päästä eteenpäin. Työkaveri kertoi kuinka oli nähnyt jonkun vaan kaatuvan pyörällä, koska tuuli oli vienyt tasapainon. Meidän toimistorakennus on korkeahko ja maanantaina olin töissä 8. kerroksessa. Tuulen aiheuttama meteli oli melkoinen ja voin vain kuvitella, kuinka jäätävältä ylemmissä kerroksissa tuntui rakennusten alkaessa huojua tuulen voimasta. Pahin myrsky oli aamupäivällä ja junaliikenne pysähtyi kokonaan noin klo 11 aikoihin. Iltapäivällä myrsky laantui, mutta ei loppunut kokonaan.

http://www.nrc.nl/wp-content/uploads/2013/10/2013-10-28T120300Z_1161742096_LR2E9AS0XGQAB_RTRMADP_3_BRITAIN-WEATHER-STORM.jpg
Source
Vahinkoja liikenteessä ei kuitenkaan pystytty korjaamaan niin nopeasti, joten kun pääsin töistä puoli kuusi, niin oli suuri kysymysmerkki kuinka pääsen kotiin. Juna-asemalta, joka on työpaikan lähellä, kun ei kulkenut junia mihinkään suuntaan. Myrskytuulen ja sateen läpimäräksi kastelemana, päädyin täpötäyden ratikan kyytiin, joka melko lähellä Amsterdam Centraalia ilmoitti, että ei voi ajaa pidemmälle, koska raiteille oli pysähtynyt jo 2 ratikkaa. Ratikasta kävellen keskusrautatieasemalla, joka oli täynnä ihmisiä. Useimmat olivat odottaneet jo tuntikaupalla jonkunlaista yhteyttä johonkin ja suurin epätietoisuus oli siinä, että kukaan ei tiennyt minne/mistä/mihin aikaan jokin juna lähtisi. Oma puhelimeni ilmoitti, että Intercity Roosendaaliin oli lähdössä, joten juoksin aseman läpi ehtiäkseni junaan. Hieman naiivia luulla että juna lähtisi ajallaan. Seisoin laiturilla reilun puoli tuntia, odottaen pääsyä junaan, joka seisoi kyllä raiteella mutta ovet pysyivät lukittuina. Kunnes joku NS:n (paikallinen VR) työntekijä tuli ilmoittamaan, että voidaan kyllä odottaa, mutta kukaan ei tiedä koska kyseinen juna lähtee, sillä Schipholin suuntaan ei kulje yksikään juna tällä hetkellä. Kokonaisuudessa Amsterdam Centraalilta oli lähdössä vain 3 junaa. Yksi niistä Rotterdamin suuntaan (kotiinpäin siis!), joten tein uuden spurtin ja vaihdoin laituria. Tietysti pelkäsin, että se lähtee heti nenän edestä. Mutta ei, ehdin kyllä ajoissa ja sain jopa istumapaikan junasta, joka odotti vielä 10 minuuttia ennen kuin lähti liikkeelle. Lähdettyään liikkeelle juna pysähtyi jokaisella asemalla, mikä on tietysti ymmärrettävää kun ihmisten piti päästä jokaiseen mahdolliseen suuntaan.

http://www.weerplaza.nl/ginc/redactie/images/28okt13-oosterbeek.jpg
Source
Kun pääsin Rotterdamiin asti, suurin osa junayhteyksistä Etelä-Hollannissa kulki ihan hyvin, reiluilla myöhästymisillä tosin. Joten pääsin junalla Bredaan, josta Justin tuli hakemaan. Kaikki junat Etten-Leuriin kun olivat 22-58 minuuttia jäljessä aikataulusta. Neljän tunnin matkustamisen jälkeen ei kauheasti huvittanut jäädä arvailemaan, että tuleeko joku juna vai ei. Varsinkin kun meidän ja Bredan välimatkan ajaa 10-15 minuutilla autolla.

http://www.deondernemer.nl/UserFiles/image/2013/201310/20131028/storm.nederland.schade.brandweer.auto.425.jpg
Source
Myrsky oli aiheuttanut melkoisen kaaoksen ympäri maata ja seuraavana päivänä luin kauhuissani lehdistä millaista tuhoa se oli saanut aikaan. Uskomatonta oli kuitenkin, että maanantain ja tiistain välisenä yönä apuun hälytetty henkilöstö oli saanut lähes kaikki raideverkostot kuntoon. Ehdin jo etukäteen murehtia, että kauanko matka töihin kestää. Mutta siis ihan ajoissa olin.

Seurasin jo maanantaina Suomen lehdistön (Nokia Lumia on tehokkaasti yhteistyössä Iltasanomien kanssa, joten mahdotonta välttää) uutisointia myrskystä. Varoitukset oli selkeitä ja mielestäni asianmukaisia. Kun uutisoinnin yhdisti tuhoihin Englannissa ja Tanskassa (puhumattakaan omasta kokemuksesta täällä Hollannissa), niin mielestäni varoituksia ei liioiteltu yhtään. Myrsky kuitenkin laantui reilusti ennen kuin saapui Suomeen, joten suomalaiset pääsivät taas naureskelemaan iltalehtien uutisoinnille. Rupes "melkein" harmittamaan, kun näin Facebookissa muutaman asiasta tehdyn pilakuvan.

Tavallaan se asenne, jolla koko asiasta tehdään pilaa, ärsyttää. Tulee sellainen olo, että ihmiset ei ajattele nenäänsä pidemmälle ja vain oma napa ratkaisee. Jotenkin, että ihmiset ei ymmärrä maailmassa olevan muitakin ihmisiä kuin he itse ja heidän naapurinsa. Että maailmassa tapahtuu paljon asioita, jotka on toisille todellisuutta ja toisille vain iltalehden uutisia, joista ei uskota sanaakaan. Jos sanon oman mielipiteeni, että myrsky ainakin oman kokemukseni mukaan oli kamala. Enkä ole aikaisemmin kokenut vastaavaa.. myrskytuulta, joka voi jopa tappaa jos huonosti sattuu. 

http://www.knmi.nl/cms/mmbase/images/35625
Source
Mutta nyt sain tämän asian pois sydämeltäni, niin voin jatkaa iloisemmissa merkeissä viikonlopun viettoon :)

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Oma harrastus, paras harrastus

Etten-Leurissa oli tänään vuosittainen juoksutapahtuma. Tapahtuma järjestettiin tänä vuonna jo 31. kerran ja ohjelmassa oli 5km, 10km, puoli maraton ja maraton. Lisäksi perheiden oma juoksu (750m), korkokenkäjuoksu (125m) ja näiden lisäksi yritykset pystyivät osallistumaan omilla joukkueillaan eri pituisille matkoille. Justin aloitti juoksukoulun syyskuun alussa ja juoksi tänään ensimmäisen kerran 5km matkan. Aikaa meni 29min ja joitain sekunteja. Hyvin siis meni eikä tullut mitään vammoja.

Useimmat tietävät etten ole millään tavalla erityisen urheilullinen ja juoksuharrastus on ehkä vihoviimeisin, jota ikinä päättäisin kokeilla. Hieman siis epäluuloisena katselin ihmisiä ja mietin, että onko tuo nyt oikeasti kivaa. Yksikään niistä ihmisistä ei meinaan näyttänyt siltä, että olisivat tekemästään nauttineet. Hiki päässä, naamat punaisena ja henkeä haukkoen.. Sain myös ihanasti todistaa kuinka yksi poika pysähtyi kaksi kertaa maaliviivalla oksentamaan. Että tosi terve harrastus..

Ensi viikonloppuna pääsen haastamaan itseäni alueella, jonka koen vähän enemmän omakseni. Olen nyt heinäkuusta lähtien käynyt ratsastamassa, pääsääntöisesti kerran viikossa. Joinain viikkoina kaksi kertaa ja joskus taas on kaksikin viikkoa ratsastuskertojen välissä. Omaa osaamista ja sen edistymistä on vaikea arvioida. Osaan taatusti jo paljon enemmän kuin silloin aloittaessani, mutta silti useimmilla tunneilla tuntuu, että en osaa mitään. Kuitenkin kentällä peruskuviot jo sujuu ja kaikista askellajeistakin on jo kokemusta. Kertaakaan en ole edes pudonnut, vaikka pari kertaa laukassa on ollut jo lähellä.. lisää reeniä istuntaan, sanoisin :) 

Ensi lauantaina on normaali ratsastustunti, mutta sunnuntaille olen varannut 2h maastovaelluksen. Enkä edes omalta vakkaritalliltani (koska he eivät niitä järjestä muuten kuin loma-aikoina), vaan tallilta, joka on erikoistunut lännenratsastukseen. Odotukset on suuret, joten toivottavasti sää antaa myöden. Jos kauheasti sataa, niin reissu varmasti peruuntuu ja tiedä sitten koska olisi seuraava mahdollisuus. Ihana päästä kokeilemaan jotain uutta ja erilaista! Varsinkin kun se ultimate haave ratsastukseen liittyen on just se kliseinen ratsastusretki metsässä/pellolla/rannalla, jossain ulkona luonnon keskellä, jossa saa vaan nauttia yhteistyöstä hevosen kanssa, hienoista maisemista ja hyvästä olosta. Ja parasta on se että joku ei koko ajan karju kentän laidalta, että mihin suuntaan ja mitä pitää tehdä :D Ymmärrän kyllä että perustaitojen kannalta tunneilla käyminen on olennaista, mutta jo tässä vaiheessa se kehän kiertäminen tuntuu joskus puuduttavalta. Ja miten musta tuntuu, että hevosistakin on varmaan kivempaa urheilla ulkona kuin kiertää kehällä?

Että sellaista tähän väliin..

http://static.fi.groupon-content.net/00/07/1327690910700.jpg
Source





sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Elämä on taas ihanaa!

Jos olisin oikein perinteinen, toteaisin kenties että parasta uudessa työpaikassa on säännöllisten työaikojen mukanaan tuomat säännölliset viikonloput. Voi sitä perjantai aamun riemua kun tajusin, että on perjantai ja viikonloppu siintää edessä. Kokonainen viikonloppu vapaata! Lauantai ja sunnuntai yhteistä aikaa Justinin kanssa, ei kummoisempia suunnitelmia ja aikaa hoitaa kaikenlaisia asioita. Kehtaan väittää, että vain epäsäännöllistä vuorotyötä tehneet tietävät kuinka nautinnolliselta säännöllinen arki, työn ja viikonloppuvapaan vaihtelu tuntuu.

Koska meillä on ollut ihanan rentouttava viikonloppu, ei kerrassaan mitään ihmeellistä, mutta silti riittävästi kaikkea että jaksaa taas tulevan viikon.  Perjantaina saavuin töistä kotiin valmiiseen ruokapöytään, pinaattilasagnea ja kylmää rose-viiniä. Ihanaa! Lauantaina tehtiin tulevan viikon ruokaostokset, kierrettiin muutamat muut kaupat keskustassa (pari uutta puseroa töihin olisi kiva saada..) mutta mitään ei löytynyt. Käytiin vyöhyketerapiassa molemmat, mikä oli mulle täysin uusi tuttavuus. Mielenkiintoista ja miellyttävää, oli ensimmäisen käynnin lopputulos. Illalla skypetin Tuulian kanssa, oli mukava kuulla Kanadan kuulumisia. Sen lisäksi Justin kokkasi herkkuruokaa, jättikatkarapuja chilillä ja valkosipulilla. Ai niin, leivoin kasan herkkukeksejäkin Justinin pyynnöstä ja niitä on nyt nautittu keksi kerran kahdessa tunnissa -vauhdilla. 

Tänään aamulla kun avasin verhot, niin maailma oli ihan harmaa ja sateinen. Oli siis hyvä syy kömpiä takaisin sänkyyn ja lukea kirjaa pari tuntia. Alunperin oli suunnitteilla että lähdettäisiin käymään lähellä olevassa Outlet-keskuksessa, mutta tuntui paljon kivemmalta viettää kotona kalsaripäivää. Pakolliset asiat kuten pyykinpesu ja viikkosiivous on tullut tänään hoidettua vähän toisella kädellä, yleensä jaksan aina stressata siivouksesta mutta nyt totesin että pikainen imurointi ja vessojen siivous saa riittää. Ja kukkien kastelu ennen kuin ne raukat kokonaan kuolee :) Nyt kypsyttelen pitaleipä-taikinaa, parin tunnin päästä tehdään falafeleja ruoaksi ja sopivat hyvin vihannesten kanssa noiden pitaleipien sisään. Vielä kun saisi vähän kudottua, katsottua telkkaria/leffaa ja luettua lisää kirjaa, niin rentouttava paketti on kasassa.

Mutta yllätys yllätys, parasta uudessa työpaikassa (katso postauksen alku) ei suinkaan ole ihanat säännölliset viikonloput, niin ihania kuin ne onkin :)

Yhtä yksittäistä, ultimate parasta asiaa on ihan mahdoton nimetä tai löytää. Tässä huikeassa alkuhuumassa olen nimittäin täysin rakastunut uuteen työpaikkaani, itse yritykseen, työkavereihin ja koulutukseen. Tiedostan kyllä, että myöhemmin varmasti tulee myös einiinmukavia asioita eteen, mutta nyt vaan nautin tästä tunteesta. Siitä kuinka onnellinen ja iloinen olen, että vaihdoin työpaikkaa. Kuinka hyvältä kaikki vaikuttaa uudessa työpaikassa. Kuinka ihania uudet työkaverit on ja kuinka mahtava kouluttaja meillä on.

Meillä on koulutusta edessä melkein kaksi kuukautta, mutta tuohon jaksoon sisältyy monenmonta hetkeä myös siellä osastolla, jossa tulevaisuudessa olen töissä. Periaatteessa jo parin viikon päästä päästään ensimmäisen kerran tositoimiin, ohjatusti ja valvotusti tottakai, mutta silti. Koulutus alkoi virallisesti maanantaina ja jo viikon aikana uutta tietoa yrityksen tuotteista, käytettävistä ohjelmista, yrityksestä itsestään ja käytännön asioista on tullut valtavasti. Maanantaina kukaan meistä ei vielä osannut käyttää ohjelmaa, jolla tullaan työskentelemään. Perjantaina jokainen jo onnistui tekemään yksinkertaisia varauksia jne. Tahti koulutuksessa on kova ja omaksuttavan tiedon määrä valtava, mikä tekee siitä samalla mielenkiintoista sekä todella haastavaa. Ja vihdoinkin tuntuu, että pääsen käyttämään taas kunnolla aivojani ja haastamaan itseäni. Se kun ei tuossa edellisessä työssä oikein onnistunut.

On uskomatonta, kuinka paljon enemmän nautin tästä kuin aikaisemmasta työstäni. Aamuisin olo ei tunnu väsyneeltä ja lähden töihin todella mielelläni. Myöskään pitkä työmatka ei ole tuntunut lannistavalta. Olen vain innoissani menossa. Päivät koulutuksessa kuluvat todella nopeasti ja oikeastaan vasta kotiin tullessa ymmärtää, kuinka pitkä päivä on oikeasti takana. Justin jaksaa ihmetellä, kuinka erilaisella tuulella olen nyt kuin aiemmin. Aiemmin kun tulin töistä kotiin, olen lähes aina kiukkuinen ja väsynyt, vittuuntunut kaikkeen mahdolliseen. Nyt saatan olla väsynyt, mutta silti hyvällä tuulella.

Nyt tämän äklöpositiivisen postauksen (ihan ok, jos oksettaa) jälkeen siirryn jatkamaan tätä ihanaa sunnuntaita.

http://www.whydocatspurr.org/wp-content/uploads/2011/08/why-do-cats-purr-happycat.jpg
Source

perjantai 4. lokakuuta 2013

Ensimmäinen työpäivä

Ensimmäinen työpäivän tunnelmat lyhyesti tiivistettyinä..

- Onhan tässä aika pitkiä päiviä tiedossa. Lähdin kotoa 6.15 ja juna siis asemalta klo 6.30. Juna saapui takaisin kotiasemalle 19.40 (11 min myöhässä) ja mäkkärin kautta kotiin.

- Avuliasta väkeä asuu työpaikan lähistöllä. Harmi vaan että ihmiset ei voi myöntää, että eivät tiedä jotain ja neuvovat sitten vinksinvonkin Peppi Pitkätossun tyyliin. Nimimerkillä pyörin 25 minuuttia ympäriinsä ja kysyin neuvoa kuudelta ihmiseltä, joista jokainen neuvoi eri suuntaan. Se viimeisin olikin sitten tuleva kollega ja päästiin yhdessä perille!

- Bredan ja Schipholin välillä on ihan jumalaton määrä tunneleita, jotka tappaa viimeisenkin yhteyden ulkomaailmaan. Aika turha toivo, että rupean bloggaamaan junasta.. Netin selaaminenkin on turhauttavaa jos yhteys katkeaa joka välissä, puhumattakaan bloggaamisesta..

- Netin pätkiminen aiheutti myös ongelmia vaihtojen tarkistamisessa. Note to myself: tsekkaa reitit ja junat etukäteen.Varsinkin kun työajat on seuraavat 2 kk säännölliset, niin vois uhrata hieman aikaa yhteyksien miettimiseen tämän viikonlopun aikana.

- Työpaikka vaikuttaa haastavalta mutta mukavalta paikalta. Paljon uusia ihmisiä ja nippu uusia kollegoita, joista suurin osa vaikuttaa tosi hyviltä tyypeiltä.

- Juna-asemien laitureilla ei ole ollenkaan penkkejä.. niitä rupeaa kaipaamaan kun vaihtoaika on joka välissä 20 min. Viittaan edeltävään, tsekkaan reitit kyllä uudestaan.

Lyhyesti ja ytimekkäästi siis. Oli hyvä ensimmäinen päivä ja odotan jo innolla ensi viikkoa. Ja hei, uusien työntekijöiden joukossa oli mun lisäksi 3 muuta suomalaista, joista yksi jopa samassa tiimissä. Jolla myöskin on työmatkaa 1,5h suuntaansa! Joten en ole suinkaan ainoa..

maanantai 30. syyskuuta 2013

100. postauksen verran elämää Hollannissa

Perjantaina oli viimeinen työpäivä, joka venyi tietysti ylitöiden puolelle hääjuhlan järjestelyiden takia. Mutta ei haitannut yhtään, koko päivän oli jännä fiilis kun tiesi ettei tätäkään tarvitse enää ensi viikolla tehdä. Illalla juhlin heittämällä työkengät roskiin ja juomalla Justinin kanssa pullon shamppanjaa! Tuntui hyvin ansaitulta :) Sain parit mukavat muistamiset hotellilta ja lähdöstä jäi hyvä fiilis, kun kaikki toivottivat kovasti onnea uuteen työpaikkaan (pakollisten halausten ja poskisuukkojen kera toki :D).

Työkavereiden mielestä oli hyvä vitsi antaa lahjaksi Blond Amsterdamin käsisaippuaa ja -voidetta, kun blondi kerran lähtee Amsterdamiin töihin.. onneksi tykkään merkin tuotteista :)
http://www.anoukliebers.com/wp-content/uploads/2012/09/Blond-amsterdam-logo.jpg
Source
 Pomopuolelta taas sain työtodistuksen, oman osuuteni tippirahoista, nätin kukka-asetelman (jonka saa kuulemma muutettua kynttilälyhdyksi kun kukat kuolee) ja kylpyankka-munakellon. Ankka on muistutus hotellista, jossa noita ankkoja on käytetty milloin mihinkin. Markkinointikikka lähinnä, ihmiset saa ottaa niitä mukaan ja kuvata erilaisissa paikoissa ja lähettämällä kuvan takaisin, ne julkaistaan ja kuvan ottanut ihminen kait saa jotain?

http://www.badeenten.de/images/content/hallofducks_travelduck.jpg
Source
Mutta kaikinpuolin jäi hyvä fiilis, nyt pitää vielä huoltaa (viimeisen kerran!) työvaatteet ja palauttaa ne tämän viikon aikana. Vielä ei tunnu siltä, että apua, perjantaina alkaa kokonaan uudet kuviot.. mutta eiköhän se kamala jännitys ja mahan myllerrys viimeistään torstaina illalla ala. Tämän viikon hoidettavien asioiden listalla ensisijalla on sen kuukauden junalipun ostaminen, joka hieman kirpaisee. 382 euroa + 60 euroa Fyra-lisää. Noh, matkakuluja saa sitten takaisin lokakuun lopussa kun ensimmäinen palkka tulee. Mutta silti, on se kerralla aina paljon yhdestä lipusta.. Lisäksi katselin jo juna-aikatauluja, tulen varmaan aika paljon kulkemaan junalla, joka lähtee 6:30. Ainakin näin alkuun, kun haluan todellakin pientä pelivaraa junien myöhästelyn varalta.

http://farm9.staticflickr.com/8529/8608202753_3ae2ab7e4b_z.jpg
Source
Vaikka tämän väliviikon aikana onkin tarkoitus hoitaa erilaisia asioita ja valmistautua tulevaan uuteen arkeen, niin silti rentouttavaa lomailuakin on tiedossa. Justin meni tänään töihin, mutta on sitten loppuviikon vapaalla. Joten kolme päivää lomaillaan yhdessä ja huomenna on suuntana Rotterdam. Tykätään molemmat kaupungista hirveästi ja saadaan helposti kulumaan koko päivä vaan keskustassa pyörimällä. Tarkoitus olis ainakin metsästää sitä uutta talvitakkia, kun edellisen postauksen eliittiongelmaa pohtiessani päätin palauttaa sen takin. Miksipä sitä pitämään, jos ei vaan näytä hyvältä. Tyhmää maksaa 85 euroa takista, joka jäisi todennäköisesti käyttämättä tai ainakin vähäiselle käytölle. Joten takin palautin jo lähettifirman kautta, mutta edelleen odottelen rahojen palautumista tilille.

Koska tuleva arki on todennäköisesti aika kiireistä ja kaikkea ei ehdi viikonloppuisinkaan hoitamaan, niin laitoin taas vähän kotia ja pihaa viikonloppuna. Sisältä keräsin kesäisimmät jutut pois ja nyt on syksyisempi sisustus. Käytännössä tarkoittaa siis vain kynttilöiden määrän radikaalia lisääntymistä :) Ja tietysti pakollinen kurpitsa-asetelma!

http://www.beautylab.nl/wp-content/uploads/2012/10/herfst-decoratie-in-huis_14.png
Source

 Pihalla taas heiluin puutarhasaksien (leikkurin?) kanssa ja reilulla kädellä vedin kaikki kuolleet penkeistä pois. Tomaatti ja yksi vadelma tuottaa edelleen satoa, joten ne saa odottaa vielä hetken. Kurkkupuun (?), kaksi vadelmaa, raparperin, mintut ja yrtit (ruohosipulia lukuunottamatta) pistin jo matalaksi. Yritin etsiä ohjeita siitä, mitä mansikalle pitää tehdä syksyllä, mutta en oikeastaan löytänyt mitään käyttökelpoista. Tai sitten en vaan ymmärtänyt niitä. Jos oikein ymmärsin, niin sen voi vaan jättää noin tai sitten suojata jollain harsolla. Jos joku puutarhaekspertti lukee, niin saa antaa vinkkiä. Mansikka siis tällä hetkellä valtaa puolet meidän kasvimaasta ja on hyvin vihreä ja lehtevä. Marjaa ei tänä vuonna tullut nimeksikään, mutta käsittääkseni se on normaalia ensimmäiselle vuodelle. Harkinnassa tosin on mansikkataimien vähentämistä puolella, jotta tilaa saataisiin jollekin vielä hyödyllisemmälle kasville ensi vuonna, esim. parsakaali, kesäkurpitsa tai vihreät pavut.

Kotoilun nimissä olen myös ahkeroinut taas neulomisen kanssa. Työn alla on tällä hetkellä ensimmäiset lapaset ikinä (niitä ala-asteen aikaisia ei lasketa, koska äiti neuloi puolet), mutta kyllä huomaa että on ensimmäiset.. voi jee, tätä opettelun ja työssä näkyvien virheiden määrää. Osasta kauneusvirheistä syytän kyllä myös lankaa, harvemmin on langassa noin paljon solmuja ja värivirheitä! Liekö syy, miksi oli päätynyt alennuskoriin... Näitä katsellessa tulee mieleen, että olisko kuitenkin vaan pitänyt pitäytyä niissä sukissa ja kaulahuiveissa. Tosin teknisesti sukat on paljon vaikeammat, joten kai ne lapasetkin on opeteltavissa. Ei ne ensimmäiset sukkaparitkaan niin nättejä olleet.. toisin kuin nyt (omakehu haisee!). Oppimista tosin helpottaisi huomattavasti, jos opettaja (äiti tai mummo) olisi vieressä, eikä niin että yritän tulkata näitä ohjeita ja katsoa jotain ohjevideoita netistä, kun en tiedä miten joku tehdään.. Ensimmäinen lapanen on jo valmis ja nyt sähellän tuon toisen kanssa. Onneksi Justin vaatimalla vaati lapasia, joten saa luvan olla myös tyytyväinen lopputulokseen.. toisista tulee sitten nätimmät, lupaan.

http://pastorbaumann.files.wordpress.com/2013/05/cat_with_string.jpg?w=588
Source
Tämä on muuten tämän blogin 100.postaus, joten on tässä jo hetken aikaa kirjoiteltu. Eikä Hollantiin muuton ensimmäinen vuosipäiväkään ole enää kauhean kaukana. Jännää.. pitäisköhän järjestää pippalot sen kunniaksi.

Joka tapauksessa, mukavaa maanantaita kaikille! Tänään ohjelmassa ratsastusta 2 viikon tauon jälkeen (mitäköhän siitäkin tulee....) ja treffailua Virpin kanssa. Enemmän ratsastusjuttuja luvassa toivottavasti lähiaikoina omassa postauksessaan, sillä tiedossa on (ehkä ja toivottavasti) jotain, mistä olen haaveillut jo kauan :)

torstai 26. syyskuuta 2013

Ollakko vai eikö olla, kotirouva..

Aika usein musta tuntuu, että Hollanti on kotirouvien luvattu maa. Ainakin kun ajattelen ihan tavallista arjen pyörittämistä ja asioiden hoitamista.

Ostoksilla käydään päiväsaikaan, koska suurin osa putiikeista menee viideltä tai viimeistään puoli kuudelta kiinni. Supermarketit on säkällä kahdeksaan asti auki. Apteekki menee kiinni kello 17 ja on auki vaan maanantaista perjantaihin. Miten sinne pitäisi muka normaalina työssäkäyvänä ihmisenä ehtiä? Toisaalta apteekeilla on myös mahdollisuus kotiinkuljetukseen, mutta villi veikkaus, että vain samoina aikoina kuin apteekkikin on auki.

Koska sellaisia perinteisiä postikonttoreita ei käytännössä ole olemassakaan, aika usein netistä tilattaessa vaihtoehtona on  toimitus kotiin. Jos haluaa sen paketin saada, niin kotona pitää kytätä melkein koko päivä. Tai vaihtoehtona on, että kuljetusfirma tulee välillä 11-15 tai 15-19. Jos pääsee töistä kello 17, niin voi sormet ristissä toivoa että posti tulis vasta myöhemmin. Mutta yleensä kun pääset kotiin, niin ne on jo käyneet ovella. Jotkut firmat tosin toimittaa paketteja myös naapureille (paree toivoa että naapurussuhteet on kunnossa), josta ne voi sitten hakea. Joillakin firmoilla (ei kaikilla kuitenkaan) on mahdollisuus itse valita, että paketti toimitetaan lähimpään palvelupisteeseen, joka sijaitsee yleensä jossain kaupassa. Lyhyesti ja ytimekkäästi, parasta on kuitenkin olla kotona 24/7 jos haluaa saada paketin. Koskakohan ne hokais täällä noi smartpost-automaatit? Kauhean kätevää olis, ainakin jos sijoituspaikkana olis ne supermarketit, jotka on kahdeksaan asti auki? Tosin veikkaan että käytännön toteutusta vaikuttaa noin 10 eri Hollannissa toimivaa posti/kuljetusfirmaa. Joskus on vähän Itellaa ikävä.

Suurin osa ihmisistä olettaa, että nainen tekee töitä osa-aikaisesti. Kokoaikaisesti työskentelevä nainen on vähän kummajainen. Lähes jokainen uudesta työpaikastani kuultuaan on kysynyt jotain seuraavista: Kuinka monta tuntia viikossa? Minä päivinä viikossa menet töihin? Vastauksena 40h viikko maanantaista perjantaihin on poikkeuksetta aiheuttanut kauhistuneen ilmeen. Ai kamalaa, kuinka raskasta.

On yhteiskunnallinen oletus, että lasten syntymän jälkeen nainen jää kotiin. Ja on ainakin osa-aikaisesti kotona, niin kauan kun lapsi on noin 10-12v? Kouluhan täällä alkaa jo 4-vuotiaana, mutta iltapäivähoitoa ei ole (niin kauhean helposti tai halvalla saatavilla) ja yleensä keskiviikkoisin koulua on vain puolipäivää. On myös hyvin yleistä, että äiti hakee lapsena puoliltapäivin kotiin lounastamaan ja palauttaa sitten loppupäiväksi taas kouluun.

Ristiriitana tähän kuitenkin, että äitiyslomaa on vain 4kk ja kotiinjäämistä ei tueta yhteiskunnan puolesta rahallisesti niin kuin esimerkiksi Suomessa. Lasten päivähoito on kuulemani mukaan törkeän kallista ja hankala saada. Joten jos lapsi laitetaankin päivähoitoon ja äiti käy edes vähän töissä, niin töissäkäyminen ei taloudellisesti kannata penniäkään, koska kaikki ansaitut rahat menevät päivähoidon maksuihin. Kauhean kätevää.

Ja mitään oikeita faktojahan en tiedä, koska en ole äiti Hollannissa enkä myöskään innokas ottamaan selvää asioista, jotka ei ole vielä ajankohtaisia.

Yllykkeenä tähän vain toimi armoton sählääminen postifirmojen kanssa ja kun kävin aamupäivällä kaupassa, niin se oli ihan täynnä ihmisiä. Siis torstaina aamupäivällä..

Plus tilaamani talvitakki saapui tänään postissa, mutta nyt en osaa päättää pidänkö sen vai en. Se täyttää kaikki talvitakin vaatimukset, jotka tälle talvelle esitin. Lämmin ja käytännöllisen näköinen ja värinen, lisäksi siinä on huppu ja pari taskua. Mutta se ei kuitenkaan näytä just niin täydellisen oikealta kuin kuvittelin. Ja jos palautan sen, niin joudun ensin säätämään palautuksen kanssa ja odottamaan että rahat palautuu tilille.. ja sen lisäksi vielä kiertämään kakskymmentä vaatekauppaa ja sovittamaan talvitakkeja täällä +20 asteen lämmössä, enkä välttämättä löydä sen parempaa vaihtoehtoa.

Jotain eliittiongelmia mullakin. :)

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Asioita, joista luovun ilolla

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Tänään iltavuoro ja perjantaina aamuvuoro, sitten on duunit hotellilla ohi. En tosin ole ainoa kenen mielestä viimonen kuukausi on mennyt supervauhtia, jatkuvasti työkaverit kyselee, että koskas sun viimeinen päivä olikaan, ai nyt jo ja myös pomoille sitä on saanut pariin kertaan muistuttaa. Tavallaan on tosi helpottunut olo, koska onhan tässä jo hampaita kiristelty pitempään. Silti kuitenkin jännittää hyppy tuntemattomaan. Jo pari viimeistä yötä olen nähnyt outoja unia, ei painajaisia mutta sellaisia vähän negatiivisia unia, joissa joudun käsittelemään jonkunlaista kriisiä. Alitajunta siis tiedostaa jo edessä olevan muutoksen.

Yritänkin siis keskittyä nyt vaan positiivisiin asioihin, joita muutos tuo tullessaan.

Ensimmäinen ja todella olennainen, työvaatteet. Tai siis, niiden puute! Uudessa duunissa saa olla omat vaatteet päällä, kunhan ne on edes jotenkin toimistokelpoiset. Tuskin siis verkkareissa, mutta farkut ja siisti paita käy hyvin. Tämä taitaa itseasiassa olla ensimmäinen työpaikkani, jossa saa olla omissa vaatteissa. Virallisten työvaatteiden käytössä on joskus puolensa, mutta nyt olen ainakin kurkkuani myöten täynnä työvaatteiden pesua ja silitystä. Hotellin tarjoamat työpaidat kun on maailman ärsyttävintä materiaalia, rypistyvät samantien silityksen jälkeen ja suorastaan imevät jokaisen tahran itseensä. Silitetty paita on jo tunnin päällä olon jälkeen likaisen, käytetyn ja ryppyisen näköinen. Vaikka ei edes olisi saanut päälleen cappuccinon vaahtoja tai oluthanan loppuja. Puhumattakaan voitahroista ja jogurtin jämistä... Ja kun työvaatteita ei ole tarpeeksi edes viikon työvuoroihin ja työvuorot on epäsäännöllisiä ilta-aamu-ilta-ilta-aamu-aamu yhdistelmiä, niin pyykinpesu on ollut aikamoista logistiikkaa. Työpaitoja kun on kolme ja essuja alunperin kaksi (ostin itse kaksi lisää), jokaiselle päivälle uuden vaatekerran saaminen vaatii joka viikko aikamoista työtuntimäärää. Omasta mielestäni täysin hukkaan mennyttä aikaa. Ironistahan tässä on se, että pyykinpesu ja silittäminen on omasta mielestäni kotihommista niitä kaikkein mukavimpia. Ehtona tälle mukavuulle vain on se, että niitä saa tehdä omaan tahtiin silloin kun huvittaa. Ei niin, että PAKKO pestä pyykkiä jotta saa huomenna työpaidan päälle, vaikka ei yhtään huvittaisi.

Toinen ilonaihe on, että uusi työ ei ole enää fyysisesti niin rankkaa. Kukaan ikinä tarjoilijana töitä tehnyt tietää, kuinka paljon yksi työvuoro sisältää kantamista, nostamista, tavaroiden siirtelyä, kävelyä, puolijuoksua, paikallaan seisomista, vääriä työasentoja jne jne. On siis mukava ajatus, että tulevaisuudessa en ole työvuoron jälkeen puolikuollut, vaikka onkin ollut kiire ja päivä täynnä töitä.

En lakkaa iloitsemasta siitä ajatuksesta, että uusi työ on säännöllistä ja arkeen muodostuu ihan oikea rytmi. Kieltämättä hieman aikainen rytmi, jos joku aamu kello soi viiden pintaan.. mutta ainakin rytmi säilyy samana. Mielestäni kun on täysin epäinhimillistä teettää iltavuoro-aamuvuoro-komboa ja olettaa että työpanostus on yhtä vahva, vaikka unta olisi takana muutama huono tunti. 

Kenties hieman yllättävä asia, mutta olen iloinen, että uudessa työpaikassa saan itse päättää mitä syön. Hotellilla kun ruoka kuului luontaisetuihin, mutta varsinkin iltavuorossa ollessa se oli enemmän negatiivista kuin positiivista. Keittiö kun tekee valmiin annoksen, joka on syötävä turhia valittamatta tai sitten olla syömättä, mutta muutakaan ei ole tarjolla. Ja 7 kuukauden jälkeen alkaa pikkuhiljaa tympäistä syödä aina jotain muuta kuin itse haluaisi. Joskus ruoka on hyvää, mutta useimmiten ei. Esimerkkeinä mm. kukkurallisia lautasia (valkoista) pastaa, jossa on yksi kauhallinen jonkunlaista kastiketta. Ei salaattia tai vihanneksia. Tai lautasellinen, jossa on köntti (puoliraakaa) lihaa ja lisukkeena ranskalaisia/friteerattuja perunakroketteja tms. yhtä ravinnepitoista. Keittiö yleensä syöttää henkilökunnalle ruokia, jotka on yli tai jotka muuten heitettäisiin menemään. Tai jos ei ole mitään sellaista ruokaa, niin vaihtoehtona on tuo lautasellinen pastaa, joka ei maistu miltään muulta kuin valkoiselta pastalta. Tervetuloa siis terveelliset, omat eväät ja tervemenoa viimeisen puolen vuoden aikana kertyneet kilot.

Lopuksi olen ehkä eniten iloinen siitä, että tulevaisuudessa en ole työpaikallani enää se "ainoa ulkomaalainen". Kuinka ärsyttävää on ollut, kun asiat selitetään mieluummin kollegalleni kuin minulle, koska epäillään etten ymmärrä tai osaa. Alleviivattakoon nyt vielä, että suurin osa työkavereista on olleet mukavia ja ystävällisiä. En ole millään tavalla työpaikkakiusattu, pikemminkin vain aliarvostettu. Ja koska olen "se ulkomaalainen" omine tapoineni ja omalla persoonallani, niin en ole täysin koskaan sopeutunut joukkoon. Ehkä olisi itselleni ollut helpompaa vain mennä mukaan ja esittää vähän jotain muuta kuin olen sopeutuakseni paremmin, mutta en kyllä millään tavalla koe sitä omakseni. Ehkä on vähän suomalaista ajattelua, että jos en kelpaa tällaisena kuin olen, niin olkoon sitten ilman :) Olen liian moneen kertaan kuullut tuolla hotellilla kuinka "uuden kollegan pitää sopia vanhaan joukkoon" ja he haluavat aina palkata ihmisiä, jotka tulevat hyvin toimeen vanhojen kanssa. Ymmärrän tuon periaatteen kyllä, mutta mielestäni on väärin, että kaikkien siellä työskentelevien ihmisten pitäisi olla samasta muotista. Jos kaikki ovat samanlaisia niin töissä kuin vapaa-ajallakin, niin miten ihmeessä ihmiset voivat ilahduttaa erilaisuudellaan, käyttää sitä hyödyksi ja täydentää toistensa puutteita? Taidan olla vaan vähän liian paljon idealisti :) Toteanpa kuitenkin, että tuolla omaa erilaisuuttani ei nähty mitenkään rikkautena, vaan lähinnä oudoksuttiin.

Viikonloppuna oli anopin 60-vuotissynttärit ja kaikki ihmiset olivat iloisia puolestani, että olen löytänyt uuden työpaikan ja että selkeästi olen innoissani siitä. Olen saanut uudesta työpaikasta todella paljon kommentteja (sekä täällä että Suomessa), sekä negatiivisia että positiivisia. Negatiiviset liittyvät lähes poikkeuksetta työmatkan pituuteen, joka samalla lisää työpäivän pituutta. Olen kyllästymiseen asti toistellut samaa asiaa, mutta toteanpa nyt vielä kerran, että tiesin kyllä työpaikkaa hakiessani että mitä se tarkoittaa. En olisi hakenut työpaikkaa, jos en olisi sitä halunnut. Joten oma valinta! Rankkaa varmasti, mutta myös aikaa itselle. Joka päivä 3-4 tuntia aikaa lukea kirjaa, selata nettiä, kutoa tai vain olla. Loppukaneettina, en ole ainoa. Joku innokas voi etsiä tilastoja kuinka moni maailmalla matkustaa päivittäin työhönsä reilun matkan, koska haluaa olla töissä isossa firmassa, isossa kaupungissa mutta silti pitää kiinni kodistaan maaseudun rauhassa. Ette usko kuinka onnellinen olin, kun yksi meidän respan naisista sanoi, että juu, ei se paha ole, hänenkin miehensä matkustaa joka päivä Amsterdamiin töihin! Halleluja :D

http://buffman.net/blog/wp-content/uploads/2012/03/funny-pictures-doctor-cat-says-your-heartrate-is-abnormal.jpg
Source





maanantai 16. syyskuuta 2013

Katse tulevaan

Vanhassa työpaikassa on nyt jäljellä 2 viikkoa ja jos hyvin käy, niin tein viime lauantaina viimeisen viikonloppuvuoron. Tosin työvuorot on taas vaihtuneet sen verran vinhaa vauhtia, että voihan sinne jonkun vuoron vielä lykätäkin. Mutta näillä näkymin duunia on vanhassa paikassa tarjolla 4 päivää tällä viikolla ja 4 seuraavalla. Ja sitten se on the end, loppu, einde jne. Voisin päästellä jonkunasteisia riemunkiljahduksia, mutta jos ei nyt kuitenkaan vielä :D Poksautetaan sitten viimeisen työpäivän kunniaksi shamppanjapullo, joka on odottanut jääkaapissa hyvää hetkeä. (Sehän piti siis juoda uuden työpaikan kunniaksi, mutta se juhliminen jotenkin jäi ja nyt Justin on varannut meille 5 ruokalajin illallisen yhteen huippuravintolaan, niin juhlitaan siellä sitten.)

Ja kyllä äiti, olen edelleen tietoinen, että ensimmäisen työpaikan saaminen täällä oli todellinen lottovoitto ja ei ole mitään syytä morkata paikkaa ja sen ihmisiä. Vaikka meininki on välillä ollut villin lännen puoleista, niin oonpahan saanut olla töissä ja ansainnut siitä palkkaakin. Joten en rupea kauheasti vinkumaan, mutta totean vain että odotan innolla uutta työpaikkaa ja uutta yritystä.

Uusi työpaikkani on kansainvälinen yritys, jossa kollegoita on noin 11 eri Euroopan maasta. Toimipisteessä, johon menen töihin, on työntekijöitä noin 550. Työpaikan virallinen kieli on englanti ja lisäksi omassa työssäni pääsen myös puhumaan suomea. Suomalaisia asiakkaita siis, jee! :)

Pääsen (vielä enemmän) omalle alalle töihin, sillä uudessa työpaikassani palvelen lentomatkustajia. Koulutukseltani olen matkailun restonomi ja lisäksi vaihto-oppilasvuoden aikana erityisesti opiskellut aviation industry -kursseja. Käy!

Uusi työpaikkani toimii 24/7 mutta omalla osastollani työskennellään periaatteessa vain maanantaista perjantaihin, toimistoaikoihin. Poikkeuksia tottakai tulee, mutta pääsääntöisesti saan tulevaisuudessa olla viikonloput vapaalla. Ei myöskään enää yömyöhään työskentelyä tai epäsäännöllistä työvuorojen kiertoa. Tervetuloa uusi säännöllinen viikkorytmi!

Työsopimukseni on 40 tuntia viikossa ja palkka parempi kuin nykyisessä paikassa. Kokoaikainen työsoppari takaa myös loman kertymisen ja sairausloman palkan. Nykyisessä työpaikassani kun en saa palkkaa, jos olen kipeänä kotona. Parasta kokoaikaisessa sopparissa on se, että töitä varmasti on jokaiselle viikolle ja kk-palkka taattu. Nyt työt ja palkka on olleet aikamoista onnenkauppaa, toisinaan ihan hirveästi töitä ja toisina viikkoina vaan muutama hassu vuoro, jotka vaikuttaa heti palkkaan.

Koska rakastan selkeyttä ja järjestelmällisyyttä, niin olin ihan liekeissä kun sain Labour Conditions ja Personnel Handbook luettavakseni. Ei sillä että ne olisivat niin antoisaa luettavaa, mutta ainakin nyt on selkeitä ohjenuoria joita noudattaa ja kirjallisia opuksia, joiden puoleen kääntyä kun jotain tietoa tarvitsee. Lisäksi ylimääräisiin kysymyksiin on vastattu täsmällisesti ja kannustettu kysymään kaikkea mahdollista. Lienee turhaa erikseen osoittaa kuinka eri meininkiä kuin esim. nykyisessä työpaikkassani :)

Kun työt alkaa 4.10. niin ensimmäinen kuukausi käytetään pelkästään kouluttamiseen ja perehdyttämiseen. Onhan tässä kokonainen uusi systeemi ja tuotekatalogi opeteltavana.. Joka viikko opituista asioista järjestetään testit ja jos ei pysy tahdissa mukana, niin se on sitten auttamatta potku persauksiin. Onpahan hyvä syy opiskella ahkerasti! Ensimmäisen 4-6 viikon jälkeen siirrytään käytännön harjoitteluun, niin että joku mentoroi koko ajan vieressä. Sitä sitten ehkä kuukauden verran ennen kuin juniorin annetaan ruveta hommiin itsenäisesti.

Uudessa työssä tulee siis olemaan pitkiä työpäiviä, varsinkin kun pitkä työmatka lasketaan mukaan mutta olen melko vakuuttunut, että tää on nyt tähän väliin just se oikea juttu mulle. Olen ihan superinnoissani ja toivon, että kaikki on oikeasti just niin hienoa kuin miltä vaikuttaakin.

http://www.piz18.com/wp-content/uploads/2011/10/Every-Story-has-an-End-but-in-life-every-End-is-Just-a-new-Beginning.png
Source

torstai 12. syyskuuta 2013

Suomessa, Suomesta.. takaisin Hollannissa.

Pitempi radiohiljaisuus johtui tietenkin ihanasta Suomen lomasta ja voi jösses, kun tuntuu lomalta paluu vaikealta.

http://1.bp.blogspot.com/-YB8ImTl2p8A/UQgu7YlzALI/AAAAAAAACpk/PK_n-phEk_0/s400/tumblr_lyt1c6fvXG1rogngso1_r1_500.jpg
Source
 Oltiin niin ihanasti lomalla kun olla ja voi. Paljon hyvää ruokaa ja juomaa, ihania ihmisiä, rentoa chillailua, shoppailua, kuulumisten vaihtamista.. ja paljon saunomista :) Useampaan kertaan puusaunassa! Siinä nyt on vaan sitä jotain verrattuna tavalliseen sähkökiukaaseen.. enemmän tunnelmaa. Kaikki edellisen postauksen suunnitelmatkin toteutui.. munkkirinkilää ja Yyteriä lukuunottamatta. Mutta söinpäs Arnoldsin kinuskidonitsin, kumma kyllä se ei ollut yhtään niin hyvää kuin muistin. Ehkä liikaa lisäaineita, rasvaa ja sokeria :D Meillä oli joka päivälle ohjelmaa mutta silti viikon päätteeksi oli enemmän kuin rentoutunut olo.

http://1.bp.blogspot.com/-IPSMBt5X-gU/UPqyDLq4_8I/AAAAAAAACjY/wYL3hQJXaow/s1600/tumblr_m2k8k1v3IF1rogngso1_500.jpg
Source
Tosin se olotila melkein rapistui matkalla takaisin. Minkä takia lentomatkustaminen onkin niin kauheeta säätämistä ja odottelua? Meidän vaihtoaika Helsingissä oli vain 30 minuuttia, joten hirveällä kiireellä pikaostokset (Justinin vanhemmille Fazeria) ja vessassa käynti. Porttikin oli jossain ykkösterminaalin puolella, niin että jouduttiin vetään loppuspurtti siellä pitkällä käytävällä. Ja sitten kuitenkin portilla odotetaan ja ihmiset tönii ja huokailee ja kaikilla on niin hitonmoinen kiire sinne koneeseen, vaikka se kone ei kuitenkaan lähde mihinkään ennen kuin kaikki on kyydissä. Ja sitten koneen sisällä istutaan ja on ahdasta ja emot komentelee ihmisiä, jotka ei ymmärrä, että daa, puhelin kiinni lentokoneessa ja ei sitä Ipadiakaan voi pitää päällä nousun aikana. Jne jne. Hikikarpalot päässä rahdataan laukkuja Schipholilla ja yritetään ehtiä junaan.. pahimpaan iltaruuhkan aikaan tietysti. Seiso siinä nyt sitten hienosti käytävällä kolmen matkalaukun kanssa kun ihmiset yrittää päästä sisään tai ulos :D Ei ehditty Fyraan, niin otettiin Intercity Roosendaaliin.. mutta viimeksi kun sillä reissasin niin se ei kyllä pysähtynyt melkein joka asemalla kuin nyt. Kesti siis ikuisuuden ja sitten kun oltiin Roosendaalissa, niin kas kummaa kun ei keritty 3 min vaihtoajalla siihen Etten-Leurin junaan. Kun laiturilta toisella on hieman matkaa alikulkusillan kautta ja edelleenkään ne 3 matkalaukkua ei olleet kevyimmästä päästä. Pelastus saapui kuitenkin Justinin isän muodossa, joka tuli hakemaan.. kylmässä ja kaatosateessa kun ei kauheasti huvittanut odotella. Että sellainen kotimatka.

http://www.lily.fi/sites/lily/files/user/3027/2013/01/bookworm.jpg
Source
(Ja kuka vakuutti työpaikkahaastattelussa, että haluaa työskennellä lentoyhtiölle, koska myös se matka on tärkeä osa ihmisen lomakokemusta...) :D It's not all about the destination, also the journey there is important. Haha.

http://25.media.tumblr.com/4d9af772c6b4b8ce817e21c268420c22/tumblr_mg77uikKTv1rogngso1_500.jpg
Source

Pariin kertaan olen myös jo vastannut kysymykseen, että pitikö itku silmässä lähteä pois, mutta rehellisesti vastattuna, eipä juuri. Niin ihania kuin kaikki ystävät ja sukulaiset Suomessa onkin, niin kyllä täällä kuitenkin tuntuu kodilta. Omat jutut ja omat tavarat, elämässä kaikenlaista tapahtumassa. Täällä arki tuntuu jo omalta. Suomessa oli selkeästi se fiilis, että oli lomalla. Siellä siihen arkeen asettuminen tuntuisi hankalalta.

http://24.media.tumblr.com/tumblr_mdowt5xF1W1rk1951o1_500.jpg
Source
Ja oltiin Justinin kanssa koko ajan ihan järkyttyneitä siitä, kuinka kallista kaikki Suomessa on ja kuinka järjettömän paljon kaduilla liikkuu humalaisia/sekakäyttäjiä/kodittomia/muuten vaan rappiolla olevia mielenterveyspotilaita. Kontrasti siihen, kuinka yksi osa väestöstä on hurahtanut kaikenmaailman dieetteihin ja terveystuotteisiin ja bodaa itseään.. (katsokaas huviksenne niitä ruokakaupan hyllyjä.. täällä myydään ainakin toistaiseksi ihan tavallista ruokaa!) ja sitten osa porukasta hilluu työttömänä ja viimeisetkin roposet pistetään kaljaan tai muihin mömmöihin. Tottakai (ja toivoakseni) suurin osa on edelleen ihan tavallisia ihmisiä, jotka käy töissä ja elää normaalia arkea, mutta jostain syystä se suuri kontrasti iski näkökenttään. Varsinkin siinä lähikaupassa..

http://2.bp.blogspot.com/--3Pd6L5QCBs/URFCs6BTQbI/AAAAAAAAAS8/zLO1sNb-RfM/s640/aHR0cCUzQSUyRiUyRjI1Lm1lZGlhLnR1bWJsci5jb20lMkZ0dW1ibHJfbTlpeDA3Wk5aeDFyb2duZ3NvMV81MDAuanBn.jpg
Source
Mutta palatakseni alun hehkutukseen, meille jäi tosi hyvä fiilis lomasta ja sitä tekis vaan mieli jatkaa. Tavaroiden purkaminen ja arjen käynnistäminen tuntuu vaativan paljon energiaa, varsinkin kun täällä on syksy selkeästi alkanut jo. Joka päivä sataa vettä. Toivottavasti saataisiin edes muutamaksi viikoksi vielä kesä takaisin, yleensä kun syys- ja lokakuut on täällä vielä ihan kauniita. Olin eilen töissä ensimmäistä päivää ja tänään iltaan. Huomenna suoraan aamun ja siinähän nämä viikot rullaa. Vielä noin 2,5 viikkoa töitä ja sitten alkaa uusi arki! 4.10 kun on ensimmäinen työpäivä uudessa paikassa :) Yritän saada pikapuoliin tarkan selonteon aikaiseksi uusista kuvioista.

http://25.media.tumblr.com/tumblr_mb9pvfy8Te1rogngso1_500.jpg
Source

perjantai 23. elokuuta 2013

Suomeen, Suomeen, Suomeeeen!

... viikon päästä siis! Ensi viikon perjantaina alkaa kauan odotettu loma!

Ensin suhaillaan iltapäivällä Etten-Leurista junalla Schipholille, josta AY846 lentää Helsinkiin. Helsingissä odotellaan puolitoista tuntia, jonka jälkeen pikkupurkki numerolla AY2269 lennättää meidät Pirkkalaan. I-HA-NAA!

Tampere <3

http://opiskelijantampere.fi/sites/all/themes/custom/ot/images/body_bg.jpg
Source
Olen kovasti yrittänyt tehdä lomalle suunnitelmia, mutta samaan aikaan yrittänyt olla tekemättä liikaa suunnitelmia. Jotta säilyisi jonkunlainen vapaus spontaaneille suunnitelmille. Totuus on kuitenkin, että aika loppuu kuitenkin kesken.

Seuraavanlaisia suunnitelmia on jo tehty:

* Hierojalle! 

Vuosi sitten kun asuin Tampereella, kävin säännöllisesti joka viikko hieronnassa. Tampereella on vissiin parikin hierontakoulua (tai oli ainakin joskus) ja itse kävin Tampere-taloa vastapäätä Yliopistonkadulla. Kyseisessä oppikoulussa asiakaspalvelun laatu ei päätä huimaa (parikin kertaa ollut hieman kyseenalaista toimintaa varauksien järjestelyjen suhteen), mutta oppilaat osaavat kuitenkin asiansa ja hinta on halpa. Hollannista en ole samanlaista koulusysteemiä löytänyt (en tiedä missä täällä toimivat hierojat kouluttavat itsensä?!), joten myös hieronnassa käyminen on jäänyt. Hieronta kun on mielestäni normaalihinnoissaan aikas kallista, sitä voi verrata kampaajalla käyntiin tai kuntosalin kuukausimaksuun.. mutta kampaajalla käydään pääsääntöisesti 4-8 vkon välein ja kuntosalilla vaikka joka päivä!

* Mustaamakkaraa!

Ja noin sata muuta ruokaa, jota on pakko saada. Salmiakkia, ruisleipää, lättyjä, kaalilaatikkoa, nakkikastiketta.. grillimakkaraa ja munkkirinkilä! Ja ainakin pariin kertaan ravintolaan syömään.. vaikka Nordicin ruisreino ja The Grillissä joku pihvi. Etanatkin houkuttelisi, kun niitä ei täällä niin usein listalla näy. Me niin tullaan Suomeen ruokalomalle :)

http://grillaus.info/wp-content/uploads/2013/03/mustamakkara2.jpg
Source
* Särkänniemeen

Oma äitini ei ole millään muotoa innostunut huvipuistolaitteiden vemputuksista, joten mulle ja Justinille jää kunnia pistää liki 5-vuotiaan veljenpojan pää pyörälle. Eiköhän se onnistu :)

http://img.yle.fi/uutiset/alueelliset_uutiset/pirkanmaa/article5616148.ece/ALTERNATES/w580/S%C3%A4rk%C3%A4nniemi+JH
Source
* Kummitytön synttärit

Hei, 7v. koululainen! Mihin tää maailma oikein menee, viimeksihän punapäinen tyttövauva jokelteli tyytyväisenä viltillä..

http://www.mll.fi/@Bin/15515505/tytt%C3%B6%20koulu.jpg
Source
* Vanhan työporukan girl power-miitinki

Paras työporukka koskaan ikinä.. ja vuosien saatossa tytöt on menneet naimisiin ja saaneet lapsia. Kaikilla on työpaikka vaihtunut, kun kyseistä puljua ei ole enää olemassakaan. Mutta hauskat muistot yhdistää ja on hauska verestää kuulumisia!

* Ystävät ja sukulaiset

Parhaan ystävän kanssa kaksi tapaamista sovittu etukäteen. Pikkuveljen kanssa ehkä syömään tai jotain muuta mukavaa, keilaamassakin ollaan käyty aiemmin muutamaan kertaan. Mökille, kylään, kahville.. kaikkia olis ihana nähdä! Tässä toisaalta toivois, että ihmiset ottais itse yhteyttä ja kertoisivat että mitä, missä, milloin kyläily sopii :) 

* Yyteriin?

Justin halajaa rannalle, mutta mulla on jonkunlaiset epäilykset Suomen sään suhteen. Voi olla että siellä on jo aika syksyinen meininki? Ainakin muutamista Facebook päivityksistä ja kuvista päätellen. Pitää varmaan kuitenkin varmuuden vuoksi pakata uikkari mukaan.

* Ostoksille!

Halajan rohmuamaan Citymarketin hyllyt tyhjiksi.. Hollantiin mukaan kun on ainakin saatava: villalankaa uusia sukkia varten, Lumenen meikkipuuteria ja pari kajalkynää, 1-2 uutta muumimukia (lisää vaaleanpunaisia!), biojätesäkkejä (ne Pirkan on vaan niin paljon parempia), tiskirättirullia ja magnesiumia.

Anoppi hajotti joku aika sitten pinon keskikokoisia kulhoja meidän kaapista, joten ajattelin myös katsoa josko Suomesta löytyisi jotain kivaa. Samaan syssyyn vois tietysti katsoa jos löytyisi korvike myös sille Teeman lautaselle, jonka Justinin veli hajotti. (Onkohan näillä jotain meidän astioita vastaan?)

http://www.shopping4net.fi/Common/PCCs/Products/Grpx/I4Net/Img-IKS48-1-PF_1.jpg
Source
Ja Ideaparkiin on ainakin pakko päästä, samoin kuin Koskikeskukseen. Jotain kivaa vaatetta, uusi talvitakkikin olisi kiva. Ja Ginatricotia ei täällä ole, joten pari lumppua sieltäkin :) Uudet farkut, jotka äiti saa samantien lyhentää sopiviksi! Uusi laukkukin on tarpeen, harkitsen edelleen raaskinko ostaa Marimekon Mini-Matkurin. Tai sitten sen normaalin Matkurin.. pitää tarkistaa se koko kaupassa. Mutta se olisi niin kätevä yleislaukku tuleville työmatkoille. Kaiken saisi sullottua mukaan, eikä varmasti hajoa! Ja sen saisi myös nahkaisena, joka olisi vielä parempi.. mutta hinta käy vähän liian tyyriiksi. Harkinnassa kyseinen kassi kuitenkin on.

https://www.marimekko.fi/sites/default/files/styles/width_grid-24/public/products/emmi_42087_12.jpg
Source
Muutama suomenkielinen kirjakin olisi hyvää vaihtelua. Vaikka luenkin sujuvasti englanniksi, niin silti omalla kielellä lukeminen on vielä rentouttavampaa. En muuten vieläkään ole yrittänyt lukea kirjaa hollanniksi. Pitäisiköhän ottaa työn alle..

http://hahmo.fi/www2/wp-content/uploads/2011/09/ideapark_julkisivu.jpg
Source

Melkein unohdin...

* Saunaan!!!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Päivitystä työrintamalta

Sain vihdoin viime viikon perjantaina hotellinjohtajan hihasta nykäistyä, että meidän on nyt puhuttava. Ensin hän yritti ehdottaa, että josko vasta maanantaina, mutta totesin, että jospa nyt kuitenkin mieluummin tänään. Hänellä ei siis edelleenkään ollut asian suhteen kiire, vaikka perjantaina työsopimukseni päättymiseen oli aikaa noin 2 viikkoa. Enkä siis missään vaiheessa ollut kuullut, että minkälainen tulevaisuuteni kyseisessä firmassa mahtaisi olla.

Muutamista idealistisista (ja kannustavista!) blogiin tulleista kommenteista huolimatta, kyseessä ei missään nimessä ollut kehityskeskustelu. Pomoni ei kysynyt, miten olen viihtynyt tai muutenkaan keskustellut siitä, miten olen työni tehnyt. Hän kysyi, miksi halusin tavata. Vastasin, että en ole kuullut mitä haluatte tehdä sopimukseni jatkon kanssa. Samaan syssyyn jatkoin, että olen mielelläni töissä syyskuun loppuun asti mutta lokakuun alusta aloitan uudessa työpaikassa. Hän totesi, että ok. ?!

Kuulemma mielellään pitävät minut syyskuun loppuun asti ja sitten kyselivät (operations manager oli myös paikalla samassa huoneessa), että mihin olen menossa ja mitä tekemään. Selitin vaihtavani firmaa, koska uusi on enemmän siihen suuntaan, mitä olen opiskellut. Ja sen lisäksi pystyn tekemään työni suomeksi ja englanniksi, jatkuvan hollannin polottamisen sijaan. Tuntuu itsestänikin aika uskomattomalta, että missään vaiheessa ei kyselty että kuinka olen viihtynyt. Olisin myös halunnut sanoa, että kaipaisin vähän enemmän palautetta omasta työstäni ja muutenkin parempaa sisäistä kommunikointia, mutta missään vaiheessa keskustelua siihen ei tullut saumaa. Pyysin myös, että saisin pidennetyn sopimuksen kirjallisena, mutta pomoni ratkaisi asian lähettämällä minulle "keskustelumme vahvistuksen" sähköpostilla, jossa todetaan, että olen lähdössä uusiin tehtäviin mutta jatkan firman palveluksessa syyskuun loppuun. Mitään ei ole siis allekirjoitettu, mutta onpahan jotain "paperilla".

Myönnetty loma pysyy ennallaan, eli kun palaan Suomesta, niin mahdollisia työpäiviä on jäljellä 20. Tai ei edes niin paljoa, koska jossain välissä on kuitenkin vapaata. Joten asiat järjestyi hyvin vanhassa työpaikassa, mutta silti on edelleen sellainen olo, että onpas epämääräistä toimintaa. Ei yhtään sellaista, mihin on suomalaisten työnantajien kanssa tottunut. Täkäläinen työlainsäädäntö on myös mulle vielä outo, en osaa sanoa, että miten asioiden tulisi oikeasti hoitua kun en ole perehtynyt asiaan. Kummasti vertaa, että Suomessa on näin ja näin, mutta täällä ei välttämättä toimi samalla tavalla. Esimerkiksi määräaikaisten työsopimusten kanssa toimiminen tai työvuorolistojen toimittaminen. Suomessa ei tulisi kuuloonkaan, että saa työvuorolistan 2 päivää ennen. Meillä taas tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että työvuorolistat on aina myöhässä. Kuulin myös, että vaikka on määräaikainen työsopmus, niin jos itse haluaa irtisanoutua, niin on silti velvollinen työskentelemään kuukauden irtisanomisajan. Eli jos määräaikainen työsopimus päättyy 31.8. ja samana päivänä ilmoittaa, että ei halua jatkaa, niin joutuu silti olemaan töissä syyskuun loppuun asti. Mikä taas mun mielestä tuntuu ihan käsittämättömältä. Kuin myös se, että miten koko homma voi muka olla työntekijän vastuulla? Luulisi nyt, että työnantajalla on velvollisuus ilmoittaa jatkuuko työt määräaikaisen sopimuksen päättymisen jälkeen. Viidakon meininkiä siis...

Viime perjantaina sain myös postitse sopimuspaketin uudesta työpaikasta. Olenkin tässä nyt viikon mittaan kahlannut aikamoisen määrän paperia, enkä vieläkään ole lukenut kaikkea. Myös muutamat tarkentavat sähköpostit on jo lähtenyt, kun ei meinaa ymmärtää. Tykkään kuitenkin tästä uudesta työpaikasta jo senkin takia, että kaikki tuntuu toimivan tehokkaammin ja selkeämmin. Työsopimuksen lisäksi luettavana on työehtosopimus ja henkilöstön käsikirja. Paljon sääntöjä, rajoituksia, oikeuksia ja velvollisuuksia. Mutta tykkään siitä, että asiat on selkeitä. Eipähän tarvitse arpoa ja miettiä omiaan, kun kaikkeen varmasti löytyy vastaus. Täysin toisenlaista siis kuin puoli vuotta sitten rekrytointiprosessini tähän nykyiseen firmaan.

Mutta kaikki näyttää hyvältä ja rullailee sujuvasti eteenpäin.
Ensi viikon torstaina on contract intake, joten siellä sitten selvitellään viimeisetkin paperit. Ensi viikon perjantaina lähdetään lomalle Suomeen (ihanaa!) ja sitten kun sieltä tullaan, niin onkin jo syyskuu mukavasti menossa. Pari viikkoa vanhassa työpaikassa ja sitten muutama päivä vapaata ennen kuin uudet työt alkaa 4.10. Kuulemma pehmeä lasku, kun ensimmäinen työpäivä on perjantai. Sitten alkaakin täysi hööki, kun koulutuksessa istutaan tiiviisti joka päivä ainakin ensimmäinen kuukausi. Aiheesta seuraa varmasti myöhemmin lisää... :)

http://superbowl.wol.org/data/sites/1072/images/2013/StayTuned.png
Source

maanantai 12. elokuuta 2013

Työpaikan kesäjuhlat hollantilaisittain

En ole vielä jutellut nykyisen työpaikan kanssa siitä, että olen saanut uuden työpaikan mutta tämän viikon aikana toivottavasti tapahtuu. Pomo kun ei itse tehnyt asian eteen mitään koko viikon aikana (mitä se kertoo paikasta kun työsopimus on kuitenkin enää reilun pari viikkoa voimassa), niin nappasin eilen hihasta että josko voitaisiin jutella pian.

Eilen meillä oli kuitenkin työpaikan "kesäjuhlat" eli personeelsuitje. Olin yksi epäonnekkaista, joka joutui ensin töihin aamuvuoroon, mutta asiat järjestyi paremmin kuin hyvin kun pääsin lähtemään jo ennen sovittua aikaa. Piti olla töissä 13 asti (kun kokoontuminen oli sovittu 13.30) mutta pääsin lähtemään jo puoli kaksitoista, joten jäi jopa aikaa käydä kotona suihkussa.

Hotelli, jossa olen töissä, käyttää paljon lähiruokatuotteita. Aihetta sivusin aiemmin kesällä tässä postauksessa. Joten kesäjuhlien ohjelmassa oli vierailla kahdella näistä tuottajista, pyöräillä, syödä ja juoda hyvin.

Kokoontuminen oli sovittu parsatilalle klo 13.30. Oli pyydetty etukäteen, että jokainen pyytäisi kyydin tuttavaltaan, koska sieltä jatkettaisiin matkaa vuokratuilla pyörillä ja takaisin samaan pisteeseen ei enää palattaisi. Joten omalla autolla tulijoiden auto jäisi automaattisesti parsatilan pihaan, ei niin kovin kätevää.

Meidän yöportieeri jää ensi viikolla eläkkeelle, joten kesäjuhlat olivat samalla hänelle läksiäiset. Ensin nautittiin kakkukahvit sateessa. Kakut Hollannissa on muuten lähes aina kauheen nättejä ulkopuolelta, mutta täysin mitäänsanomattomia maultaan. You have been warned. Lisäksi sateen ennakointi on hollantilaisille täyttä taidetta. Jokaisella on puhelimessaan buienradar, jolla arvioidaan sitä, miten sadepilvet osuvat omalle kulkureitille.. mihin aikaan, millä voimakkuudella ja kauanko se kestää :D Haha, jokapäiväistä puuhaa tuo sateen ennustaminen. Joten jokaisen kytätessä puhelintaan, tulivat siihen lopputulokseen että meidät kohdannut sade on vain lyhyt kuuro ja loppupäivän voisimme pyöräillä kuivina.

Varsinainen ohjelma kakkukahvien jälkeen oli opastettu kierros parsatilalla. Olen aiemmin ollut samassa paikassa yhden intensiivikurssin puitteissa ja saanut saman kierroksen englanniksi. Tuttua kauraa siis, mutta silti ihan mukavaa. Ja farmari itse osasi kertoa paljon enemmän yksityiskohtia hollanniksi kuin pari vuotta sitten englanniksi :) Meidän kierroksella keskityttiin parsantuotannon lisäksi paljon viinin viljelyyn, jota paikassa siis tehdään parsan ja kaiken muun viljelyn ohella. Meillä töissä ei kyseisiä viinejä ole (meidän operation managerin mielestä heidän viininsä on täyttä kuraa, olisittepa nähneet sen naaman vääntelyt.. ei ehkä kaikkein poliittisesti korrektein ihminen hän), mutta tilan liköörejänsä ja portviiniään kylläkin. Kierroksen aikana nautittiin lasilliset tilan omaa kuivaa valkoviiniä, joka ainakin omaan suuhuni maistui mukavan raikkaalta. Kierroksen päätteeksi sai myös maistella eri liköörejä, mutta ainakaan omalle kohdalleni osunut mansikkalikööri ei ollut mitään erityistä herkkua.

Photo

Parsatila on täällä Etten-Leurissa ja kotisivut löytyvät tästä, klik klik.

Parsatilan pihassa odottivat vuokratut polkupyörät ja pienen säätelyn jälkeen lähdimme mahtavassa 19 hengen letkassa pyöräilemään kohti seuraavaa kohdetta. Pyöräilymatka oli noin 6-7km välillä ja päädyimme jäätelöntuottajan pihamaalle. Tällä alueella on useampiakin jäätelöntekijöitä/tuottajia, jotka siis tekevät itse alusta loppuun omat jäätelönsä ja reseptinsä ja useimmat myyvät omaa tuotantoaan pienestä kioskista tilan yhteydessä tai toimittavat jäätelöään ravintoloille. Hotellin käyttämä jäätelöntuottaja on hyvin pieni 2 hengen yritys, joka valmistaa erilaisia kerma- ja sorbettijäätelöitä. Niiden lisäksi he tekevät käsintehtyjä konvehteja ja leivonnaisia, myös kakkuja ja jääveistoksia tilauksesta. Tilan yrittäjä ja omistaja kertoi meille omasta historiastaan, hän oli aloittanut kokkina ravintolassa, jonka jälkeen erikoistunut leipuriksi. Leipurina hän oli erikoistunut kakkuihin ja leivoksiin, mutta omasta kiinnostuksestaan lopulta erikoistunut jäätelöön. Monipuolinen työhistoria siis, joka kaikki on varmasti lisännyt hänen ammattitaitoaan siinä mitä hän nyt tekee. Esittelykierroksen jälkeen jokainen sai maistaa yhden jäätelöpallon verran hänen luomuksiaan.

Photo

Jäätelöntuottajan toimipiste on Rijsbergissä ja kotisivut tässä, klik klik.

Jäätelöiden jälkeen jatkoimme pyörällä matkaa kohti Bredaa. Matkaa kertyi varmaan vähän alle tai päälle 10km, josta viimeinen osuus pyöräiltiin metsäpoluilla. Jonkunasteista hilpeyttä ja epätoivoa herätti poluilla olleet pehmeän hiekan osuudet, joissa jokainen kaatui vähintään kerran.. Päädyttiin samaan ketjuun kuuluvan hotellin terassille, jossa nautittiin parit viinilasilliset ja erittäin hollantilaiset bittergarnituur-annokset. Friteerattuja herkkuja siis.

Viimeinen pyöräilyetappi oli todella lyhyt, hotellilta ravintolaan. Ravintola oli japanilaiseen erikoistunut Ume, joka löytyy Bredan keskustasta. Ravintola on all you can eat ja supersuosittu. Ruokia voi tilata 5 kierrosta ja jokaisella kierroksella on mahdollista tilata 5 annosta per henkilö. Juomat eivät sisälly hintaan, mikä mielestäni on ihan ymmärrettävää, kun ruokaa on älyttömästi. Viikonloppuisin maksaa muistaakseni 26 euroa per nenä. Meidän pöytäseurue oli jo kolmannella kierroksella täynnä ja viimeiset palat taisteltiin alas, sillä jokaisesta syömättä jääneestä annoksesta joutuu maksamaan. Parempi siis olla tilaamatta liikaa :) Mutta oli superhyvät sushit ja hauska idea, kun kaikkea pystyi kokeilemaan ja maistelemaan pöytäseurueen kesken.

Photo: En nu heerlijk sushi eten!!

Illalla meidän eläkkeelle lähtijää muistettiin vielä jättimäisellä matkalaukulla ja 250 euron matkalahjakortilla. Ei huono siis! Ja hyvä korvaus siitä, että herra joutui koko pyöräilyreissun vetämään pinkit haalarit päällä.. taisi muutaman kerran kirota meidän ravintolapäällikön hornantuuttiin :)

Lähdin ensimmäisenä pois kun Justin tuli hakemaan klo 22.15 ja osan ilta jatkui vielä baareihinkin. Mutta oli mukavaa olla mukana ja olla ihmisten kanssa eri tavalla tekemisissä. Töissä jokainen kun on aina omalla tavallaan stressaantunut eikä niin vapautunut. Tuollaisen päivän jälkeen melkein ajattelee, että harmi on lähteä pois mutta kyllä arki töissä taas pian iskee päälle.. ja sitten en malta odottaa, että pääsen siistiin sisätyöhön istumaan toimistoon! :)