torstai 29. marraskuuta 2012

Portilla 22 alkaa uusi elämä

Terveisiä Helsinki-Vantaalta! Lähtöpaniikilta ja -itkuilta vältyttiin onnellisesti ja nyt vaan odottelen lennon lähtöä.

Kamat on jotenkuten kasassa, niitä jäi edelleen ihan liikaa äitin komeroihin. Mutta ehkä tärkeimmät jutut tähän hetkeen on nyt mukana. Enkä joutunut maksamaan ylipainomaksuja laukuista! Jee :) Eilen päädyin vielä ostamaan uuden lentolaukun, joka on peruspainoltaan kevyempi kuin se kuvissa aiemmin näkynyt punainen. Mutta tänään ei sitten matkustamotavaroita punnittu ollenkaan, joten selvisin siitäkin paremmin kuin hyvin :)

Nyt on tosi hyvä fiilis ja odotan vaan pääseväni perille omaan kotiin Etten-Leurissa. Ihanaa nähdä Justin ja Sparks taas :) Jostain syystä tajuntaan ei ole vielä uponnut, että muutan nyt kokonaan pois Suomesta.. mutta nautitaan nyt tästä tunteesta niin kauan kuin se kestää! Voi olla, että jo ensi viikolla mieli muuttuu kun pitää ruveta hoitamaan niitä virallisia asioita ;)

Hyvää fiilistä tuo myös se, että jouluun on vain 3 viikkoa aikaa ja sitten saan jo läheisiä ihmisiä Suomesta kylään <3 Ehkä saan seuravat viikot vaan keskittyä joulun odotukseen, valmisteluihin ja oloni kotoisaksi tekemiseen. Jee :)

Ulkona on ihan harmaata ja räntää sataa. Kentällä on jo ruuhka-aika, hirveä hyörinä käy ympärillä.
Oma mieli on kuitenkin rauhallinen, onnellinen ja luottavainen.

Kyllä tästä hyvä tulee.

http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/koti/arki/2011/4/1112792-max500x555.jpg
Sisällä kuplii ilo


http://img.avatv.fi/mn_kuvat/mtv3/helmi/5perjantai/mystiikka/luonto/1448316-max590x354.jpg
Onnellinen  

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Viimeinen kokonainen päivä Suomessa

Kellekään tuskin tulee yllätyksenä, että eilinen ja tämä päivä ovat olleet kovin hektisiä.
Olen käynyt laatikoita, kaappeja, kansioita ym. läpi ja yrittänyt miettiä mikä on tärkeää, säilytettävää tai poisheitettävää. Tavaroiden läpikäymisen lisäksi on ollut monenlaista muuta puuhaa..

Siivousta:
- vessa
- kylpyhuoneen jynssäys (sen likavesiritilän tyhjentäminen hiuksista ja moskasta saa kenet tahansa harkitsemaan pitkistä hiuksista luopumista)
- sanomalehdet ja mainokset odottavat siististi kassissa kuljetusta jätekatokseen
- vanhojen meikkien läpikäyminen 

Järjestelemistä:
- USB-tikkujen läpikäyminen
- Tietojen siirtäminen 10 paikasta vain yhteen tai kahteen paikkaan
- Muutaman valmiin joululahjan pakkaaminen

Itsestä huolehtimista:
- mummon luona kahvilla käyminen
- isän kanssa lounaalla käyminen
- kampaajalla käynti (melkein 10 cm lähti!)
- vimmainen lääkitseminen kaikkea mahdollista vastaan

Listoja voisi jatkaa loputtomiin, mutta ehkä teille riittää pienet maistiaiset :) Hommaa siis on ja meinaa paniikki iskeä kun ajattelee, että huomenna se on menoa..

Mutta tein tänään jotain, mitä en muistaakseni ole tehnyt ainakaan 10 vuoteen. Ostin nimittäin itselleni cd:n levykaupasta. Ihan oikean vanhanaikaisen cd:n (ei sentään c-kasetti ;)). Kuluneen syksyn aikana olen istunut sohvan nurkassa perjantaisin ja kutonut samalla kun äitini on katsonut Vain elämää -sarjaa. Eli samalla myös kuullut kaikki sarjassa soitetut biisit. Älkää pelästykö, en ostanut sitä kokoelmalevyä! :D Mutta siinä kuunnellessani olen ollut oikeasti yllättynyt kuinka hyvä ja monipuolinen laulaja Erin on. Ostin siis tänään Hunningolla -levyn. Jo aiemmin kuulemani kappaleet ovat edelleen loistavia ja nyt alkaa totutteleminen vielä tuntemattomiin.

Olen oikeastaan itsekin yllättynyt tästä vedosta, sillä en yleensä kauheasti tykkää suomalaisesta musiikista ja näitä vähän samantyylisiä naislaulajia on Suomi pullollaan. Mutta poikkeus vahvistaa säännön ja nyt mulla on Hollannissa mukana pala suomalaista fiilistelyä Muisto tästä syksystä :) Voi olla kuitenkin, että tätä cd:tä soitetaan autossa vain silloin kun ajelen yksin.. Justin kun ei kauheasti välitä ;)

erin
Kuva

Ps. Levyn kappaleesta numero 7 on pakko tykätä jo ihan nimenkin takia. Ootte idioottei <3

hei ootte idioottei
kaikki te naiset luottavaiset
hei niin idioottei
liikaa paapotte niitä
siltikään ette riitä

Siitä elämänohjetta kaikille rakkauden kanssa painiskeleville :)

tiistai 27. marraskuuta 2012

Sairaan ihana lentäminen

Lapsena en sairastanut korvatulehduksia ja muutenkin olin ihan perusterve lapsi. Ja edelleen perusterve aikuinen, mutta jostain syystä viimeiset pari vuotta olen joka syksy/talvi saanut flunssan jälkitautina poskiontelontulehduksen sekä korvatulehduksen. Siis korvatulehduksen, molempiin korviin, yli 20-vuotiaana? Haloo.. sitä ne lääkäritkin aina ihmettelee. Kun ei kuulemma aikuiset yleensä sairasta korvatulehduksia. Nii-in. Ei ollut oma valinta.

Olen muutaman kerran joutunut lentämään  flunssassa. Seurauksena on aina poikkeuksetta flunssan pahentuminen ellei se siinä vaiheessa ole jo ollut poskiontelon-/korvatulehdus. Paineenvaihtelu koneen laskiessa ja noustessa on normaalistikin ilkeän tuntuista, mutta flunssassa korvakipu nousee potenssiin kolme. Lentämistähän ei muutenkaan suositella puolikuntoisena, mutta harvemmin kukaan peruu reissujaan flunssan takia.

Koska olen tässä nyt viimeiset 3 viikkoa ollut enemmän tai vähemmän puolikuntoinen koko ajan, niin pieni pelko on torstaista lentoa kohtaan. Kysyinkin sairaanhoitajalta terveysasemalla vieraillessani (korvat muuten tällä hetkellä kunnossa, jee!) että miten lentämistä voisi helpottaa.

Sairaanhoitaja suositteli aloittamaan allergialääkityksen (esim. Zyrtec, Histec) sekä käyttämään avaavaa nenäsumutetta. Lisäksi on mahdollista ostaa puuduttavia korvatippoja, jotka (toivottavasti) helpottavat kipua. Orionin valmiste Orodrops on vasta tullut markkinoille ja ilmeisesti kehitetty helpottamaan pienten lasten särkyä korvatulehduksissa. Tuotteen käyttö tosin edellyttää, että korva on "ehjä" eli siis ettei korvakäytävässä tai tärykalvossa ole mitään vaurioita. Allergialääkkeeksi ostin Ratiopharmin rinnakkaisvalmisteen, jossa on vaikuttavana aineena cetirizin. Samaa mönjää siis kuin nuo tunnetuimmatkin kanssasisarensa.

Näillä siis mennään! Toivotaan, että lennosta tulee miellyttävä ja vähemmän korvakipuinen. Jos joku kuulee torstaina Helsinki-Vantaan kentällä naisten vessasta sadattelua, niin se olen sitten minä. Koska yksi ongelma on edelleen havaittavissa.. miten hemmetissä saan laitettua itselleni korvatippoja ennen lentoa kun matkustan yksin? Mennäkkö makaamaan vessan lattialle vai kokeillakko pää kallellaan? Tuloksena on taatusti tippoja jossain muuallakin kuin korvassa :D

Ja muuten, koneessa auttaa samat keinot kuin muutenkin flunssaa sairastaessa. Kannattaa olla jotain lämmintä, johon kääriytyä (koneen ilmastointi.....) ja pitää juoda paljon (lennoilla muutenkin, ei vaan sairaana ollessa) vettä tai jotain lämmintä. Punaviini ei auta, vaikka lämmittääkin sielua ;)

http://static.memrise.com/uploads/mems/344489000120314211504.jpg
Kuva

maanantai 26. marraskuuta 2012

Lähtövalmistelut, osa: Pakkaaminen

Käytin pakkaamiseen aikaa tänään noin 4 tuntia. Lopputuloksena yksi (se isoin) matkalaukku täynnä tavaraa ja toinen melkein täynnä. Käsimatkatavarat pakkaamatta. Ja siis jumalaton määrä tavaraa ja vaatetta, joka ei mahdu mukaan! Hitto, jos olisin oikeasti tajunnut aiemmin kuinka paljon tavaraa noi vaatekaapit kätkee sisuksiinsa, niin olisin saanut kirppikselle paljon enemmän myytävää.. Nyt vaan kertyi iso Pirkan kestokassillinen vaatteita, jotka äiti ja veljen avovaimo saa käydä läpi. Toivottavasti löytävät mieleistä päällepantavaa. Kaappeihin myös jäi tavaraa, jotka joku joskus sitten ehkä tuo mukanaan Hollantiin.

Lähtötilanteessa 3 tyhjää matkalaukkua.



Ensimmäinen ja isoin..

Matkalaukku täynnä ja kaapit täynnä tavaraa...

Järkyttävintähän tässä on se, että mulla on niin älyttömästi vaatteita, että pärjäisin noilla (+ niillä mitkä on jo Hollannissa!) kepeästi muutaman vuoden. Silti tekis mieli lähteä kiertelemään kaupoille kun tulee alennusmyynnit... Lupaan tehdä inventaarion myös Hollannin vaatekaappiin ennen kuin ostelen mitään. Sittenhän uuden ostaminen on ok, kun on ensin hankkiutunut vanhasta eroon ;)

Tänään loppui pakkaamisessa voimat kesken. Hirveästi meni aikaa siihen kun yritti päättää, että mitä en missään nimessä halua jättää ja minkä voin jättää tänne ja mistä olisi aika jo luopua. Muutaman kerran istuin vaan typertyneenä tavaroiden keskellä ja mietin, että mitä ihmettä oikein teen tälle kaikelle.

Pikkuhiljaa...

Toinen matkalaukku melkein täynnä...

En oikeastaan edes tarvitsisi näitä kaikkia vaatteita nyt mukaan, mutta toisaalta haluan tehdä edes jollain symbolisella tavalla eron siihen, että nyt muutan oikeasti pois enkä vaan lähde käymään epämääräiseksi ajaksi. Kun aikaisemmin on aina ollut selvää, että tulen jossain vaiheessa takaisin, joten on ok, että tavaroita on monessa eri paikassa kahdessa eri maassa. Mutta kun nyt katsoo tätä tavaramäärää, joka on pakko jättää tänne säilöön koska ne ei vaan mahdu mukaan, niin taitaa jäädä aika mun oman pään sisäiseksi tämä symboliikka. Toivottavasti äiti ymmärtää.

Sain  yhden kaapin tyhjäksi!

Huomenna on pakko jatkaa..

Väsynyt pakkaaja

Läksiäiset, joita ei ollut

Läksiäisiähän on tapana viettää, jos on lähdössä pitemmäksi aikaa tai kokonaan pois. Kuten esimerkiksi omassa tilanteessani, olen muuttamassa Hollantiin enkä tiedä muutanko enää ikinä takaisin Suomeen. En myöskään tiedä pysynkö Hollannissa vai muutanko jonnekin muualle. Elämää kuljettaa, ikinä ei voi tietää miten käy.

Olen muistaakseni kerran osallistunut "virallisiin" läksiäisiin. Ystäväni poikaystävä lähti rauhanturvaajaksi Afghanistaniin ja pippaloita vietettiin isolla jengillä hyvässä hengessä. En tiedä mikä oli varsinainen syy läksiäisiin.. Luoda hyviä muistoja, joita ajatella rauhanturvaajan arjessa? Tilaisuus nauttia elämästä vielä kerran? Mahdollisuus hyvästellä? Läksiäisiin kuuluivat tilanteen huomioiden myös toivotukset, "Tule hengissä takaisin". Ikinä kun ei voi tietää miten käy. Hyvin kuitenkin kävi, herra on jo takaisin Suomessa onnistuneen reissun jälkeen.

Olen myös viettänyt omia läksiäisiäni Hollannissa, muutamaankin otteeseen. Kun au pair pesti päättyi keväällä 2009, kuului asiaan järjestää mahtava ilta tyttöjen kanssa. Kokkasin sapuskaa armeijan tarpeisiin, valmistauduttiin syöden ja juoden niin kuin niin monena iltana aikaisemminkin, ja lopulta ilta päättyi Amsterdamin yöhön. Perussettiä siis.

Amsterdam Escape -klubi

Läksäisten tarjoilut

Viimeksi kun olin asunut Hollannissa 1,5 vuotta ja palaamassa Suomeen opintoja varten, niin Justin perheineen järjesti pienimuotoiset läksiäiset. Läsnä oli sukulaisia, syötiin jotain pientä jne. Niiden läksiäisten järjestelyssä mulla ei ollut osaa eikä arpaa, sain tiedonkin saman päivän aamuna ja vain sen takia, jotta lopettaisin kiukuttelun ja laittaisin itseni juhlakuntoon :D

Tällä kertaa en ole järjestämässä läksiäisiä vaikka nyt olisi ehkä kaikkein eniten syytä. Mutta kun sitä aiemmin syksyllä mietin, niin sopivaa ajankohtaa ei tuntunut löytyvän. Osittain siitäkin syystä, että lähdölleni ei ollut selkeää ajankohtaa. Kaikki kun oli riippuvaista siitä, miten saan opinnäytetyön valmiiksi. Lopuksi pakkaa tuli sekoittamaan vielä hammaslääkäriajat ja hampaidenpoistot. Tilasin lentoliputkin vasta muutama viikko sitten.

Sopivaa ajankohtaa on mahdotonta löytää lyhyellä varoitusajalla. Miten muuten onkin nykyään, että ihmisiä on mahdotonta tavata hetken mielijohteesta? Kaikki tapaamiset suunnitellaan kalenterin kanssa viikkoja eteenpäin? Eilen illalla katsoessani Sinkkuelämää -leffaa mietin, että kaukana on ne ajat, jolloin parasta ystävää näki joka päivä koulussa. Koulussa vietettiin koko päivä yhdessä, mutta silti oltiin yhdessä koulun jälkeenkin, iltaisin ja viikonloppuisin. Ei sellaista ole enää. Leffassa kun Miranda ja Carrie olivat riidoissa, jompi kumpi heistä totesi, että eivät ole ikinä olleet 3 päivää kauempaa puhumatta toisilleen. Olenko jotenkin kummallinen, kun en välttämättä ole puhunut ystäväni kanssa viikkoihin, puhumattakaan siitä että oltaisiin ehditty nähdä?

Jotenkin ärsyttävää ja surullista samaan aikaan. Olen viime vuoden aikana ollut niin uppoutunut vain saamaan opinnot valmiiksi, että en ole oikeastaan pitänyt hauskaa tai nähnyt ystäviä muuten kuin satunnaisesti. Asiaa ei todellakaan ole helpottanut se, että olen aina ylimääräisen vapaa-ajan ollut töissä tienaamassa rahaa ja jos lomaa on ollut useampi päivä putkeen, niin olen lentänyt Hollantiin. Tavallaan olen siis aiheuttanut itse itselleni sen, että ystäviä ei enää hirveästi ole. Tai onko niitäkään muutamaa enää, jos ei olla nähty kuin satunnaisesti joitakin viikkoja sitten ehkä?

En ole ikinä ollut suurten bileiden ystävä. Nautin enemmän siitä, että paikalla on reilu kourallinen ihmisiä ja ihmisten kanssa voi keskustella, samalla kun esimerkiksi syö jotain ja nauttii viiniä. Enkä ole pitkään aikaan nauttinut siitä, että mennään baariin ja heilutaan siellä tappiin asti. Puhumattakaan siitä, että vedettäisiin hirveät lärvit ja kaikki örveltää omia juttujaan. Selkeästi jotain aikuistumista on tapahtunut muutaman edellisen vuoden aikana :) Edellisen kerran olen oikeasti nauttinut ulkona ja baarissa käymisestä silloin kun asuin vielä Amsterdamissa 2008-2009.  On senkin jälkeen ollut mukavia iltoja baarissa, mutta edellyttää yleensä sen, että ollaan Justinin kanssa yhdessä liikenteessä. Jotenkin kun oman kumppanin kanssa niin välttyy siltä ärsyttävältä lihatiskimeiningiltä.

http://media.treehugger.com/assets/images/2011/10/friends-toasting-wine-glasses-at-picnic.jpg
Kuva

Sopivan ajankohdan puuttumisen lisäksi asiaan vaikuttivat myös se, että ei ole ylimääräistä energiaa tai rahaa järjestää mitään. Kun on vuoden painanut sata lasissa ja erityisesti nyt syksyllä pingottanut töiden ja opparin kanssa, niin tuntuu jotenkin olevan puhti poissa. Pieni breikki tekeekin tähän väliin ihan hyvin. Joitain työhakemuksia olen laitellut jo Hollannin suunnalla menemään, mutta tosissani aloitan vasta sitten tammikuussa.

Olisin toivonut, että ehdin niiden muutaman jäljellä olevan ystävän kanssa tapaamaan ja juttelemaan pari tuntia mukavasti viinilasillisen äärellä. Mutta saan ehkä syyttää itseäni siitä, että keltään ei nyt tähän hätään tunnu löytyvän sitä ylimääräistä aikaa? Torstaina on kuitenkin lähtö edessä ja on pakko suunnata katse eteenpäin. Seuraavaksi siis kellariin ja hakemaan matkalaukut!

http://www.visualphotos.com/photo/2x3729350/friends_laughing_over_glass_of_wine_42-18716275.jpg
Kuva

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kapuloita rattaisiin

Joku tuolla jossain pistää nyt tosissaan kapuloita rattaisiin, että en pääsis lähtemään terveenä ja hyvällä fiiliksellä. Olen nyt 2 päivää viettänyt tiukasti sisätiloissa ja mahdollisimman rennosti lepäillen. Mutta ei nää oireet nyt häviä mihinkään, poskiin sattuu ja korvia särkee taas. Että hello vaan poskiontelontulehdus ja korvatulehdus. Selvästi revanssia vaille. Argh.

Soitin kunnallisten terveyspalveluiden ajanvaraukseen. Sain ajan sairaanhoitajalle huomiselle klo 13. Omalääkäriä ei tuolta meidän lähiterveysasemalta löydy ja jos jotain lääkäriaikoja jaellaan, niin huomenna aamulla klo 7 puhelimen välityksellä. Joo, ne ajat menee yleensä 5 minuutissa. En edes tajua miten jengi pääsee sinne läpi, kun linjat on samantien tukossa vaikka soittais minuuttia tai kahta vaille tasan. Olen kauhean skeptisesti varma siitä, että lääkäriaikaa ei huomiselle löydy mistään enää klo 13 jälkeen. Taidan sit mennä suoraan päivystykseen ja jonottaa siellä 5 tuntia yhtä antibioottireseptiä. Tosin nyt on jo epäilykset, että tehoaako tähän edes mikään antibiootti enää mutta pakkohan jotain on kokeilla. Lentäminen kipeänä ja varsinkin korvatulehduksessa on yhtä helvettiä. Been there, done that.

Ei ole helppoa, ei. Enkä vieläkään ole aloittanut pakkaamista. Mutta tein tänään villasukan, aikaa meni vaan 7,5h. Oma enkka, jee!

http://2.bp.blogspot.com/-RMAGLFQ-boY/UHM7ibKXlPI/AAAAAAAAByA/69RCOie1PdA/s1600/pissed-off.jpg
This is how I feel

lauantai 24. marraskuuta 2012

(Tiedostoista) Luopumisen haikeus

Muutama päivä sitten kirjoitin tännekin To Do -listaa lähtövalmistelujen suhteen ja voin ilokseni todeta, että edistystä tapahtuu.. hitaasti gigatavu kerrallaan mutta kuitenkin!

http://surfpk.com/wp-content/uploads/2010/08/jailbreakme-downloading-files-step6.jpg
Kuva

Tänään olen meinaan toisen isoveljeni suosiollisella avustuksella laittanut uutta konetta lähtökuntoon ja vanhaa konetta luovutuskuntoon. Vanha, mutta uskollisesti palvellut Toshiba nimittäin siirtyy pikkuveljelleni. Tämä taas tarkoittaa sitä, että ei, en saa säilyttää kaikkea tuota ihanaa moskaa (jota kutsutaan tuhansiksi valokuva- ja musiikkitiedostoiksi) vanhalla koneellani just in case I need them. Vaan olen nyt kuluneen vuorokauden ajan yrittänyt käydä kaikkea läpi ja poistaa sieltä turhat. Ts. ne kuvat, joilla en usko kauheasti olevan väliä (kuinka monta kuvaa ihminen tarvitsee omasta naamastaan vuosilta 2008-2012?) ja musiikkitiedostot, joita en ole kuitenkaan kuunnellut kuin vahingossa sitten vuoden 2008. Roskakoriin päätyi aika paljon ja kyllä, muistin myös tyhjentää roskakorin välttyäkseni pikkuveljeni pilkallisilta käkätyksiltä ;)

Nyt näitä säilytettäviä tiedostoja siirtelen 8GB muistitikun avulla. Uudella koneella on nyt reilu 5 gigaa valokuvia. Seuraavaksi siirtyy 6,35 gigaa musiikkia. Vanhat opiskelujutut Hollannin ajalta siirsin kyseisen koulun mainostikulle ja taidan pitää ne siellä. Onhan ne sitten siellä tallessa kun tarvitsen.. (Ja joku kaunis päivä se tikku lakkaa toimimasta ja siinä meni kaikki iki-ihanat Quantitative research luentomateriaalit!) Muut jutut siirtyy vielä tämän illan aikana uudelle koneella. Jyväskylän koulujuttujen kanssa epäröin vielä, pitääkö tikulla vai siirtääkö koneella.

Kokeilin muuten suosituksesta näitä nyt ah-niin-suosittuja pilvipalveluja. Latasin itselleni Skydrive -palvelun ja rupesin siirtelemään sinne tiedostoja. Bittiavaruuden palvelimelta löytyy nyt opinnäytetyöhöni liittyvät tiedostot (parempi pitää varmassa tallessa jos tulee joku ikävä yllätys) ja 2,5 gigaa musiikkia. Sitten meni hermo. Hermo meni siitä syystä, että tiedostojen siirtäminen oli tolkuttoman hidasta (vaikka nettiyhteys on nopea!) ja palvelimelle ei pysty siirtämään tiedostoja kansioittain vaan yksitellen. Nyt siis pitäisi löytää jostain energiaa järjestellä (jollain logiikalla) 2,5 gigaa äänitiedostoja kansioihin. Eh.. saattaa jäädä hetkeksi aikaa. Todennäköisesti vika on käyttäjässä, että en vaan tajua noita upeita mahdollisuuksia ja että, miten sitä pitäisi käyttää. Mutta silti, annan verenpaineen laskeutua hetken ennen kuin jatkan kokeiluja.

On kamalaa huomata kuinka vaikeaa on luopua edes tiedostoista. Koko ajan miettii, mutta entä jos.. jos mä haluaisinkin kuunnella just sitä biisiä? Entä jos mä tarvitsen just sen valokuvan? Mitä jos mulle tulee semmonen duuniprojekti että tarvitsen niitä luentomateriaaleja?
No biisejä saa aina ladattua uusia, ehkä siis selviän. Oma naama taas kulkee mukana, joten en tarvitse 1957 kuvaa vuodelta 2008. Luentomateriaaleista en kyllä luovu, ainakaan vielä.

Sama homma on myös vaatekaappini sisällön kanssa. Niin monia vaatteita, joita en vaan käytä. Tai säästän niitä, koska niitä tarvitaan tiettyihin tilaisuuksiin kerran tai kaksi vuodessa. Kaapista löytyy myös niitä rikkinäisiä vaatteita, jotka on ihania päällä enkä raaski laittaa pois. Kaupasta ei varmana löydy uutta samanlaista? Toisaalta tähän on pakko todeta, että ei usein löydykään.. ainakaan just sillä hetkellä kun sitä tarvitsisi.

Bloggaan muuten uudella ihanalla pinkillä läppärillä nyt. Toimii kuin unelma <3 Suosittelen ;)

TO DO Suomessa
- Saunassa käyminen
- Mustamakkaran syöminen
- Palmikkoneuleen opettelu
- Uuden läppärin laittaminen käyttökuntoon
- Tavaroiden pakkaaminen
(Vaatteet, korut, tärkeät paperit ja todistukset, kosmetiikka, elektroniikka, lääkkeet, mitä muuta???)
- Säästöpossun tyhjentäminen
- Kirpputoripöydän tyhjentäminen
- Hiusvoiteen ostaminen
- Silmälasien sankojen kiristys
- Tapaaminen ystävän kanssa
- Röntgenkuvien hakeminen hammaslääkäriltä
  Kampaajalla käynti

perjantai 23. marraskuuta 2012

Lootjes trekken voor Sinterklaas!

Sinterklaasia vietetään 5.12. eli olen juuri sopivasti päässyt kotiutumaan Hollantiin ja valmiina lahja-apajille!

Olen viettänyt Sinterklaasia muutamana vuonna mutta silti on vaikea selittää mistä oikeastaan on kyse. Muille ulkosuomalaisille Hollannissa asuville juttu on varmaan aika selkeä, mutta oletan että blogin lukijoissa on myös paljon muita ja sen takia haluan avata tätä vähän.

Sinterklaas on valkopartainen hyvin joulupukin omainen hahmo, joka asuu Espanjassa. Sinterklaasilla on apulaisenaan Zwarte Piet -hahmoja, jotka ovat värikkäisiin narrin asuihin pukeutuneita "tonttuja", jotka ovat mustanneet naamansa. Tarina kertoo, että naama on musta savupiipuissa mönkimisestä, tietenkin. Sinterklaasilla on valkoinen hevonen (jonka nimeä en muista) ja hän saapuu Hollantiin aina veneellä. Kilteille lapsille Sinterklaas tuo lahjoja ja tuhmat vie mukanaan Espanjaan.

http://grundtvigmemorials.files.wordpress.com/2011/11/sinterklaas1.jpg
Sinterklaas & Zwarte Piet

Sinterklaasin odottaminen alkaa joskus marraskuun puolenvälin tienoilla ja perinteeseen kuuluu, että Sinterklaas saapuu lähes jokaiseen kaupunkiin (jossa on vettä ja satama) veneellä. Tätä Sinterklaasin saapumista kokoontuvat ilolla katsomaan ihmisjoukot ja yleensä lapset myös osallistuvat tapahtumaan, esim. paikallisen koulun kautta. Tapahtumassa Zwarte Pietit jakavat karkkia lapsille ja aikuisille. Myös hevonen on oikea ja sillä Sinterklaas ratsastaa kulkueessa.

Pakjesboot

http://umongo.com/gratitude/sinterklaas.jpg
Paard van Sint

Sinterklaasia varten jätetään takan reunustalle kenkä, johon hän jättää muistamisensa. On myös kohteliasta jättää Sinterklaasille jotain evästä (kuten kruidnoten) ja hänen hevoselleen porkkanoita ja omenoita. Lisäksi lahjoja saadakseen tulee Sinterklaasille laulaa silloin kun jättää kenkänsä.

Sinterklaasia juhlitaan 5.12., joka on pakjesavond eli lahjailta. Silloin perheet kokoontuvat yhteen, syövät hyvin ja jakavat lahjoja.

Hyvin samanlainen juhla siis kuin Suomessa joulu, mutta vain melkein 3 viikkoa aiemmin. Joulua Hollannissa taas vietetään kukin perhe omalla tavallaan, mutta mielestäni joulu ei ole ainakaan lapsiperheissä niin iso juhla kuin Sinterklaas. Jokainen kuitenkin omien tapojensa ja perinteidensä mukaan. Jouluna lähinnä keskitytään hyvään syömiseen ja perheen yhdessäoloon, lahjoja ei jaella.

Tämä kirjoitus siis perustuu siihen miten itse olen Sinterklaasin kokenut niinä muutamana vuonna kun olen sitä viettänyt. Onneksi oma perhepiirini Hollannissa eli siis Justinin perhe on tottunut viettämään Sinterklaasia vain pienimuotoisesti ja joulu on se isompi juhla, samaan tyyliin kuin Suomessa. Heidän perinteidensä muodostumiseen on vaikuttanut se, että perhe asui noin 10 vuotta Uudessa-Seelannissa, jossa siis vietettiin perinteisesti joulua, ei Sinterklaasia. Mielestäni se on onneksi, koska en osaisi korvata joulua Sinterklaasilla. Joulu on joulu ja semmoisena sen kuuluu pysyäkin.

Sinterklaas on vain yksi ilta, jolloin kokoonnutaan yhteen, syödään hyvin ja vaihdetaan pienimuotoiset lahjat. Itseäni myös häiritsee se, että Sinterklaas on vain päivää ennen Suomen itsenäisyyspäivää. Suvullamme on ollut jo useamman vuoden ajan (jo perinteeksi muodostunut) itsenäisyyspäivänjuhla ja sitä vietetään yleensä 5. päivä. Joten tänäkin vuonna odotan Sinterklaasia vähän ristiriitaisin tuntein. Olisin mieluummin Suomessa oman suvun kesken, mutta kaikkea kun ei voi aina saada.

Joka tapauksessa, se mihin otsikko viittaa ja joka tämän koko aiheen toi mieleeni, on se, että tänä vuonna Sinterklaas lahjat jaamme arpomalla. Eli jokainen ostaa vain yhdelle perheenjäsenelle lahjan ja arpaonni päättää kenelle ostan lahjan. Sinterklaasia vietämme pienimuotoisesti lähiperheen piirissä, joten mukana illassa ovat minä, Justin, Justinin vanhemmat Anne ja Frans sekä veli Thomas. Sain arvonnassa Thomasin, eli nyt pitäisi keksiä joku hauska lahja hänelle. Arvontasivuston kautta pystyy myös jättämään lahjatoiveensa, jonka muut pystyvät sitten lukemaan. Lahjan arvoksi oli sovittu noin 10 euroa joten laitoin omalle toivomuslistalleni Ritualsin tuotteita. Niistä kun löytyy monenlaista variaatiota ja löytyy helposti hyvä vaihtoehto myös alle kympillä. Tosin en tiedä kuka tuon lahjan minulle ostaa, joten voi olla myös yllätyksiä luvassa.

Sinterklaasin lahjaperinteeseen liittyy myös jollain tavalla itsetehdyt runot, jotka annetaan lahjan mukana. Runon on tarkoitus jotenkin kuvailla lahjan saajaa ja perinteisesti runot ovat hauskoja, nokkelia ja kiusoittelevia. Oma hollannin kielentaitoni ei kuitenkaan moiseen vielä yllä, joten todella toivon, ettei sitä kukaan odota tänä(kään) vuonna :D

Jospa sittenkin jonnekin muualle?


Tampereen sää


Etten-Leur